Iso kasa kysymyksiä

Blogeissa on pitkin kevättä ja kesää kiertänyt kysymyshaasteita joko ihan sellaisinaan tai Liebster awardin muodossa. Huhtikuulla sain niitä kaksi, Dog´s Life ja Takku ja Rakit blogeilta, elokuulla kolme, Sannin ja Leon seikkailut, Suomenlapinkoira Taiga ja Eigen Elämää blogeilta. Olen aiemmin vastannut kaikille, että huomioin nämä kysymykset ajan kanssa ihan yleisissä kirjoituksissa (ja näin onkin jo tapahtunut) enkä tee niistä erillistä vastauskoostetta, mutta nyt kysymyksiä on rästissä jo niin paljon, että ajattelin osaan niistä vastailla tällä tavoin kootusti.

Sekarotuinen vai rotukoira, miksi?
Rotukoira, A koska olen mieltynyt juuri tiettyyn rotuun B koska olen kiinnostunut harrastuslajeista, joita ei voi harrastaa sekarotuisen kanssa.

Ottaisitko kodinvaihtajan tai rescuekoiran, jos sinulle tarjottaisiin sellaista?
Tällä hetkellä en ottaisi mitään koiraa, vaikka tarjottaisiin, poikkeuksena Meri, mutta noin yleisellä tasolla ajatellen, jos sattuisin olemaan koiraa vailla, niin mikä ettei, jos kyseinen koira meille sopisi ja me sille. Periaatteessa Lumeskin on kodinvaihtaja, sehän palautui kasvattajalleen ensimmäisiltä omistajiltaan. Jos joskus ottaisin kissan, niin se olisi ehdottomasti aikuinen kissa kodinvaihtajana tai löytöeläintarhalta.

Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa koirasi kanssa?
Aika ei meinaa riittää kaikkiin nykyisiinkään harrastuksiin, mutta jos puolileikillinen vastaus kelpaa, niin Lumeksen kanssa olisi hauska harjoitella suojelua. Eihän siitä mitään aggressiota saa irti, mutta Lumes nauttisi ihan sikana (anteeksi, tarkoitan, että siis koirana) piilojen kiertämisestä, maalimiehelle haukkumisesta, perään juoksemisesta, uhkan vastustamisesta ja (normaalia pehmeämmän) hihan puremisesta.

Mikä on paras näkemäsi koiraleffa?
Tv-sarjoista suosikkihahmo on Kommissar Rex.

Haluaisitko olla/oletko eläimiin liittyvässä ammatissa?
Joskus olen jotain haaveillut, mutta enpä sen enempää ajatellut.

Milloin olisit valmis ottamaan seuraavan koiran?
Kun alkaa pelätä, että kohta on enää vain yksi koira...

Miksi olet päätynyt juuri näihin koiraharrastuslajeihin?
Sekä koirat että minä tykätään niistä.

Valitsetko koiran harrastuksen mukaan vai harrastuksen koiran mukaan?
Kyllä rotu ja yksilöt on valittu oman mielenkiintoni kohteina olevien harrastusten mukaan, vaikka toki mukana on muitakin valintakriteerejä ollut. Tosin jos nyt sattuisi, ettei ottamallani koiralla syystä tai toisesta pystyisi minun valitsemiani lajeja harrastamaan, niin tehtäisiin sitten jotain muuta.

Olisiko sinusta kasvattajaksi?
Olen suorittanut hyväksytysti kasvattajan peruskurssin, keksinyt mieleisen kennelnimen ja liudan nimia tuleville pennuillekin, suunnitellut painotukseni kasvatustyössä jne. mutta pelkillä uroksilla on vaikea kasvattaa... Jos Allu olisi ollut narttu, olisin minäkin todennäköisesti jo kasvattaja...

Kumpi sopii sinulle paremmin, uros vai narttu ja miksi?
Uros, olen tottunut niihin ja lapinkoirissa ne on narttuja suurempiakin.

Koirasi huonot puolet?
Ei niillä oikein ole mitään... Lumeksessa harmittaa vähän sen omat ja vanhempien terveysriskit, koska luonteensa puolesta se todella olisi jalostusmateriaalia, mutta C-lonkka yhdistettynä 1-kyynärään ja molempien vanhempien kaihiin (emällä tosin se on epäily, kun ei ole uusintatarkissa käynyt) on ehkä jo vähän liikaa. Mestalla on vähän liian raju leikkityyli toisinaan ja on vähän turhan hanakka puolustamaan luitaan.

Millaisiin koulutusongelmiin olet koirasi kanssa törmännyt?
Ei meillä oikeastaan ole ollut oikein mitään ongelmia... Mestan ohjaajaherkkyyden kanssa on pitänyt vähän työstää itseään ja koiraa, mutta ei kyllä muuta tule mieleen. Niin paitsi Allun kanssa, kun olin itse kokematon ja kouluttajat ei osanneet antaa oikeita neuvoja, niin se karkaili agilitykisoissa radalta aika monta kertaa.

Koirasi viikko-ohjelma, mitä koirasi viikko pitää sisällään?
Joka päivä lenkkeilyä, pääasiassa vapaana, mutta pimeään aikaan myös remmissä, sekä vapaata hengailua omassa pihassa. Vuodenajasta riippuen 2-4 treenit per viikko + kotitreenejä. Siinäpä se perusrunko varmaan.

Mitä lajia et olisi valmis harrastamaan koirasi kanssa?
Yritin miettiä kaikkia (laillisia) lajeja ja muita juttuja, mitä on, eikä oikein mikään ole sellainen, jota en voisi harrastaa, jos jostain syystä täytyisi. Suojelu, mondioring ja peltojälki ei kyllä kiinnosta mua ollenkaan, eikä oikein rally-tokokaan, mutta oikeastaan melkein kaikki muu kyllä menee, jos koiralle passaa. Jos nykyisiä koiria ajatellaan, niin riistaa etsiväksi/ajavaksi koiraksi en niitä haluaisi, mutta noutajan hommiin ihan helposti.

Mitä harrastaisit, jos ei olisi koiria?
Hevosia huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyään, ehkä olisi jopa omakin.

Mitä harrastat koirasi kanssa?
Pääsääntöisesti agility, toko, haku ja koiratanssi, mutta aina välillä muutakin.

Käytkö koirasi kanssa näyttelyissä ja mitä mieltä olet niistä?
Ei käydä, ei kiinnosta. Nykymuotoiset näyttelyt on suurimmalta osin ihan yhtä turhan kanssa enkä arvosta oikeastaan ainuttakaan näyttelytitteliä. Näyttelyt pitäisi palauttaa takaisin siihen, mikä niiden alkuperäinen tarkoitus on, rodun jalostuksen palveleminen, jota se ei tänä päivänä kyllä lainkaan ole, päinvastoin.

Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
Ehdottomasti kyllä!

Montako temppua koirasi osaa?
En ole koskaan laskenut, ehkä parikymmentä?

Viiksiniekka

Kaviokkaat

Humppa

Ikke

Alvariini

Jänö

Meillä kanit asuvat omassa eläinhuoneessaan, jossa niiden lisäksi pitävät majaa okahiiret. Kaneilla on käytössään alahäkki (jossa koppi ja vessalaatikko, alahäkin vessaa tosin pääasiassa käyttävät vain kaivamiseen), ylähäkki (jossa ruuat ja juomat ja vessalaatikko, tätä ylähäkin vessaa ne pääsääntöisesti käyttävät aina) ja lattia-alaa (jossa oksia, pahvilaatikoita, tunneli yms. aktiviteettia). Toisinaan kaneilla on ns. mökötyskausia, jolloin ne oleilevat suurimmalta osin vain alahäkissä ja käyvät ylhäällä ainoastaan syömässä ja juomassa. Joskus ne taas ovat yötä päivää ylähäkissä ja tuntuvat unohtaneen koko alakerran. Suurimmalta osin ne kuitenkin käyttävät suunnilleen yhtä paljon molempia kerroksia ja pomppivat päivän mittaan useamman kerran ylös ja alas. Neiti viihtyy paljon myös lattialla touhuilemassa, on hyvin aktiivinen ja touhukas jänö, kun taas Nafta on huomattavasti rauhallisempi eikä juuri virikkeistä innostu.

Mikä on tokossa tärkeintä?

Haluan, että koirilla on treenatessa aina hauskaa - minun kanssani. 
Mielestäni kaiken koirien kanssa harrastamisen perimmäinen ja tärkein tavoite on tuottaa mielihyvää erityisesti sille koiralle, ja toki siinä sivussa myös omistajalleenkin. Olla mukavaa, yhteistä puuhaa. Ei treenaamisen tarkoitus ole hinkuttaaa liikkeitä vaan pitää hauskaa, ja koska kyse on nimenomaan yhteisestä harrastuksesta, hauskanpitokin tapahtuu yhdessä. Haluan, että koirat ilahtuvat jo pelkästä treenikentälle pääsemisestä, että ne odottavat innoissaan, mitä kivaa tällä kertaa tehdään.

Haluan, että koirat pursuavat energiaa - ja kanavoivat sen yhteistyöhön kanssani.
Minulle antoisinta koirien kanssa harrastamisessa on se, että ne kaikessa vauhdikkuudessaan ja vallattomuudessaankin valitsevat minut toimintansa kohteeksi, haluavat - saavat! -  tehdä kanssani ja noudattaa ohjeitani. Se, miten niiden silmistä ja olemuksesta paistaa ilo, onni ja tyytyväisyys, kun saavat tehdä, toimia ja totella. Ei treenaamiseen tarkoitus ole se, että omistaja vie ja koira vikisee, eikä toisaalta toisinkaan päin, vaan molemminpuolinen innostus ja halu tehdä yhdessä. Haluan, että koirat treenikentälle saapuessa aivan kiemurtelevat innosta, mutta samanaikaisesti hakevat minulta lupaa ja ohjeita toimintaan.

Haluan, että koirat työskentelevät minulle - eivät palkalle.
Koen tärkeänä sen, että koiraa pystyy palkitsemaan monipuolisesti erilaisilla palkkaratkaisuilla. Yhtä tärkeää on koiran luotto siihen, että palkka on aina jossain, ja että se pystyy, kykenee ja haluaa työskennellä riippumatta palkan laadusta ja sijainnista. Haluan, että koira tekee pyyntöjeni mukaan siksi, että pyydän, eikä siksi, koska palkka.

Haku-Mestan harharetket

Heinäkuun lopulla kertoilin Mestan henkilöetsintätaitojen olevan hyvällä mallilla, mutta nyt ne onkin ihan uudella mallilla... Kolmen viimeisimmän treenin aikana Mestalla onkin yhdistyneet asiat päässään siten, että juostaan suoraan sinne, minne lähetän (tää on hyvä juttu toki), jos siellä on maalimies, sille haukutaan ja saa palkkaa (ihan oikein menee vieläkin), jos ei ole, tullaan samantien takas mun luokse ja saa palkkaa (sinällään tätäkin halutaan, mutta se ei siis jää yhtään etsimään maalimiestä, jos suoraan juoksulinjalle ei satu, vaan tulee heti takaisin, jota taas ei haluta).

Se siis edelleenkin yhtä valtavan innoissaan ja onnessaan lähtee etsimään kuin ennenkin, mutta siitä on ihan yhtä iloista ja palkitsevaa tulla mun luokse takaisin kuin löytää maalimies. Silleen "ping, singahdan 50m eteenpäin, jaa ei ketään, pong, singahdanpas takaisin emännän luo". Toisaaltahan tämä on ihan positiivista, sillä opetus on mennyt perille - se on kuulolla ja tekee yhteistyötä - ei vain ihan näin paljon musta tarvitsisi hakutreeneissä tykätä. Joksikin aikaa täytyy lopettaa ruualla palkkaaminen luoksetuloista ja keskilinjallepaluista, jolloin maalimiehet ois ainoa taho ruuan kanssa ja kannattaisi siis mielummin etsiä ne kuin tulla mun luokse apajille. Lisäksi maalimiehet muutamaksi kerraksi ihan super hyvin piiloutuneiksi, että ne on pakko etsiä ja tulee kunnollinen nenänkäyttökin takaisin. Pikkukoira vaan meinasi olla ovelampi kuin emäntänsä...

Se kyllä kahdessa viimeisimmässä treenissä oli hyvää, että kokeiltiin uutta palkkaustapaa ja Mesta tykkäsi siitä kovasti + oikeasti rauhoittui ja keskittyi palkkaukseen. Sai siis nuolla kissanmärkäruokaa maitopurkista ja suoraan pussista, kelpasi erinomaisesti! Oon tullut nyt vähän siihen tulokseen, että Mestalle pitää vaihdella noita palkkoja ja palkkaustapoja. Tuntuu kyllästyvän aina ennemmin tai myöhemmin joka palkkaukseen "ai taas tätä", joten täytyy pitää jatkuvasti yllätysmomentti auki.

Haluatko fiksulta näyttävän harrastuksen?

Minä ilmeisesti en...

Tässä ei siis leikitä kilpikonnaa vaan harjoitellaan haukkuilmaisua henkilöetsintään...

Hassunhauskan luontopolun hahmoja

Niinhän siinä sitten kävi, että oli pakko hypätä uudelleen auton kyytiin ja suunnata jatkomatkalle yllättävän hauskalle luontopolulle. Ei viimeksi huomattu, että tarjolla oli sekä lyhyempi ja pidempi reitti, mehän siis jätimme kierroksen kesken heti kätköjen loppuessa, joten kiersin tällä kertaa sitten ne molemmat käymättä jääneet. Enpä tosin tullut ajatelleeksi, että pieni ja iso yhdessä ovat hieman pidempi matka kuin se pelkkä pitkäkin, joten tuli sitten käveltyä aika monta kilometriä yhteen putkeen ja vietettyä luontopolulla hulppeat 2,5h. Lähtiessäni vielä mietin, että tuleekohan tästä koirille oikein minkäänlainen lenkki, kun joudun pitämään ne naruissa, mutta taisipa tuossa olla niillekin riittävästi. Löydettiin lisää eläimiä, muitakin hauskoja hahmoja sekä itse luonto oli kyllä sekin kokemisen arvoinen. Koko luontopolku on täynnä humoristisia, runomittaisia kylttejä ruotsiksi, jotka olisi ihan kiva ymmärtää, joten koetin suomentaa niitä. En kyllä oikein onnistunut ainakaan joka kohdassa, joten saa korjata, jos menivät ihan pieleen!

"Täällä kettu istuu pesäkolossa juuren alla, jos se aikoo purra, potkaise jalalla."

"Tämä varmasti lienee koala, turhaan ei ... pääskynen? muistuta kumpikaan? kukkopoika ajattelee gaalassa?"

"Inhottava hämähäkki! Yök! Sinun pitäisi luultavasti olla silmät sidottuina, ei, ? ! Saat todellisen huimauksen."

"Pahan juuri on täällä, todella kuulette sen kiroilevan, pukeutumista se ei enää hauku, ei yksin voi pitää yllä rakkautta."

Muurahaispuistoon saapuessa alkoi vähän jännittää, ainakin, jos olisi ollut vielä pimeääkin. Aiemmin oli jo tullut vastaan suuria muurahaiskekoja sun muuta, joten mitähän täällä olisi, kun on oikein muurahaisille nimetty paikka. Tuli melkein mieleen jostain jännityselokuvasta ne osat metsää, joista kukaan ei ole koskaan palannut ja jonne kielletään kaikkia menemästä... Varokaa muurahaisia... Olihan siellä kyllä yksi jättiläismäinen vartiomuurahainen ja aivan hervottoman suuri keko! (Eihän noin suuri muurahainen ihan pieneen kekoon mahtuisikaan.) Koiria ei huvittanut sitten yhtään istua keon vieressä kuvattavana ja Lumes nosteli koko sen pienen hetken ajan tassujaan.

Luontopolun varrella oli kaksi nuotipaikkaa, alkupuolella ja loppupuolella, molemmat järven rannalla. Kuvan laavu on reitin lopussa oleva. Tämä on muuten ilmeisen vaarallinen luontopolku, koska tälläkin kertaa saatiin irtokoira kimppuumme. Mentiin laavun ohi mennen ja tullen, kun tosiaan kiersin reitit vähän nurin, ja palatessa sieltä syöksyi erittäin vihainen koira "mallia lamppuharja". Käveltiin vauhdilla eteenpäin ja äkäpussi teki hurjia syöksyä perässämme, mutta ei onneksi tullut ihan kiinni asti, ja sadan metrin seuraamisen ja ärjymisen jälkeen luovutti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että omistaja oli yhtä saamaton kuin sillä viimekertaisellakin... Onneksi ei omat koirat provosoituneet tälläkään kertaa ja taskusta löytyi jopa muutama namipala palkkioksi hyvästä käytöksestä.

Kaiken muun hienouden ohella tällä luontopolulla selkeät reittimerkinnät olivat suurta plussaa eikä eksymisen vaaraa ollut. Jatkuvasti tuli uutta kylttiä esiin tai vähintäänkin puisia rakseja ja nuolia oikeaa reittiä osoittamassa. Pitkän ja lyhen reitin haarautuminen oli kerrottu ihan suomeksikin.

"Samalla kun tässä reittiä valitset, päästäpä ilmoille pikkuinen pieru."

Puita näkyi suurensuuria, väkkyräisiä, vinksallaan olevia, muhkuraisia, jättijuurisia jne. Myöskään maastot eivät käyneet yksitoikkoisiksi, sillä monenlaista maisemaa mahtui matkan varrelle. Pitkospuita oli paikoin, mutta yllättäen kaikista märimmiltä kohdilta ne puuttuivat - onneksi oli goretex-kengät jalassa. Muutoin polut olivat suurimmalta osin hyväkuntoisia ja helppoja kulkea.

"Kellon ollessa neljä, ja tyrannin luvatessa vierailla, mutta yhtäkkiä et voi jalkoja hallita, ovat hyvät neuvot kädessä kalliita."

"Täällä pari siltaa, ei kukaan meille karjumassa, mutta ne todennäköisesti meitä auttavat, kun menemme yli ojien."

"Kun menet yli virran, ajattele kuluneita renkaita, mutta älä osa sikaa säkissä."

"Koivu seisoo tässä nyreänä, joten et todellakaan usko sitä hulluksi." "Mikä ero on kukkakaalilla ja rää´ällä? - Pikkulapset eivät syö kukkakaalia."

Ihan mitä tahansa metsää jokineen ei luontopolku ollutkaan, osa siitä näkyi olevan suojeltua aluetta.

Pieni haaverikin kävi ja suurempaankin olisi voinut olla ainekset. Tässä sillassa oli lankkujen välissä isot raot, mutta kun koirat reippaasti astelivat sillalle, ne eivät hoksanneet rakoja ja molempien takajalat putosivat lankkujen väliin. Lumes loukkasi toista takajalkaansa vähäsen eikä muutamaan minuuttiin varannut sille painoa, siksi näyttää surkealta (+ on märkä puropulikoinnista). Mestalla lipsahti molemmat takaset yhtäaikaisesti rakoihin siten, että putosi haaroilleen lankkuun... Vaikka tämä olisikin ollut hyvää treeniä koirille miettiä, mihin jalkansa asettavat, niin keskellä korpea katsoin paremmaksi kantaa molemmat yli tästä sillasta. Sai muuten itsekin katsoa, mihin jalkansa laittaa, muuten olisi kengänkärkikin ollut lankunraossa kiinni ja omakin jalka lääkäriä vailla.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämäkin, viimeinen nuoli osoitti suoraan parkkipaikalle.

"Tänne sinun pitäisi mennä, siten pääset maaliin."