maanantai 11. elokuuta 2014

Uusi Pulma - näin koirani matkustavat autossa

Jouduin viime maaliskuun puolivälissä Jekku-autoni kanssa pieneen kolariin, kun pakettiauto jysäytti peräämme liukkaalla tiellä. Onneksi koirat eivät olleet tuolloin kyydissä. Olin jo muutamana aiempanakin vuonna mietiskellyt koirien turvallisuutta autossa onnettomuustilanteissa, mutta kun joutuu itse onnettomuuteen, vaikka pieneenkin, väistämättä nämä ajatukset moninkertaistuivat. Miten koiralle käy peräänajossa? Entä äkkijarrutuksessa, nokkakolarissa tai jos törmää itse johonkin kiinteään esteeseen? Mitä jos auto pyörähtää ojaan katolleen ympäri? Mitä jos, mitä jos...

Olen jo pidemmän aikaan bongaillut hyviä kirjoituksia ja videoita aiheesta koirat autossa lisäten ne kirjanmerkkeihin, tässä muutama teksti: koiran kuljettaminen autossalaki eläinten kuljetuksesta, liikenneturvan lemmikit autossa-ohjeet ja miksi koira autohäkkiin.

Miten käy autonpenkillä istuvalle, valjaissa (tai ilman niitä) olevalle koiralle törmäyksessä/äkkijarrutuksessa, video ja toinen video ja kolmas video.

Koira muutamassa eri kohtaa autoa törmäyksessä/äkkijarrutuksessa, video ja toinen video.

Variocage-autohäkit, video, muita koirahäkkejä testissä video.

Lapsuudenkodissani on aina ollut sedan-korimallisia autoja, eli sellaisia tavallisia, porrasperäisiä henkilöautoja, joissa on umpinainen tavarakontti. Koirat ovat matkustaneet aina jalkatilassa, koska koko perheen ollessa yhdessä matkassa ei penkeille olisi edes mahtunut ja toisaalta jalkatilat olivat juuri sopiva ja turvallinen kolo koiralle kokoa suomenpystykorva. Koirat matkustivat jalkatiloissa mielellään eivätkä koskaan nousseet sieltä pois ilman lupaa.

Jälkimmäinen pystykorvamme Viksu apukuljettajan jalkotilassa.

Kun ostin Tempun, viistoperäisen, avokonttisen auton, ajattelin, että nyt Allu voisi alkaa matkustamaan kontissa, koska se olisi mahdollista ja "koirienpaikka". Allu oli kuitenkin jo monen vuoden ajan tottunut tukevaan matkustamiseen jalkotiloissa eikä viihtynyt yhtään takana kontissa, joten annoin sen suurimmalta osin jatkaa matkustamossa. Lumeksen ja Mestan olen heti opettanut matkustamaan Jekun kontissa, mutta jalkotilassa oleminen oli silti niistä miellyttävämpää, siellä ei matkanteko heilahtele. 

Lumes jalkotilailee.

Allu untemailla.

Alkuun Jekussa ei ollut minkäänlaista koiraverkkoa/-kalteria takapenkkien yllä estämässä koiria tulemasta matkustamon puolelle, koska eivät ne tulleet vaan kiltisti pysyivät kontissa. Siinä puolentoistavuoden tietämillä Lumes kuitenkin keksi, että selkänojien yli on helppo kiivetä, ja alkoi tekemään sitä usein jäädessään autoon yksin. Varsinkin vesipelastustreenien jälkeen olisi ollut mukavaa, että märkä koira pysyy kontin puolella.

Päädyin katselemaan erilaisia vaihtoehtoja estämään tämän kiipeilyn ja totesin noita koira-autokolarivideoita katseltuani kankaiset verkot sekä kontin katon ja lattian väliin pultattavat kalterit liian heiveröisiksi, joten ostin niskatukiin kiinnitettävän kalterin. Olisin halunnut kolaritestatun Champion-turvaverkon, mutta se oli suunnattu hieman matalampiin autoihin kuin omani, joten päädyin toiseen malliin. Jossain vaiheessa aloin miettiä sitäkin, että mitä jos kontista ikkuna rikkoutuu, luukku aukeutuu tms. kesken ajon (helposti ainakin onnettomuustilanteissa voi käydä näin), joten tein vanhoista turvavöistä soljettomat autovaljaat Lumekselle (Mestaa ei tällöin vielä ollutkaan) kontissa matkustamista varten, sain sen siten kiinni kontin kuormaliinapidikkeeseen ja koira olisi pysynyt autossa yllättävissäkin tilanteissa.



Kesällä tuli 6,5 vuotta täyteen siitä, kun ostin Jekun, ja mieheni ehdotti, että olisi Jekun eläkkeellesiirtymisaika. Niin meille sitten saapui Uusi Pulma, auto, jolla ilmeisesti oli aiemmassa elämässään kertynyt huonoja kokemuksia, koska oli kovin itsetuhoinen ja yritti jatkuvasti joko syöksyä ojaan tai toisten autojen päälle. Nämä mielenhäiriöt lakkasivat, kun Pulmaan vaihdettiin uudet renkaat. Sen sijaan Pulma on todella ylivarovainen peruuttamaan ilmeisesti pelätessään törmäävänsä johonkin (epäilen Jekun kertoneen sille, että pari kertaa tuli omassa pihassa vähän liian vauhdilla lähdettyä...) ja piiputtaa peruutustutkaansa, vaikka olisimme täysin autiolla parkkipaikalla. Ehkä se siitä, kun yhteistyömme ja -ymmärryksemme syvenee.

Ensimmäisenä Uuteen Pulmaan siirrettiin jo Jekussakin ollut, takapenkin niskatukiin kiinnitettävä Roadmaster-koiraverkko, joka ei kylläkään ole verkko vaan todella jämäkkä kalteri. Eivät koira pääse itsekseen vaihtamaan autossa puolta eivätkä myöskään onnettomuustilanteessa, jota toivottavasti ei kylläkään koskaan satu, lentämään pitkin autoa. Kalteri on todella tukevasti paikoillaan ja täysin äänetön myös kuoppaisilla teillä ajettaessa. Mikäli tulisi tarve kuitenkin saada koirat pois autosta matkustamon kautta, saa kalterin irti niskatuista ilman työvälineitä, ja jo kalterin säätövarojakin pienemmälle laittaessa mahtuvat takapenkit osittain kaatumaan.



Ainoa syy, miksi viistoperäisen auton sijaan uudeksi valitsin farmarin, oli helppo saatavuus veräjille, tai oikeastaan olisin kyllä halunnut Variogate-häkin, mutta Pulman konttiin ei mahdu kuin kääpiökoirien malli, joten veräjä sitten. Sattumalta lähialueella oli juuri kaupan käytetty Variogate-veräjä, joten säästin lähes puolet verrattuna uutukaisen normaaliin myyntihintaan. Verkkomalliset veräjät näyttävät paljon tyylikkäimmiltä ja myötäilevät paremmin kontin suuaukon muotoja, jonka vuoksi harkitsinkin ensin sellaista, mutta tykkään Variogaten tukevuudesta. Lisäksi siitä puuttuu verkkomallin veräjien ovien välissä oleva pystytanko, joten auton konttiin saa tarvittaessa lastattua isompaakin tavaraa veräjästä huolimatta, joka on iso etu.


Kiinnitin kaltereihin palat ns. taikakuutioista (joku hyllymoduli virallisesti, ainakin Hong Kong myy) tihentämään välejä ja vähentämään lasinsirujen putomista kontin puolelle, jos luukusta lasi joskus syystä tai toisesta rikkoutuu. Veräjän molemmat ovet saa lukittua ja yleisimmin käytettävät treenitavarat säilyvät kätevästi lokeroissa. Laitoin myös puhelinnumerotarrani veräjään, jos joku koirani yksin autossa näkevä sattuisi huolestumaan tmv. niin voi soittaa suoraan minulle eikä hätänumeroon.


Ja hyttysverkko, jee! Mikä helpotus hakutreeneihin, kun hyttyset/paarmaat/ym. siivekkäät eivät enää valtaa autoa, vaikka kontti olisikin auki. Hyttysverkko on jotain ihan tavallista, ikkunoihin ja oviaukkoihin tarkoitettua, taipuisaa, kangasmaista materiaalia, jonka läpi ilma kiertää hyvin, mutta tuo samalla kuitenkin myös hieman näköestettä. Paikoillaan pysyy hyvin veräjän kaltereiden ylätappien välistä vedettynä, luukun ylätiivisteiden väliin tungettuna ja pari pyykkipoikaa varmistaa kiinnityksen tuulessakin.


Veräjä pysyy pystyssä kontin pohjaa myötäilevän metallisen alakappaleen, jonka molemmista reunoista lähtee tukitangot, ansiosta. Koirat eivät myöskään saa kaadettua veräjää eteenpäin, koska tullessaan oviin kiinni, ne pakostakin ovat alakappaleen päällä ja siten itse vielä lisäpainona pitämässä veräjää aloillaan. Lisäkiinnityksenä veräjä on joka reunasta vedetty oranssilla liinalla kiinni kontin kuormansidontalenkkeihin. Kontin pohjalla alimmaisena on jo Jekussa hyväksi havaittu kaukalomatto, joka pitää kontin pohjan siistinä ja kuivana, suosittelen todella kaikkiin koira-autoihin.



Veräjän alakappale on koirien tassuille liukas, joten laitoin sen päälle kaksi vanhaa automattoa pitoa antamaan. 


Pari helposti pestävää peittoa pehmikkeinä ja petivaatteina koirille, toisesta pala reunaa puskurin päälle koirien hypätessä sisään ja ulos, niin säästyy auto kynsien naarmuilta. Alakappaleen metallitangot näyttävät äkkiseltään siltä, että häiritsisivät koiria, mutta peittojen kanssa omani ovat makoilleet tyytyväisinä tankoja vasten eikä niillä siten ollut pelkäämääni tilaa pienentävää vaikutusta. Vaikka Lumes on aina hyvin mielellään matkustanut autossa, on se aiemmin halunnut mielummin tulla matkustamoon jalkatilaan kuin mennä konttiin, mutta nyt se on superinnoissaan hyppimässä konttiinkin mennen tullen. Lumes selvästi tykkää Uuden Pulmamme kyydeistä. Jekun kyydissä Lumes ja Mestakin saivat toisinaan olla matkustamossa jalkotilassa, mutta Pulmassa niiden on tarkoitus matkustaa pääasiassa vain kontissa. Joskus jossain erikoistilanteissa, jos konttiin täytyisi esim. mahduttaa penkeille mahtumatonta tavaraa tai vaikka vieras koira, voisivat koirat tai toinen niistä tulla tutulle paikalle jalkatilaan, jolloin saisivat ylleen ylempänä esitellyt autovaljaat.


Koska Jekussa ei tosiaan ollut sitä koiraveräjää, en hakutreeneissä voinut jättää konttia auki koirien ollessa siellä, joten auto joutui aina olemaan kontti kiinni tai sitten koirat matkustamon puolella, jolloin kontin saattoi jättää auki. Sen vuoksi ostinkin silloin jo pari vuotta sitten avaruuspeitteen auton laseille levitettäväksi ja se toden totta toimii juuri luvatulla tavalla! Kun auton ajaa nokka suoraan aurinkoon päin ja kiinnittää peitteen (kulmissa on kiinnitysrinkulat, joista olen vetänyt sen ns. mustekalanlonkeroilla vanteisiin tmv. kiinni), auringonlämpö heijastuu pois ja auto pysyy todella, todella viileämpänä kuin ilman peitettä.


Samoihin aikoihin peitteen kanssa ostin auton ikkunoihin tarkoitetun tuuletusritilän, joka mahdollistaa ikkunan aukipitämisen ilman riskiä koiran poistumisesta ikkunan kautta. Ritilä pingottuu todella tukevasti lasin ja tiivisteen väliin. Parempi olisi vielä ollut ostaa toinenkin kappale, niin saisi kunnon läpivedon aikaan ja joku ötökkäverkko tähänkin olisi hyvä laittaa.


Koirien mielestä tosin viilein paikka autossa on sen alla, joten pitäisiköhän sitä verkottaa auto ympäriinsä...


Koska meillä on myös muita autoja kuin Pulma, koirat matkustavat edelleen toisinaan muullakin tavoin, yleensä silloin jalkatilassa. Koska Lumes ja Mesta tykkäävät tukevasta matkustamisesta, ne ovat usein ahtautuneena samaan jalkotilaan, vaikka enemmänkin tilaa tarjolla olisi. Näin matkustaessa niillä yleensä on remmit pannoissa kiinni siltä varalta, jos joskus sattuisi tulemaan tilanne, että tarvitsee jonkun muun saada koirat kiinni autosta.


2 kommenttia:

  1. Hei superhyvä teksti! Pisti mietintämyssyyn ja hankintalistalle monta asiaa, tosin nykyisellään ei ole kyllä varaa valita, kun ei omaa autoa ole. Mutta sitten joskus tulevaisuudessa on, niin tää autto tosi paljon. Kiitos oikein suuresti!

    VastaaPoista