maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kauniita sanoja ja rumia sanoja


Oltiin tokotreeneissä. Mesta on kehittynyt rauhoittumisessa ja sen voi päästää autosta pois (eli vinkuminen loppuu) jopa kolme-neljä kertaa nopsemmin kuin ennen. Usein se löytyy autosta makuultaan, vaikka olen treenannut Lumeksenkin kanssa (ennen ei puhettakaan, että ois maaten malttanut odotella), joten ehkä se tosiaan alkaa sisäistää tätä asiaa. Treenien alussakaan ei mene enää ikuisuutta perusasennossa odotteluun vaan pääsee vinkumisesta aika nopsaan yli ilman namiapujakin. Nyt alkaa todellakin näyttää siltä, että sen kohta voi ottaa suoraan autosta innokkaimmillaan vaan tekemään ilman ensimmäistäkään vinkunaa. Olen todella tyytyväinen tähän edistymiseen.

Lähtölupaa ruutuun odottamassa

Mestahan on pikkupennusta saakka treenannut sikin sokin toisten kanssa eikä se ota häiriötä muista eikä myöskään ole lähdössä toisten koirien luokse. Sitä on voinut ihan huoletta leikittää laajalla kaarella vapaana juosten, heitellä lelua jne. Tänään heittelin sille noutoharjoitusten jälkeen frisbeetä niin pitkälle kuin vain heitettyä sain ja rynni täysillä perään, nappas frisbeen ja vauhdilla takas. Yhden heiton jälkeen Mestan ollessa juuri ottamassa frisbeetä maasta, kentällä olleesta kaukalosta ihan Mestan vierestä tuli joku treenien ulkopuolinen koiransa kanssa pois (kaukalossa ilmeisesti jonkun verran käydään juoksuttamassa koiria vapaana, vaikka se kiellettyä onkin). Mesta nosti päänsä frisbeeltä, katsoi koiraa ja lähti kävelemään sitä kohti.

Palkkapallo napattu

Minä sieltä muutaman kymmenen metrin päästä huudan "et mene" ja Mesta (joka aina tottelee!) vaan kävelee ja jää seisoskelemaan sen toisen koiran lähettyville ilmeisesti itsekin vähän hämmentyneenä tilanteesta. Juoksen paikalle rumia sanoja huutaen. Mesta edelleen seisoskelee. Muutaman metrin päästä viskaan sen jalkojen juuren noutokapulan (ohjatun kapula) vahvistaakseni vihaisia komentojani. Siinä vaiheessa Mesta tajuaa, että olen ihan oikeasti tosissani ja lähtee luikkimaan pois. Sen toisen koiran omistaja lähtee myös tässä vaiheessa kävelemään koiransa kanssa pois todennäköisesti luullen Mestaa aivan hirvittäväksi pedoksi, kun niin mahtipontisella esityksellä itse paikalle syöksyin. Teinpä vain Mestalle harvinaisen selväksi, että tuollainen toiminta on ehdottoman kiellettyä, joten ehkäpä tämä oli ensimmäinen ja viimeinen päähänpisto lähteä toisen koiran luo/jättää käskyjäni noudattamatta. Ainakin talvella toimi siihen hallissa merkkailuun kerrasta.

Jaksaa, jaksaa! Kiskoo, kiskoo!

Jatkettiin treenejä normaalisti, frisbeetäkin heitin vielä uudelleen, ja lopputreenin ajan Mesta oli taas ihan reipas ja kiltti oma itsensä. Eikä se alkanut pelätä kapulaakaan vaan otti senkin suuhunsa ihan yhtä iloisesti kuin aina ennenkin.

"Niiiin hieno poika, voi vitsit mikä pallo sulla on, hienooo, juu juu, hyvä poika."

Kesäkuisen koulutuspäivän, jossa tehtiin merkinkiertoa, jälkeen Lumes on kiertänyt ruutuun vasemman etumerkin kautta, mikäli ei ole nähnyt ruutuun vietävän namialustaa. Sama kävi silloin joskus vuosia sitten ja lopetin merkin treenaamisen siihen. Pitää sama tehdä nyt ainakin väliaikaisesti uudelleen ja vahvistaa sitä oikeaa reittiä ruutuun. Suoran reitin ollessa taas kunnossa, voisi pikkuhiljaa alkaa sekoitella merkkiä ja ruutua, josko jossain vaiheessa oppisi erottamaan liikkeet toisistaan.

Namit tais olla aika hyviä...

Saisinko kiitos lisää?

Tokoilujen jälkeen käväistiin ihan pikapikaa agikentällä, molemmat koirat saivat pujotella ja kiivetä A-esteen, Lumes hyppäsi pari hyppyäkin. Lumeksen agitaidoilla nyt ei ole niin väliäkään enää, mutta se tykkää saada jotain välillä tehdä. Mestalla jäi kepit viime kesänä vähän kesken, vaikka olin niin varma, että jaksan ne saada kasaan syksyyn mennessä. Tänä kesänä nyt uutta yritystä ja ihan hyvältä vaikuttaa, kahdeksaan keppiin saa jo itsensä ilman apuja taivutettua reippaalla vauhdilla. Kuvanottotilanteessa ensimmäinen keppi jäi välistä, joten Mesta on "väärään suuntaan" keppivälissä, mutta asenne sillä oli tosi kiva!

Mesta keskittyy

Lumesta kuvattiin sarjakuvauksella, joka harmiksi ei pysynytkään liikkeessä mukana vaan suttasi koiran...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti