Pringles-purkista aktivointileluksi

Tuli viime keväänä mieleen kokeilla laittaa koirille ruokaa Pringles-purkkien, tai oikeastaan ne olivat kyllä Taffelin perunalastupurkkeja, sisään. Ajattelin tosin jo valmiiksi, että tämähän on ihan liiankin helppo ruokalelu, kun miettii, miten iso niiden purkkien aukko on. Lumeskin oli ensin samaa mieltä ja näytti ensimmäistä kertaa purkin saatuaan tältä:

Sitten paljastuikin todellisuus, sillä ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Purkin putkilomaisen muodon vuoksi murot (raksut, nappulat, mitä lie, sitä koirien kuivaruokaa kumminkin) olivat koiran kuonon saavuttamattomissa purkin perällä eikä koiran logiikka riitä siihen, että se ottaisi purkin pohjaosasta kiinni, jolloin kaikki ruoka valuisi alas. Koiran, tai ainakin Lumeksen logiikalla purkista otettiin kiinni siltä puolelta, jossa ruoka vahvimmin tuoksuu ja sitä pääsee lähimmäs - eli siitä suuaukon puolelta, jolloin kaikki ruoka valui aina tietenkin sinne perälle saavuttamattomiin. Kun typerä emäntä vielä kielsi purkin repimisen ja käski keksiä jonkin muun keinon ruokien poissaaminen, näytti Lumes tältä:

Vielä typerämpää oli se, että Allu näytti heti keksivän käyttää voimakkaasti tassujaan ja purkin heilahdellessa sieltä lenteli aina väliin jokunen muro ulos:

Kyllä se Lumeskin sitten alkumasennuksen jälkeen jossain vaiheessa huomasi tassulla läimimisen taian ja saa nykyään ihan sujuvasti heilauteltua murot purkista pois:

Ja joskus Lumes jopa yrittää lennättää murot purkista pois:

Mesta sai jo heti pikkupentuna näitä sipsipurkkeja älynystyröiden vaivattaviksi ja koska Mesta ei ollut aiemmin aktivointileluilla pelaillut, sillä ei ollut mitään valmista kuvitelmaa ruokien poissaamiseksi vaan se testaili erilaisia keinoja - ja hyvin pian huomasi, että kun suuaukon kohdalta painaa tassulla, purkki nousee pystyyn ja tipauttaa kaikki ruuat kerralla pihalle:

Tämähän käy ihan liian helpoksi, joten viimein eilen kokeilin laittaa kannen purkkiin takaisin ja teippasin sen siihen oikein kiinni. Kanteen tein saksilla reiän (tosin joku muu väline olisi ollut saksia parempi, nyt kansi halkeili eikä aukosta tullut siistiä) ja teippasin sen reunoja vähemmän teräviksi. Ole hyvä Mesta, kuinkas ruokapuoli nyt onnistuu? Ensin nuuskuteltiin pienen aukon kohdasta ja todettiin murojen olevan saavuttamattomissa:

Huomattuaan, että purkkia on tehty jollain tapaa aiempaa typerämmäksi eikä ruoka tule enää tuosta vaan ulos, Mesta otti rajut keinot käyttöön ja alkoi heitellä ruokalaitostaan:

Välillä piti yrittää perinteisempiä keinoja eli tassulla raaputella ja nuuskutella, että liekö sielä ruokaa edes enää, kun ei mitään tule ulos:

Kun homma ei toimi, niin se ei toimi ja purkki lähti taas lentoon:

Välillä Mestaa vähän kiukutti, kun ruuansaanti oli niin kovin nihkeässä ja päätti kaapia keittiöstä matot ruttuun:

Emännälle tehdyn pienen kiusan jälkeen jatkettiin ahkerointia purkin parissa ja ahkeroinniksi sitä nimenomaan tulee kutsua, sillä Mesta näki purkkinsa kanssa vaivaa lähes 45 minuuttia, että oli saanut kaikki murot ulos: