Pienet agit, tokot ja tottikset

Mestan pieni tokohetki: seuraamisen pysähdyksiä, sivuaskeleita, peruutusta.

Mestan pieni agihetki: renkaan tarjoamista ohi kulkien, hyppysarjaa.

Lumeksen pieni tottishetki: juoksusta seisominen ja maahanmeno, hyppynoudon paluu eteenistuen.

Yksityiskohtaista

Jäätävää.

Värikuulasota.

Kattoristikko.

Kuhmuraista.

Seivästetyt.

Tyttöamppari.

Julkisuudenhaluisille.

Aurinkoista.

Ruostesiipi?

Ok...

Mystistä.

Laineet.

Tavoitteiden tarkistus feat jouluviikon treenit

Harvinaista kyllä, koirat saivat joululahjoja. Olin tosin itse junaillut asian, sillä toivoin omien joulukarkkien sijaan koirille nameja (näin epäitsekkäästi sitä oppii ajattelemaan...), niitä kun treenijutuissa kuluu hirveät määrät (ai oliko tämä itsekästä sittenkin...) eikä näistä kuudesta uudesta namipussistakaan ole enää puoliakaan jäljellä.

Siisti lahjaposeeraus, näitä pussukoita kun eivät koirat saaneet repiä auki (uusikäyttö tiedossa pusseille...).

Onneksi toiset namit olivat repimisen sallivissa kääreissä.

Mesta ei oikein hoksannut alkaa avaamaan lahjaansa, esitteli sitä vain minulle lähietäisyydeltä...

Tämä kuva näyttää herttaiselta, ihan kuin Mesta olisi antamassa Lumekselle lahjaa, mutta oikeasti se vain pröystäilee ja haastaa Lumekselta huomiota.

Jokohan tuo emäntä lopettaisi juoruamisen ja hakisi meitä hommiin...

LUMES

Toko-tavoitteet vuodelle 2014

Kaikenlainen petraaminen liikkeissä edelleenkin, ehkä käydään voittajaluokan kokeissa ilman tulostavoitteita katsomassa, mikä toimii sielläkin.

Toteuma
Toko jäi vähän taka-alalle, kun treenittiin enemmän pk-tottista, jotain silti on tehty ja edistystäkin tullut, mutta kokeeseen osallistuminen ei kiinnostanut yhtään. Luoksetulon stopeissa seisominenkin on alkanut toimia ainakin paremminkin kuin joskus ennen. Tunnarissa taito pysynyt yllä ja onnistunut kodin ulkopuolellakin. Tällä viikolla pitkästä aikaa taas tehtiin, hallilla, vierailla kapuloilla, ja olin aika iloinen, kun Lumes haisteli kapuloita pariin kertaan ja vähän empi, että onko näistä joku nyt vai ei. Päätyi siihen tulokseen, ettei ollut mikään oikea, ja sen sijaan, että olisi sitten napannut jonkun vaan, lähtikin muualle etsimään lisää kapuloita, jos oikea olisikin toisaalla piilotettuna (piilotetuillahan treeni on aikanaan aloitettu). Tosi hienoa päättelykykyä! Otettiin uusiksi ja hajustin omaa vähän enemmän, löytyi ja nousi hyvin. Toisena päivänä sama treeni, mutta nyt löytyi suoraan oma. Kaukokäskyissä kaikki vaihdot sujuu, mutta täydeltä matkalta etenee hieman. Ruutuun Lumes on löytänyt jo useamman kerran ilman mitään ennakkovalmisteluja, eli siis kevythäkistä haettu suoraan valmiiseen liikkeeseen eikä ongelmia.

Toko-tavoitteet vuodelle 2015
Lisää treeniä niihin liikkeisiin, jotka sitä kaipaa, ja voittajan kokeisiin vaan, vaikka ennen lisätreeniäkin jo. Ei tuloksellisia tavoitteita, vain koulutuksellisia. Niin ja jos uusiin sääntöihin täytyy opetella jotain fiksausta, niin ne.

Matkalla ruutuun, hämymerkkikin ohitettiin huomiotta.

Siellä se seisoo, vaikka muutakin vois.

Paluu seuraamiseen ruudusta.

Ruudun namialustalle syöksymässä.

Ruudusta paluu seuraamiseen.

Haku-Tavoitteet vuodelle 2014

Haun osalle ei enää ole tavoitteita. Tuo ykkösluokan koulutustunnustus, vieläpä kahdesti ja niistä toinen ykköstuloksella oli jo enemmän mitä olin uskaltanut toivoakaan. Jatketaan treenaamista kuitenkin ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ilmaisun jos saisi maalimiesystävällisemmäksi, ettei hauku ihan naamassa kiinni, niin olisi kiva.

Toteuma
Ilmaisuissa Lumes on oppinut ottamaan/pitämään ihan hyvin etäisyyttä maalimiehiin, ei hauku enää naamassa kiinni. Pidempää rataa on jaksanut juosta ja jossakin vaiheessa työskenteli välillä jo tosi kivasti eteenpäinkin. Kuuliaiseksikin saatiin, mutta en sitten tykännytkään siitä, että tulee nin kuuliaisesti luokseni, joten palattiin vähän vähempään takaisin. Tottiksessa A-estenouto on sujunut tosi mallikkaasti ja loppusyksystä metrin hyppykin alkoi tutuilla esteillä olla Lumeksesta ihan kiva.

Treenikaverit pakottivat kokeeseen uhkaamalla, ettei saada enää tulla treeneihin, jos ei käydä kokeessa. Eka koe lokakuulla onnistui muuten erinomaisesti, mutta tottis jäi kolmea pistettä vaille hyväksytyn(, koska Lumes tulee suoraan sivulle, ei ensin eteen istumaan). Toinen koe joulukuulla meni ihan nappiin ja ansaittu HK2-tulos Lumekselle. Aloitettiin luoksetulon ja noutojen palautusten opettelu eteen istuen, ihan kivalla mallilla jo. ja 2kg noutokapula lisätty ostoslistalle.

Tavoitteet vuodelle 2015
Pistot eteneviksi. Noudoissa ja luoksetuloissa paluu ensin eteen suoran sivulletulon sijaan. Estenoutojen vahvistus. Parikiloisen kapulan kantorutiini. Esineruudusta kokeilla muutaman kerran kolmen esineen tuomista. 3-luokan kokeeseen heti keväällä tai sitten vasta alkutalvesta? Ainakin jäävät onnistuu ongelmitta juoksuvauhdistakin.

Alkeisnoutoharjoituksia uuden kapulanluovutuspaikan oppimista varten.

Kyllä se eteenkin jo istuu!

MESTA

Tokomietelmät

Mestan kanssa opiskellaan hiljalleen tokojuttuja kotona ja käydään kentällä syömässä nameja, leikkimässä, pienesti treenailemassa ja myöskin rauhoittumassa. Mesta vaikuttaa oppivaiselta, kekseliäältä ja keskittymiskykyiseltä pennulta. Suuria tavoitteita ei koekäyntien suhteen ainakaan vielä ole, mutta toki haaveissa olisi ainakin tokon avoimessa luokassa asti tuloksen saaminen - sitten joskus.

Tilanne

Mesta on edistynyt tokojutuissa paljon ja olisi alokasluokkaan valmis ja paria osaa lukuunottamatta avoinkin hallussa. Paikallaoloon haluan vielä lisää treeniä ennen ensimmäistä koetta, jotta siitä tulisi Mestalle intensiivinen liike, jossa jaksaa keskittyä. Itsellänikään ei ole vielä kokeisiin ajatellen kaikki rutiinit valmiina Mestan kanssa toimimiseen. Lumeksen kanssa jo tiedän, miten olla ja tehdä, mutta Mestan kanssa samat vähän hakusassa. Niin ja vikinä on vähentynyt paaljon.

Tämän viikon yksissä treeneissä tehtiin pareittain häiriöharjoituksia. Aloitettiin noudoilla, joissa koirakot vierekkäin muutaman metrin päähän toisistaan ja ohjaajat heittivät yhtä aikaa kapulat. Ajatuksena, että koirien tulisi pystyä keskittymään sen oman ohjaajan heittämään kapulaan ja sitten hakea juuri se oma kapula eikä harhautua kaverin kapulalle. Myös malttia odottaa omaa vuoroa, vaikka toinen noutaa ensin, ja myös pystyä noutoihin osittain samanaikaisesti. Vaihdettiin koirakoiden paikat vastakkain, josta samat yhtäaikaiset heitot ja hieman eri aikaan noutoihin. Lopuksi luoksetulot ristiin. Mesta piti hyvin katseen omassa kapulassa ja joka kerta juoksi suoraan sille. Kerran palatessa sillä sattui silmiin se kaverin kapulakin, mutta koska suussa oli jo yksi kapula, ei sitten piitannut sen enempää. Toisesta koirastakaan ei piitannut mitään.

Seuraavaksi estehyppyä siten, että toinen koirakko on esteen sillä puolella, jonne toinen hyppää. Mestalle vein pallon esteen taakse kohteeksi, kun vielä ole tehnyt hyppyä ilman etupalkkaa, eikä esteen takana sivussa maannut toinen koira Mestan mieltä häirinnyt. Sitten osat toisinpäin, palkkailin Mestaa aika tiheästi, kun pysyi keskittyneenä minuun, eikä se osoittanutkaan mitään tarvetta tai halua noista hyppäävän koiran luo.

Viimeisenä kaukokäskyjä koirat ihan lähekkäin. Mesta on aika paljon namiohjaustasolla, joten olin sen vieressä siis namilla ohjaamassa seiso-maahan-seiso-istu jne,. Mesta keskittyi edelleen tarkasti työskentelyyn, ei meidän pariin, joka kaikissa näissä harjoituksissa oli sama, Mestan kanssa suht samanikäinen uroskoira. (Toivoin urosparia juuri siksi, että oppii olemaan niistäkin piittaamatta.)

Tavoitteet 2015

En tiedä haukkaanko vähän liian ison palan näillä tavoitteilla, mutta jos paikallaolojen kanssa ei tule ongelmaa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä ajatusta, että Mesta nähtäisiin ensi vuonna jopa voittajaluokassakin. Elikkä treeniä, treeniä, treeniä.

Parityöskentelyssä noutolupaa odottamassa.

Saalistuspomppu on jäänyt Mestalta pois nostoharjoitusten myötä, kapulaan tartutaan suoraan.

Parityöskentelyn kaukokäskyjä, toisen koiran ohjaaja on selkäni takana vasemmalla. Tuo meidän pari on kiva koira ja suhtautui Mestaan yhtä neutraalisti kuin Mesta siihen, tässäkään se ei tuijota Mestaa, vaan Mestan herkkunameja ja pysyi siltikin todella siististi omalla paikallaan. Lisättiin pienesti välimatkaa, jolloin namit eivät enää houkuttaneet.

Hyppylupaa odottelemassa.

Hurrrjaa vetoa.

Hakumietelmät

Mesta kulkee hakutreeneissä mukana osallistumassa hakualueen tallaukseen, juoksemassa ruokaa hallussapitävien maalimiesten perässä ja haukkumassa namirasialle. Mesta ei ole luonnostaan sellainen "ihanaa ihmisiä-tyyppi" vaan suhtautuu vieraisiin aika välinpitämättömästi. Kuitenkin jo parien hakutreenien jälkeen Mesta tajusi maalimiesten olen tosi kivoja ja tavoittelunarvoisia ja sillä onkin suuri motivaatio heidän etsintään. Kiva olisi joskus kokeisiinkin asti päästä.

Tilanne

Haku on Mestasta tosi siistii! Se lähtee ja etsii ja haukkuu ja kaikkee ja on suuuper innoissaan. Esine-etsinnät hyvällä alulla, tottis samaten ja siirsin Mestallekin luoksetulot ja noudon eteenistuen.

Tavoitteet 2015

 Lisää hakutreenejä, lisää esinetreenejä, lisää tottistreenejä (estenoudot) ja syksyllä HK1? Ai niin, ensin BH keväällä/kesällä?

Poimitaan kapulaa.

Istutaan eteen.

Suu auki ja kapulaa sisään...

Jälleen istutaan eteen.

Agilitymietelmät

Agilityn olisi ainakin näin ensialkuun tarkoitus olla Mestan päälaji (3-luokkaan asti?), joskin ennen lopullisia tavoitteita täytyy odottaa sinne reilun vuoden ikään ja luustokuvaustulosten perusteella päättää jatkosta. Sitä ennen kuitenkin pentuaikana Mesta pääsee aluille ohjauskuvioista, kontaktien suorittamisesta, vauhdikkaasta etenemisestä sekä pujotteluun, putkeen ja hyppyesteiden siivekkeiden väliin itsenäisestä hakeutumisesta.

Tilanne

Luustokuvat olivat priimaa, joten ei niiden osalta esteitä agiuralle. Kesä treenattu ahkeraan ja mölliageilemassa käytiin kerran, Mesta oli oikein pätevä. Ulkotreenikauden päätyttyä oli tarkoitus jatkaa hetimiten hallissa, mutta hakutreenit jatkuivat vielä ja aloitettiin tokotreeneissäkin, enkä jaksanut sitten jatkaa heti agia. Kepit, keinu, rengas ja pituus odottelevat vielä täyttä kisataitoa, vaikka sujuvatkin jonkin verran jo.

Tavoitteet 2015

Kaikki esteet kisakuntoon, lisää ratahallintaa, virallisiin kisoihin, ehkä nousu 2-luokkaan?

Rengastreeniä tarjoamisen kautta, palkkaan mennen ja tullen läpimenoista.

Oikealta ohjaten menisi jo täysikin keppikisarja, vasemmalta ei oikein vielä.

Keinuakin on tehty tarjoamisen kautta ja halutusta toiminnosta palkaten. Ennen Mesta hyppi puolivälistä kyytiin, mutta nykyään kiertää jo lähes keinun alkuun.

Loppubonuksena iloista skeittajaa, joka toivoo kaikille edityksekästä ja tervettä tulevaa vuotta!

Jouluiset kuvaterveiset

Mestaa ei päästetty kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, mutta onneksi kotona saa hoilottaa koko kitansa kyllyydestä: "Joooulu yö, juuu-uhla yö..."

Joulu on punainen kuin omppu punaposkinen. Joulu on pehmeä kuin rakas ystävä vieressä.

Joulukorttien askartelu on mukavaa ja niitä on kiva lähettää ja saada. Meillä tykätään joulukorteista ja niiden lähettämisen hiipuva perinne harmittaa ja vähän surettaakin. Tekstarilla tai viestillä Facebookissa ei vain mitenkään saa sitä samaa tunnelmaa, jonka joulukortit tuovat. Kyllähän se tuntuu paljon kivemmalta saada lahjakin paketissa käteen eikä jotain lippusta lappusta, jolla saman voisi itse käydä joulun jälkeen hakemassa kaupasta.

Kirjaston poistohyllystä nappasin joskus mukaani askartelutarpeiksi sarjakuvakirjan Douppinokkio, jonka sivuista yksi lähti tänä jouluna kortinvirkaa toimittamaan.

Edellisvuosien joulukorteista olen kehitellyt erilaisia joulukoristeita, eihän niitä roskiin malta viskata. Joistakin olen myös kierrättänyt uusia joulukortteja joillekin toisille ystävilletuttaville. Kauneimmat ja/tai muuten merkityksellisimmät kortit säästän ehjinä myöhempiä muisteloja varten.

Joulukukkia ei tullut tänäkään vuonna ostettua itse, vaikka ajatuksissa kyllä oli, onneksi työpaikalta sai mukaansa joulutähden.

Tästä joulusta on tulossa historiallinen. Sain kauan, kauan sitten joskus pienenä tyttönä lahjaksi kimalteisen kuusikynttilän, joka oli niin kaunis, etten raaskinut polttaa sitä. Keksin monena vuonna ajatuksia, että sitten kun sitä ja sitten kun tätä, niin sitten laitetaan kuusi palamaan, mutta edelleenkin se vain on ehjänä nököttänyt koristuksissaan. Tänä jouluna nyt vihdoin ja viimein aivan oikeasti päätin ottaa tämän lapsuuden ihastuksen käyttöön. Vähän on haikeaa, siinä menee yksi lapsuuden kauneimmista tavaramuistoista, mutta ei sitä ikuisuuksiakaan voi kaapissa säilyttää, kai.

Elmeri lupautui jakamaan meillä joululahjat. Kuvaan hän tosin hieman kiirehti ja näin ollen osa lahjoista vielä puuttuu ja huovuttamani pikkutontut ja pitsisiipinen enkeli ovat vielä ilman käärettäkin. Vaikka joidenkin mielestä joulukortit ovat turhaa haaskausta, minun mielestäni lahjapaperit ovat sitä vielä enemmän. Ostetaan rullatolkulla paperia, johon kääritään lahjat ja jotka revitään kiiressä auki ja tungetaan sitten roskikseen, paperinkeräykseenkään se ei kelpaa. Meillä ei ole vuosiin ostettu lahjapapereita vaan lahjat avataan aina niin, että paperit säilyvät ehjinä (myös lapsille pystyy opettamaan tämän), jolloin niitä samoja voi käyttää myös seuraavina vuosina. Jopa sanomalehdensivuistakin saa kauniita paketteja aikaan. Elmeri ainakin näyttää kovin tyytyväiseltä kierrätyskuosisten pakettien keskellä.

Tämänvuotisen lempijoulurunoni myötä oikein hyvää, mukavaa ja hauskaa joulunaikaa!

Hiipii viisi tonttua tähtitaivaan alla.

Loistaa kaksi kynttilää tuvan akkunalla.

Joulukuusi koristeltu, äiti puuron keittää.

Lunta sataa hiljalleen, voi kauas huolet heittää.

Joulun pienet kulkuset ne kilkkaa heleämmin.

Vaikka paukkuu pakkanen, on sydämessä lämmin.