Treeniliivistä treenitakiksi

# kevätkalenteri

"Avaa komerosi. Siivoa se ja heitä pois tai lahjoita vaatteet, joita et käytä enää. Tee tilaa uudelle."

Pidin ennen treeniliivejä aivan turhina, kaiken tarvittavan sai tungettua takkienkin taskuihin tai vaikka takin sisään. Sitten eräs treenikaveri meni ostamaan itselleen uuden, väljemmän treeniliivin ja myi vanhan, vähän käytetyn treeniliivinsä minulle vaivaisen 20e hintaan. Sen jälkeen treeniliivi on ollut ihan ykkösjuttu, mutta vain hakutreeneissä, missään muualla en sitä käytä. En jotenkin koe treeniliivin käyttöä luontevana missään muualla kuin hakutreeneissä.

Kun paikallisessa eläinkaupassa oli loppuunmyynti ja jotain sieltä kävin hakemassa, myyjä koiraharrastukseni tietäen tarjosi minulle liikkeen ainokaista treeniliiviä, joka oli -80% alennuksessa. Ostin sen sitten, vaikka en tarvinnutkaan. Tämän toisen treeniliivin myötä aloin ajattelemaan, että treenitakki olisi kyllä lämpimiä kesäkelejä lukuunottamatta huomattavasti kätevämpi kuin treeniliivi, joka pitää aina pukea vielä erikseen takin päälle. Mietin, että kun en kuitenkaan kahta treeniliiviä tarvitse, että mitä jos muuttaisinkin tämän uudemman treeniliivin takiksi.

Tämä ei todellakaan ollut mikään tuumasta toimeen-juttu, sillä tuosta taitaa olla aikaa jo jotain puolentoista vuoden verran. Idea kuitenkin jäi muhimaan ja olin katsellut kotoa jo valmiiksi yhden vuosia sitten ostamani takin, jota en juuri koskaan ole käyttänyt enkä aio käyttää vast´edeskään, mutta siitä voisi leikata hihat irti ja ommella ne treeniliivin jatkoksi. Tässäpä sitten kaappia siivotessa vihdoinkin toteutin muutoksen treeniliivistä treenitakiksi ja on muuten mukava päällä, tätä voin käyttää nyt muuallakin kuin vain hakutreeneissä!

Pari (hyväkuntoista ja siistiä) ikivanhaa muutakin vaatekappaletta tuli poistettua kaapista, mutta ne eivät päässeet uusiokäyttöön vaan päätyvät poistoon joko nettikirpparilla myymällä tai hyväntekeväisyyskirpparille lahjoittamalla. Lisäksi sain tingittyä itseltäni 11 kirjaa vietäväksi kirjaston saa ottaa-laatikkoon. Ehkä voin olla ihan tyytyväinen tähän saldoon.

Kolomen pusun silta

# kevätkalenteri

"Lähetä postikortit viidelle tuttavallesi. Nyt ei tarvitse olla huomaavainen tai kiltti, vaan lähetä ne juuri niille ihmisille kuin itse haluat."

Sain pari kolme vuotta sitten kasan käyttämättömiä postikortteja ja olen siitä lähtien lähetellyt postikortteja joulun lisäksi pari muutakin kertaa vuodessa aina joillekin, jotta korttikasa pienenisi. Nyt sain taas hyvän syyn selailla kortit läpi pohtien samalla, että kenelle niitä lähettäisin.

Saajiksi valikoituivat molemmat siskoni pojat, toisella on synttärit tulossa ja ollaan kyllä menossa käymäänkin heillä, mutta laitetaanpa nyt ihan postitsekin kortti menemään, kun niitä harvemmin enää kukaan saa, ja toiselle muistutuskortti eräästä tehtävästä, jonka olen hänelle antanut ja josta palkaksi saa laskettelulippuun rahaa. Kohta on laskettelukausi ohi ainakin heidä lähimäessään, joten kannattaa pitää kiirettä tehtävänsä kanssa tai jää laskettelut käymättä. Heidän lisäkseen kortin saavat äiti, ihan vain siksi, koska yhdessä kortissa oli teksti "äidille", sekä tätini ja vanha kirjekaverini.

#

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan, eli kolomen pusun siltaan! Lähdettiin toissa päivänä koirien kanssa tutulle lenkkireitille ajatuksena jatkaa pidemmälle kuin ollaan aiemmin kuljettu. Aika alkumatkasta polulla olikin jo muuta väkeä, pari metsonaarasta nimittäin. Ehdin jopa saada toisesta kuvan, kun eivät ihan heti lentäneet pakoon. Tämä olikin jo neljäs kerta, kun kyseisessä metsässä metsoja näen. Metsojen tarjoamat luontokokemukset eivät päättyneet tähän, sillä päästyämme pidemmälle metsään alkoi lumessa näkyä ruskeita väriläiskiä. Vielä pidemmällä metsässä oli lisää ruskeita läiskiä ja lisäksi parissa läiskässä oli ulostekikkarakin. Suurimmalta osin oli silti vain niitä läiskiä ilman ulostetta, ja jäljistä päätellen joku tai jotkut nelijalkaiset olivat tainneet käydä syömässä kikkareet parempiin suihin. Onneksi asialla eivät olleet Lumes ja Mesta... Kotona vertasin kuvia ja netin kuvia/tekstejä ja päädyin siihen, että metsojen ulostetta se metsä oli täys.

Ei vielä siinä, että metsoissa olisi ollut riittävästi metsänelävää, mutta Lumes-reppana meinasi liiallisen uteliaisuutensa johdosta pudota metsänpeikon koloon! Ihan joka paikkaan ei kuonoaan kannattaisi työntää, mutta onneksi vielä tällä kertaa Lumes sai pelastauduttua takaisin maanpinnalle.

Kun peikosta oltiin selviydytty, tuli vastaan pieni silta ja sen jälkeen pari mukavaa kylttiä. Sitä pususiltaa ei valitettavasti kyllä päästy näkemään, koska se oli vielä ihan kokonaan lumipeitteen alaisena. Meidän täytyy kai ulkoilla siellä uudelleen lumien sulettua, sillä eihän tuollaista nähtävyyttä voi katsomatta jättää.

Mitäpä muutakaan tekisivät lapinkoirat lumihangilla kuin piehtaroisivat ja taas piehtaroisivat, mutta kyllä siellä metsässä olisi sentään ollut tilaa valita oma paikka kummallekin eikä ahtautua vieri viereen ja joutua toisen potkimaksi. Huvinsa kai kullakin.

Ja mikä yllätys meitä yhtäkkiä odottikaan keskellä metsää, sievä nuotiopaikka - eikä ollut tietenkään edes eväitä mukana. Kylläpä tuonne kannattaa talsia uudemmankin kerran ja sillä uusintakerralla vielä muistaa pakata eväsreppukin mukaan, niin retkestä tulee täydellinen! Todellakin on joskus suositeltavaa poiketa siltä tutulta reitiltä ja löytää uusia maisemia, ja jos ei nyt ihan joka nurkan takaa laavua löydy niin ehkä joku hauskalta näyttävä puu, kallionkolo, marjapaikka tai muu näkemisen/kokemisen arvoinen asia kuitenkin.

Palatessa tuli huomattua vielä muutamia kuvaamisen arvoisia pienempiä kohteita - kun näkee metsän puilta, on mahdollisuus nähdä myös vielä paljon enemmän. Tämän kevään ulkoiluteemaksi taidankin ottaa uusiin paikkoihin tutustumisen - niin tuossa meidän lähimetsässä kuin paikkakunnan muissakin luontokohteissa. Pian olemme taas monia, uusia kokemuksia ja "näkemyksiä" rikkaampia!

Kevätkalenteri

Sain toissa vuonna äidiltäni joulukalenterin, joka oli kirjekuori täynnä paperilappusia. Jokaisessa paperilapussa oli jokin suoritettava tehtävä, jotka oli poimittu Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen. Lappuset tulivat minua vastaan taas eilen ja ajattelin alkaa suorittamaan niitä uudelleen, sekä jakaa nämä ajatukset myös täällä kirjoitusteni lomassa eräänlaisen kevätkalenterin merkeissä.

# kevätkalenteri

"Käy reippaalla kävelylenkillä. Happikylpy voi muuttaa yllättävästi tietoisuuttasi."

Tämä oli helposti suoritettu! Ja toki näin koirataloudessa ihan pakollistakin päivittäin. Käytiin pitkästä aikaa katsomassa tuossa toisessa lähimetsässä olevaa luolaa. Siellä oli jäistä, mutta ei ihan niin jäistä kuin aiempina vuosina. Luolan lähettyvillä olevassa kallioreunamassa kyllä oli lähes yhtä hienoja jäämuodostelmia kuin aiemminkin, sen vierustaa pitkin ei vain tänä vuonna kulkenut jäätä ja jään alla solisevaa vettä.

Koiratanssi - Lumeksen HTM positiot

Koiratanssin heelwork to music-lajissa koira esittää seuraamista eri puolilla ohjaajaa, näitä seuraamispaikkoja kutsutaan positioiksi. Kokonaisen yhden position osaaminen tarkoittaa, että koira seuraa positiossa ohjaajan liikkumisen mukaan niin eteen- kuin taaksepäin, suoraan sivusuuntaan vasemmalla ja oikealle sekä ympäri pyörien - ja nämä sekä hitaassa, normaalissa että vauhdikkaassa tempossa. Suomessa HTM-lajissa on käytössä kymmenen eri positiota, joista Lumeksella on hallussaan seitsemän, osa kokonaan, osa osittain. Yksi näistä positioista on se perinteinen tokoseuraamisen paikka, eli koira ohjaajan vasemmalla puolella katseet samaan suuntaan. Lumes osaa siinä seurata kaikkiin suuntiin kaikissa tempoissa. Alla olevien kuvien muodossa Lumes esittelee muutkin taitamansa positiot.

Koira ohjaajan oikealla puolella, katseet samaan suuntaan.

Lumes osaa kaikkiin suuntiin, mutta ei ihan kaikessa vauhdissa.

Koira ohjaajan oikealla puolella, katseet vastakkaisiin suuntiin.

Lumes osaa kaikkiin suuntiin, mutta juoksuvauhtia vain koirasta katsoen eteenpäin.

Koira ohjaajan jalkojen välissä, katseet samaan suuntaan.

Lumes osaa kaikkiin suuntiin kaikissa tempoissa.

Koira ohjaajan jalkojen välissä, katseet vastakkaisiin suuntiin.

Lumes osaa kaikkiin suuntiin ja melkein kaikki vauhditkin onnistuu.

Koira ohjaajan edessä koiran katse oikealle.

Lumes osaa osittain kaikkiin suuntiin, juoksua vain koirasta katsoen eteenpäin.

Koira ohjaajan takana koiran katse oikealle.

Lumes osaa koirasta katsoen eteen, taakse ja vasemmalle, eteen myös juosten.

HTM:ssä seuraaminen on pääosassa, mutta esityksen lomaan saa lisätä pienen määrän myös temppuja, joita esimerkiksi kaikki positiosta toiseen siirtymiset ovat. Koira ei saa poistua kahta metriä kauemmas ohjaajastaan, joten temppujen tulee tapahtua ihan lähietäisyydellä. Lumes on opetellut suorittamaan kumartamis-temppuansa vasemmalla puolellani (aina ennen se on tehty edessäni), kumartaisimme siis molemmat vierekkäin yhtä aikaa.

Toinen Lumeksen HTM:ään opettelussa oleva vierelläni suoritettava uusi temppu on vasemman etutassun pitäminen ylhäällä (sekä paikallaan että eteenpäin liikkuessa) ja tästä olisi tarkoitus jalostaa vielä sellainen, että pysähdyksessä nojaisi minuun siten, että pystyisi etutassun lisäksi nostamaan myös vasemman takajalkansa ilmaan. Vielä pitäisi vain testailla, jotta miten sen saisi opetettua...

Tapahtui vuonna 2015

Tammikuulla treenailtiin pari kertaa viikossa pääasiassa tokoa, vähäsen agia ja koiratanssiakin.

Helmikuulla treenailtiin edelleen ahkeraan tokoa ja Lumes kävi voittajaluokan kokeessa keräämässä kasan ysejä ja kymppejä, lisäksi meille saapui kaksi uutta okahiirtä.

Maaliskuulla jatkuivat tokotreenit, Kisa-okahiiri loukkasi päänsä, kävin Outi Hermiön tottiskoulutuksessa kuunteluoppilaana ja Mesta osallistui ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseensa yhtä vaille täydellä kymppirivistöllä.

Huhtikuulla Mesta osoitti innokkuutensa lampaiden paimennukseen ja Lumes, no oli Lumes. Tietenkin treenattiin tokoa, tottista ja hakua, ja suoritin myös Palveluskoiraliiton koulutusohjaajakurssin 2-osan.

Toukokuulla aloitettiin Mestalle tehotreenit hiljaisuuteen, hakutreenailtiin, Mesta loukkasi vähän selkäänsä (metsässä?) ja oli hetkisen levolla, ja toko- ja tottistreenailtiin.

Kesäkuulla osallistuttiin Lumeksen kanssa ensimmäistä kertaa koiratanssikilpailuihin ja lajina oli HTM, jossa Lumes voitti luokkansa. Mesta pääsi jatkamaan paimenharjoituksia, Lumeksen kanssa käytiin uusien sääntöjen tokokoulutuksessa, treenattiin vähäsen jälkeä (ja tokoa ja hakua) ja geokätköiltiin ahkerasti.

Heinäkuulla Elmeri kävi kesäretkellä ja osallistuttiin Lumeksen kanssa palveluskoirien jälkikokeeseen. Haku-, toko/tottis- ja vähän agitreenailtiin, Mesta pääsi agilityvalmennukseen ja löydettiin aivan ihana luontopolku.

Elokuulla todettiin Karvia käymisen arvoiseksi paikaksi, tokoiltiin ja hakuiltiin (paljon).

Syyskuulla oli hakutreenejä, toko- ja tottistreenejä, ja Mesta suoritti BH-kokeen hyväksytysti, 

Lokakuulla etsittiin esineitä (paitsi on niitä etsitty kyllä koko kesä...), hakutreenailtiin, toko- ja tottistreenailtiin, ja Mestalla todettiin erikoinen silmäsairaus/-vika.

Marraskuulla lähdin reissuun ilman koiria, toko-, haku- ja tottistreenailtiin.

Joulukuulla haukuttiin, tokoiltiin, matkittiin maailman viisainta koiraa, joululahjaväreillä maalasin koirat, potkukelkkailin vetokoirien kanssa ja Mesta löysi metsästä aarteen.

Hetken hauskuus

Iltana yhtenä olin olohuoneessa lukemassa sanomalehteä ja tapansa mukaan Mesta tuli siihen huomiota kärkkymään. Luettuani lehden, tuntui hyvältä ajatukselta antaa sanomalehti Mestalle. Oli hauska katsella, kun se ihan onnessaan repi lehteä riekaleiksi! Hieman myöhemmin, siivotessani silputtua lehteä pitkin olohuonetta, mietin, että kenenhän idea se tämäkin oikein oli...

Nyt on ollut aivan ihania, aurinkoisia päiviä, joiden kannustamana on tullut oleskeltua koirien kanssa ulkona tuplamäärät. Pitkästä aikaa ollaan ulkona paneuduttu leluihinkin oikein kunnolla koirien saadessa olla pihassa vaihtelevien lelujen kanssa ja ollaan myös yhdessä leikitty niillä paljon. Kerran heitellessäni Lumekselle leluja, kävi se perinteinen ja yksi lelu lensi ei nyt aivan puuhun, mutta pensaaseen kuitenkin. Ei saanut Lumes sitä itse noukittua alas, vaikka yrittikin, mutta onneksi lelu tosiaan oli pensaassa eikä puussa, joten sain autettua sen Lumekselle ja leikit pääsivät jatkumaan. Sisälle koirat eivät oikein mielellään tule. Ne jäisivät vain lelujen kanssa ulos hengaamaan, mutta aitaamattomalle etupihalle ei tohdi niitä kovin kauaksi aikaa keskenään jättää, vaikka siinä erinomaisesti pysyvätkin. Hyvin pettyneinä ne talsivat sisälle.