Ei kenenkään fani

En ole koskaan ollut kenenkään tai minkään fani. En ole fanittanut ketään julkkista, en näyttelijää, muusikkoa, laulajaa tai kokonaista bändiäkään. Myöskään minkäänlaisia idoleita ei ole missään asiassa muodostunut. Juu, olen kyllä pitänyt joistain näyttelijöistä, muusikoista, laulajista ja kokonaisista bändeistäkin. Olen myöskin ihastellut joidenkin taitavuutta joissain asioissa/harrastuksissa, joita itse haluaisin osata. Mikään ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin erikoista, ihanaa, mahtavaa, upeaa tms. että olisi tehnyt mieli alkaa ihkuttamaan kyseisen asian tai henkilön puolesta (sivusin pienesti asiaa kirjoituksessa "Henkisesti nolla"). Tai no, oli mulla aikanaan hevosjulisteita paljon seinällä, mutta ei sekään tarkoittanut sitä, että olisin fanittanut hevosia, ne nyt vaan oli heppatytön kiva katsella.

Ikivanha kuva Allusta seuraamassa (houkuttelemalla opetettu liike).

En edelleenkään ymmärrä minkäänlaista fanaattisuutta tai kiihkomielisyyttä minkään asian suhteen, siis sellaista ehdottomuutta, että vain näin on oikein ja kaikki muu on väärin tai vain tämä henkilö on hyvä ja kaikki muut huonoja. Koirienkin parissa siihen vain törmää valitettavan usein. On rotuja, joille joku harrastuslaji on vain ainoa oikea eikä nähdä sitä, että olisi hyvä, että ylipäätään jotain harrastettaisiin (voisi niitä harrastavia koteja olla vähän enemmän tarjolla). Toisissa roduissa ollaan niin henkeen ja vereen jonkun linjan puolesta, ettei koiraa saa sellainen, joka ei jaa samaa käsitystä siitä henkeen ja vereen olemisesta (vaikka olisi muuten erinomainen koti). Harrastuksissa/arkikäytöksessä sitten pidetään vain yhtä koulutustyyliä tuloksia tuovana ja kaikki muu on joko naurettavaa kukkahattuilua tai suoranaista pahoinpitelyä. Mahdotonta on tietenkin olla aina kaikkien kanssa samaa mieltä (onko sitä itsensäkään kanssa aina samaa mieltä?).

Ransun emännän kuvaamana ponnistus ja hyppy (hypyt opetettu houkuttelemalla).

En pidä "seesarmilanista", hänen perusajatuksensa ovat kyllä erittäin hyvät (eikös se ollut, että liikuntaa, rajoja ja rakkautta, siinä järjestyksessä), mutta mielestäni hän auttaa omistajia eikä koiria. "Viktooriastilvellillä" on jotain annettavaa minullekin, mutta ei sekään kokonaisuus vain oikein iske. Löysin sattumalta joku päivä "suomenseesarmilanin", hän oli amerikkalaista esikuvaansa hieman miellyttävämpi koirille, mutta ei minun juttuni oikein silti hänkään. Tuossa syksyllä ostin alennusmyynnistä, kun halvalla sai, Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa-kirjan. Ihme tapahtui, kun sitä lukiessani saatoin vain ajatella, että juu, olen samaa mieltä, juu, ihan järkevältä tämäkin kuulostaa. Ihanko tosissaan olen vihdoinkin jonkun kanssa täydellisen samaa mieltä? No, tuskinpa sentään (fanitusta tai idoleita kun en edelleenkään harrasta), mutta sitä kirjaa voin ihan varauksetta ja hyvillä mielin suositella kaikille, paras pitkiin aikoihin lukemani koirakirja. (Onkin ollut tarkoitus kirjoittaa siitä ihan oma juttunsa.) Sinänsä siinä ei tällaiselle valveutuneelle ja osaavalle (jos sen verran saa itseään kehua) harrastajalle kovasti uutta tullut, mutta hyvää kertausta hyvästä asiasta niin kotikoirille kuin harrastuskentille.

Ransun emännän kuvaamana A:n suoritus edestäpäin (A opetettu houkuttelemalla&ohjaamalla).

Wirenhän on positiivisen vahvistamisen kannattaja, josta "seesarmilanistit" häntä ovat syytelleetkin, että ei positiivisuudella kaikkia ongelma ratkota. En ota sen kummemmin kantaa, kun en ole Wireniin em. kirjaa enempää perehtynyt, mutta se täytyy sanoa, ettei yltiöpositiivisuus ole minun juttuni. Ei henkisellä tasolla eikä käytännöntasolla. Tarkoitan tällä pelkästään positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta sillä ideologialla, että koiran pitää tahtoa tehdä asiat siten kuin me tahdomme sen tekevän asiat, joten kaikenlainen koiran käytöksen ohjaaminen muulla tavoin on veriveribäädthing. Ymmärrän kyllä sen idean siitä, se on ihan fiksu. Tottakai itsekin haluan, että koira haluaa samaa kuin minä haluan. Monissa asioissa samaan tulokseen vaan pääsee nopeammin ottamalla mukaan jotain muutakin kuin pelkkää naksuttelua. Eikä minusta ole antamaan koiran tehdä asioita väärin sen vuoksi, että en ole saanut sitä vielä haluamaan tehdä asioita minun tavallani, vaan keskeytän tai korjaan kyllä väärän käytöksen (tai teen asiat niin, ettei sitä väärää edes ehdi tapahtua). Moni väärä käytös on itsessään palkitsevaa koiralle, jolloin jokainen kerta, kun koira saa tehdä väärin, vahvistaa väärää käytöstä. Ei, kieltäminen/korjaaminen/houkuttelu/pakottaminen ei saa koiraa haluamaan tehdä oikein, mutta se keskeyttää sen vahvistumassa olevan väärän, jolloin voi aloittaa alusta tarkemmin ja päästä vahvistamaan sitä oikeaa, jotta koirakin haluaisi tehdä siten. On ahdistava ajatus, etten saisi koskaan keskeyttää koiraa, käyttää narua hallinnan apuna, houkutella tms. Ehkä olen vain sitten ihan kamala ihminen?

Luoksehyppäämistä (houkuttelua).

Toisin kuin edellä olevasta kappaleesta voi huonolla lukemisenymmärryksellä ymmärtää, minulla ei ole mitään positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutustyyliä (joka siis poissulkee myös houkuttelun/ohjauksen) vastaan. En vain ole minkään tietyn koulutustyylin kannattaja. Sekoittelen iloisesti niitä keskenään ja naksutintakin käytän "väärin", sillä en kaikkia asioita sheippaa eli poimi käytöstä vähitellen vaan merkkaan vain oikean kohdan ja jopa saatan houkutella koiraa tekemään asian, josta naksautan. Minusta eri koulutustyylien lukuisa rikkaus on siinä, että niistä voi poimia palasen sieltä, toisen täältä ja kolmannen tuolta ja muodostaa siten sen ihan oman koulutustyylinsä eikä olla riippuvainen muista ja fanittaa vain tiettyä asiaa. Kaikessa on aina kaksi puolta, niiden hyvien lisäksi myös ne huonot, ja kaikki ei käy kaikkeen yhtä hyvin vaan joku käy johonkin paremmin ja joku toinen taas johonkin muuhun paremmin. Miksi siis kangistua kaavoihin? Kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen suuntaan pyllistää... Parasta siis pysytellä ihan pystyssä vaan.

Lumes, Nikke ja Allu paikallamakuussa (liike opetettu sekatekniikalla).

En ole kiinnostunut väittelystä minkään kouluttajan/koulutustyylin paremmuudesta/huonommuudesta. Kukin tehköön siten, kuin itselleen ja koiralleen parhaaksi näkee. En vain ymmärrä missään asiassa sitä oman jutun katsomista ruusunpunaisin silmälasein ja nähdä kaikessa muussa vain huonoa (ja jopa syyllistää "väärin" kouluttavia). Kuuntelen mielelläni erilaisten ihmisten näkemyksiä koirien koulutuksesta. Saatan jopa vaikuttaa olevani samaa mieltä, mutta teen sen usein vain sen vuoksi, että olen kovin huono väittelemään ja syvällisesti asiaansa uskovien ihmisten kanssa on muutenkin turha alkaa väittelemään, ei heidän mielipiteensä siitä miksikään muutu. Jotakin pientä, itselleen sopivaa ajatusta kuitenkin kaikilta vähintäänkin saa. Joskus natsaa paremmin yhteen, joskus natsaa huonommin yhteen, sellaista se elämä vain on.

Nikken emännän kuvaamana Lumeksen istu-maahan-kaukot (liike opetettu sekatekniikalla).