Rakkautta ensisilmäyksellä!

20.9.2005 tuli kaikkien autoalkutaipaleen hankaluuksieni jälkeen sitten ostettua auto aikalailla extempore. Mies vaan yks kaks soitti, että nyt lähdetään hakemaan mulle auto, että käy nostaas rahat valmiiksi. Mitäs siinä sitten muuta kuin tehdä työtä käskettyä. Hieman olin kyllä epäilevällä kannalla, koska auto on kuulemma Opel, ja siitä mulle tuli heti mieleen autokoulunopettajan (sen vanhemman) Opel-vitsit: "Olisi Poistettava Euroopan Liikenteestä." "Autosuunnittelja suunnitteli hyvän luomuksen, nimesi sen Audiksi ja viimeinen vaihe oli pohdinta, millaisen merkkilogon (tai mikä sen hössäkän virallinen nimitys nyt onkaan) kyseiseen autoon iskisi. Tämä Audi kun vaikutti kelpo menijältä, keksi hän piirtää neljä toisiinsa kiinnittynyttä rengasta (tai mitä ympyrää lienevätkään) merkiksi jokaista 100 000 kilometriä kohden, jotka sillä ainakin olisi edessään. Seuraavan suunnittelytyön hän sai autoon, jonka nimi olisi Opel. Mitään uutta logoideaa hän ei jaksanut keksiä, kun yhden toimivan ja havainnollisen oli jo saanut aikaiseksi. Opel ei kuulemma ollut oikein mitään verrattuna Audiin, joten sille riittäisi vain yksi rinkula. Tarkemmin harkittuaan hän yliviivasi sen ainokaisenkin, tämä auto on syntyjään susi." Nämä mietteet mielessäni en ollut positiivisella kannalla Opelin oston suhteen, vaikka mies aiemmalla kokemuksellaan vakuutteli niiden olevan hyviä autoja.

Ja kun näin sen auton, se oli siinä (no siis, tottapa toki se oli siinä, jos kerta näin sen). Unohtui kaikenmaailman vitsit ja muut hömpötykset, siinä on mun autoni. Ei mikään poistettava liikenteestä vaan Opelia Parempaa Ei Löydy, ei ainakaan tällä hetkellä mun autoksi. Myyjällä se ei ollut kesää kauempaa ollut, oli ostanut halvan vara-auton omansa joutuessa korjaukseen, töihin kun oli jollain kuljettava. Nyt alkoi olla korjauksen kanssa valmista ja toisesta (eli vara-autosta) päästävä eroon. Myyjän äiti kertoi ystävänsä käyneen jo sitä kokeilemassa, mutta vierastaneensa jäykkää kytkintä. Minä olin iloinen jäykästä kytkimestä, jos se oli säästänyt tän auton mulle. Mun mielestä se oli tosi hyvä ajaa eikä ollut laisinkaan minkään sortin ongelmia, kuten auempien kokelaiden kanssa. Tää mun autonhankinta menikin oikeastaan ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, tai jos ei nyt ihan kaikkien, niin yhden ainakin: "Kolmas kerta toden sanoo." - ja niin todellakin sanoi.

Auto oli nyt siis mun ja kotiin piti päästä. Ensimmistä kertaa ihan yksin autossa (mieshän kun joutui ajamaan sen auton kotiin, jolla tätä mun omaa mentiin katsomaan) ja heti piti tehdä hurja juttu. Jouduttiin (siis minä ja auto) ohittamaan puoltoista kaistaa leveä puimuri. Ensin piti hidastaa, vaihdetta pienemmälle ja sitten vaan lähteä ohi, kun ei vastaan tullut autoja. Ihan sujuvastihan tuo meni, mutta ohituksesta palatessamme vasta muistin, että olisihan sitä voinut tietenkin perässämme ajavalle hieman vilkutella aikomuksista. Noh, huomasi se kai sen muutenkin ja kyllä mä sen verran vilkaisin taakse, ettei se ainakaan samaan aikaan mun kanssa ohittamaan.

Ja sitten sattui oikeastaan vielä toinenkin hurja juttu tuolla matkalla, ja vieläpä peräti yhden(!) hengen yleisön katsoessa. Tultiin risteykseen (ihan rajoitusten mukaisella) vauhdilla, kytkintä pohjaan ja vaihdetta pienempään ja hienoista hidastusta vauhtiin. Siinä vaiheessa huomasin, että tie onkin risteyksestä ihan vartijan kanssa suljettu oikealle päin, joten ketään ei voi eteeni tulla, vaan saankin kääntyä vapaasti vasemmalle. Vauhtia ei sitten tarvinnutkaan hidastaa niin paljon, mitä oli aikomus, vaan jatkoimme reippaasti risteyksen läpi. Unohdinpa sitten vain sen tosiasian, että ennen risteystä vaihtamallani vaihteella ei auto (ainakaan mielellään) kulje sitä vauhtia, mikä meillä oli. Ja siitäpä seurasi sitten yhtäkkinen, epämukava vauhdin äkkihidastus eikä ollenkaan sitä mun aikomusta lipua tyylikkäästi ja sulavasti vartijasta ohi. Mutta mitäpä elämästä tulisi, jos kaikki aina (kaikilla) menisi suunnitelmien mukaan.

Näin Temppuauto, nimensä se sai tuosta viimeisen kappaleen tapahtumasta, sit tuli meille. Ja mä olin ihan in lööv, viis ovee, kattoluukku ja kaikki. <3