Olen tippunut viimeksi hevosen selästä joskus ehkä vuonna 2008 (laukattiin metsässä ja polkujen risteyksessä heppa kääntyikin jyrkästi eri suuntaan, minne minä luulin meidän olevan menossa ja luiskahdin sitten painovoiman vaikutuksesta selästä alas ollessani täysin varautumaton äkkinäiseen suunnanmuutokseen) ja sitä edellisestäkin on taas pitkä, pitkä aika. Koskaan en kuitenkaan ole loukannut itseäni, vaikka putoamiset joskus hurjiltakin ovat näyttäneet. Ratsastustaukoa on nyt ollut sen 1,5 vuotta, mitä on kulunut vuokraheppani Mintun siirtymisestä uudelle omistajalle. Tuo 1,5 vuotta onkin sitten ollut erittäin aktiivista koiratreeniaikaa.
Suunnittelin jo syksyllä, että vähentäisin hetkeksi koirahommia, jotta ehtisin taas ratsastamaan. Tänään olikin neljäs ratsastuskerta uudella vuokrahepolla, tai oikeastaan kolmas, kun se ensimmäinen neljästä oli toisella mahdollisella vuokrahepalla. Kuitenkin siis, koirat ovat nyt aikaisempaa enemmän "telakalla" ja minä kulutan aikaa tallillakin, en vain koirien kanssa.
No, tänään ilmeisesti laukannostossa hevoselta irtosi kenkä (ja kengän mukana lähti tietenkin myös hokit, eli hevosten "liukastumisenestonastat") ja hepo liukastui ja minä putosin alas vasen polvi edellä ja se on nyt niin kipeä, että voipi joutua huomenna lääkärille käydä näyttämässä. Heppa ei näyttänyt loukkaavan itseään, onneksi! On jo muutenkin hirveän syyllinen olo, vaikka kengät ennen ratsastusta tuntuivat kyllä olevan kunnolla kiinni.
Kysymyksiä: Tarkoittaako tämä nyt sitä, että hevosurheilu on vaarallista ja koiraurheilu on turvallista, joten pitäisi vain pysyä koiraurheilussa? Vai oliko tämä nyt rangaistus siitä, että olen hylännyt koirat ja palannut taas hevostenkin pariin? Vai suorastaan kehoitus unohtaa hevoset ja harrastaa vain koirien kanssa? Vai sittenkin "alku aina hankalaa" ja pitäisi vain sinnikkäästi jatkaa eteenpäin?
Se on ainakin varmaa, että ensi kerralla ei todellakaan laukata, vaikka olisi miten monet hokit, enkä ole ihan varma, että ravataankokaan. Ehkä vain kävellen kierretään kehää.
Se on kuule niin, että nopeasti uudestaan ratsaille! Eiköhän kaikissa harrastuksissa ole omat vaaransa varsinkin kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä. Paranemisia, toivottavasti ei käynyt pahasti!
VastaaPoistaAlku aina hankala. Uudestaan laukkailemaan vaan. Huonoa tuuria se oli, ei muuta! :)
VastaaPoistaLääkäri meinasi, ettei mitään olisi rikki, tärähdysvamma vain, ja antoi loppuviikon sairaslomaa, jos polvi rauhoittuisi levossa. Olen nyt ainakin yhden kerran menossa vielä ratsaille ja jos ei enää ihmeempiä satu, niin kai sitä sitten uskaltaa jatkaakin. Tällä tietoa en kyllä laukkaamaan tule ennen kuin maa on sula, pieni pelko jäi siitä, että mitä jos oikeasti lentää hevosen kanssa kumoon eikä jää vain liukastumiseen.
VastaaPoistaHui! En osaa tulkita mitä putoaminen 'tarkoiti', mutta onneksi kumpikaan teistä, sinä ja hevonen, ette loukanneet pahasti.
VastaaPoistaUrheilu on kyllä vaarallista ! :)
Eli luiskahdin hepon kylkeä pitkin alas suoraan vasemman polveni päälle. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten oikein kerennyt edes säikähtää. Heppa on onneksi tosiaan kunnossa ja mun polvenikin melkein normaali.
Poista