Yhtä vaille käyttövalio

Olen koko alkuvuoden pari kertaa viikossa tsekkaillut tulevia hakukokeita Virkusta (palveluskoiraliiton koe- ja kilpailupalvelu). Minulla oli ajatuksena, että mahdollisimman keväällä käytäisiin yksi koe, mikäli ehtisimme koevalmiiksi, ja sen mennessä hyvin/ei hyvin, ehtisimme vielä ilman hätäilyä toiseen kokeeseen kokeilemaan palveluskoirien SM-kisaoikeuden saamista/parempaa onnea. Toukokuun koetilanne näytti pitkään huonolta, mutta vähitellen alkoi kokeita ilmestyä kalenteriin ja lopulta tuli sellainenkin koe, joka olisi miellyttävän lyhyen ajomatkan päässä eikä toisella puolella Suomea. Tuon kokeen päätin meille tavoitteeksi ja niin maaliskuun puolivälissä herättelin hakutreenikaverimme talviunilta ja aloitimme harjoitukset vielä osittain lumisissa metsissä.

Mesta, Sulo ja maalimies Sulon sisuksissa <3

Mesta tuntui alusta alkaen tosi hyvältä ja marraskuun kokeen jälkeiset angstit olivat unohtuneet täysin. Normaalia treenitahtiamme eli kerta viikkoon treenejä ei ennen koetta olisi ehtinyt olla kuin muutama, mutta kiitollinen olen treenikavereille, että monta kertaa kokoonnuimme hakuilemaan kahdesti viikossa ja Mesta sai rutiinia alle ennen koetta. Tottista varten ehdittiin kolme kertaa kuunnella laukauksia (joista yhdellä kertaa kuuntelimme starttipistoolin lisäksi ampumaradalla savikiekkojen ammuntaa haulikolla ja pauke oli kova) ja muutaman kerran harjoiteltiin esteet ja eteenmeno, häiriöpaikallaoloa testailtiin kahdesti Lumeksen kanssa ja yhdesti ihan vieraan koiran kera. Esineitä Mesta etsi noin kerran viikossa hyvällä fiiliksellä ja jaksoin jopa nähdä vaivaa ja ajella autolla pois kotipihasta vieraisiin metsiin tekemään etsinnät. Ja kun kaiken piti olla valmista ja täydellistä, niin koe peruttiin. Jos käyttäisin kirosanoja, niin sanoisin, että kyllä vitutti.

Lähtölupaa esine-etsintään odottaessa.

Koska nähtävästi olen enenemissä määrin ottamassa koiraharrastuksen hyvinkin tosissaan ja tuhlaamassa siihen yhä enemmän ja enemmän aikaa ja rahaa, en voinut lähikokeen perumisen jälkeen muutakaan kuin ilmoittaa Mestan toiseen kokeeseen niin kauas, etten vielä kuukausi sitten olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että lähden hakukokeisiin 700km edestakaisen matkan päähän. Hullu mikä hullu. Ja kun siinä ilmoittautumisvaiheessa ei edes tiedä, että tullaanko reissusta kotiin tulosten kanssa vai kalliiden treenikokemusten (ei tulosta) kera. En yleensä viitsi edes laskea, paljonko koirat ja niiden kanssa harrastaminen tulee maksamaan, koska se on (liian) paljon ja pelkästään tämän reissun kulut olivat osallistumismaksu 35e, polttoaine n.60e ja hotelli 135e = 230e. Olisi minulla rahoille kyllä muutakin käyttöä, mutta...

Lähtö esineitä etsimään...

Koe alkoi henkilöetsinnällä, jossa Mesta löysi kaikki kolme piilossa ollutta maalimiestä ja vielä haukkui jokaisella niin kauan, että minäkin ehdin perille asti. Mestan ja maalimiehen luo ehdittyäni Mesta tuli yhdellä käskyllä sivulleni ja pysyi siinä ilman lisäkäskyjä sen ajan, kun maalimies kömpi ylös piilostaan. Mestan ilmaisuhaukkuja ja motivaatiota kehuttiin (mm. loppumatkan viimeiselle maalimiehelle se taittoi melkein kävelyvauhtia maaston ollessa hankalaa pk-valjaiden jäädessä koko ajan risuihin kiinni ja törröttävät oksat/kannot pistelivät Mestaa ja se aivan ulvahteli kulkiessaan, mutta sinnikkäästi jatkoi matkaa haistamalleen maalimiehelle), keskilinjalla haukkumista moitittiin (Mesta turhautuu, kun minä värkkään, pitäisi opetella sujuvammaksi). Minua kehuttiin hyvästä koiranohjaamisesta, etsintäalueen kattavan tutkimisen toteuttamisesta (eli siis koiran lähettämisestä sopivin välimatkoin tutkimaan aluetta) ja hillitystä käytöksestä koiran haukkuessa keskilinjalla.

...paluu löydetty esine suussaan.

Seuraavana oli esineruutu. Tämän kokeen perusteella voisi sanoa, että uusi esine-etsinnän treenaustaktiikkani, josta kerroin aiemmin, toimii. Ollaan treenattu vain yhdellä esineellä, yhden kerran kahdella, mutta kun kokeessa esineentuonnin jälkeen kiireettömästi kehuin Mestaa (kuten treenatessakin ennen palkalle pääsyä) enkä vain lähettänyt suoraan uudelleen etsimään, se ikäänkuin nollasi tilanteen ja Mesta lähti yhtä hyvällä motivaatiolla etsimään yhä uudelleen ja uudelleen. Kaksi esinettä löytyi (ja palautusvauhti oli täysii), kolmas olisi ollut ihan etukulmassa kaatuneen puunrungon/risukon edessä, johon en lähettänyt Mestaa ollenkaan, kun pelkäsin sen valjaiden menevän rikki (hakuradalla jouduin vaihtamaan sille uudet valjaat, kun päälläolleet rikkoutuivat risukossa).

Esineen luovutus.

Viimeisenä tottelevaisuusosuuteen, jossa Mesta ensin suoritusvuorossa ja suorituspari paikallamakuussa. Pisteitä laskeskelin etukäteen sen verran, että tottiksesta tarvittaisiin vähintään 89p ykköstulokseen. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes tuli hyppynouto, jossa heitin kapulan aivan liian pitkälle ja Mesta kapulan otettuaan ei kohdentanutkaan paluumatkaa esteeseen vaan esteen vieressä seisoneeseen tuomariin ja meinasi palauttaa kapulan sille... Kääk! Loppuliikkeet sujuivat jälleen erinomaisesti ja paikallamakuussakin Mesta pysyi nätisti, vaikka harjoittelukerrat vähissä olivatkin. Kyllä jännitti siellä piilossa (voittajaluokassa ohjaaja on paikallamakuuajan koiralta piilossa) odotellessa miettiä, että millaiset pisteet saadaan, riittääkö ykköseen...

Lähtölupaa odotellaan tässäkin.

Maastopisteet 181, tottispisteet 91, yhteensä 272/300p, 1-tulos, toinen kiinnitys käyttövalionarvoon, yhtä ykköstä (ja näyttelytulosta) vaille rotunsa ensimmäinen haun käyttövalio! On mulla vaan aikamoinen lapinkoira! Pikku-Mestari, höpsö ja höppänä Meme, voi Mesta, minkä teit! 

Esine tuotu ja välipalkkaus ennen etäpalkalle pääsemistä. Tämä ja muutkin kuvat treeneistä kevään varrelta.

Jäätävän kylmää!

Käytiin pääsiäisenä geokätköilyretkellä pirtsakassa kevätsäässä. Sen piti olla muutaman tunnin kierros, mutta eipä enää aiempien kätköreissujen perusteella yllättänyt, että loppujen lopuksi vaelleltiin metsissä kuusi tuntia. Koirien mieleen olisi tietysti ollut vieläkin pidemmäksi venähtänyt retki, mutta eiköhän niille ollut tässäkin nauttimista. Pidin pari ensimmäistä kilometriä niitä remmeissä, kun maasto oli sen oloista, että käärmeitä olisi saattanut näkyä aurinkoa ottamassa, muuten saivat suurimman osan aikaa olla vapaina.

Muurahaispesiä oli paikoin useampiakin ja osa niistä oli todella suurikokoisia. Kesällä mahtaa niiden lähistöllä käydä melkoinen vipinä, kun kaikki sadat? tuhannet? kymmenet tuhannet? sadat tuhannet? asukkaat askeltavat ruuanhankinnassa ja rakennustöissä. Mahtavatkohan pysyä keskenään sopusoinnussa vai tuleekohan niillekin joskus erimielisyyksiä?

Mikäköhän mahtaa aiheuttaa puuhun tällaista jälkeä? Itselle tuli mieleen lähinnä salama, mutta eikö sen pitäisi myös kärtsäyttää puu vai voiko se vain johtua puuta pitkin maahan tähän tapaan? Lähistöllä oli runsaasti sinne tänne sinkoutuneita puunsäpäleitä.

Kehuttiin kätköilykaverin kanssa pitkin matkaa, miten hyvä päivä oltiin valittu kätköilyä varten. Lämpö oli just passeli nollan tietämillä, ei tuullut, lumet oli pääosin sulaneet ja nekin lumikinokset, mitä aukeilla paikoilla oli, olivat kantohankea, järvi tulvi paikoin polulle ja kätköille asti, mutta sekään ei haitannut, koska oli jäässä. Kamalaa pauketta piti kyllä järvenjää, en ollut ennen kuullutkaan jään ääntelevän. Uusi luontoelämys sekin.

Itku pitkästä ilosta, niinhän sitä sanotaan. Autolle oli matkaa enää pari kilometriä, kun saavuttiin metsän läpi virtaavien jokien kohdalle. Niistäpä ei noin vain tepsuteltu yli. Alla olevassa kuvassa polku kulkee kohti kuvan ylälaitaa, paha vain, kun joki oli heittänyt vedet lähes kymmenen metrin matkalle polun kohtaan jatkuen itse molemmille sivuille muutaman metrin levyisenä. Jäästä ei ollut mitään apua, koska sen alla oli pelkkää ilmaa muutamasta sentistä pariinkymmeneen senttiin ja petti heti jalkojen alla, jolloin vastassa oli vesi. Kätköilykaverilla riitti juuri ja juuri saappaissa varsi, kun asetteli askeleensa tarkoin, minun goretex-kengissäni ei riittänyt, eikä ne muutenkaan mitkään kunnolla vedenpitävät enää ole. Sain raahattua kaadetun, oksattoman koivunrungon joentörmälle ja työnnettyä sen pienelle saarekkeelle, tasapainoilin runkoa pitkin saarekkeelle ja viimeinen askel lipsasti, jalka osui jäähän, jää hajosi ja jalka humpsahti veteen. Onneksi vettä ei siinä kohdin ollut niin paljoa, että tasapainoa olisi pettänyt ja olisin kokonaan keikahtanut jokeen. Saatuani molemmat jalat siihen pikkusaarekkeelle (ehkä 40cm halkaisija), hilasin koivun joen toisen pätkän yli rannalle ja pääsin kuiville. Huh!

Helpotus oli hetkellinen. Muutama kymmenen metriä kävelyä ja edessä oli uusi, tulviva joki... Kaveri kekkuloi uhkarohkeasti kätköjen perässä "kun nyt tänne asti on kerta tultu", minä tyydyin huikkimaan kannustavia/kauhistelevia kommentteja kuivalta maalta. Netistä löytyviin kätkökuvauksiin olisi kyllä kaivannut pienen informaation, että keväällä olosuhteet saattavat tulvivien jokien vuoksi olla enemmänkin kuin hieman haastavat... Oltaisiin voitu valita joku toinen reitti tälle kertaa ja kiertää tämä lenkki vasta kesemmällä tai syksyllä kuivempaan aikaan.

Joen ylittävässä sillassa sentään riitti korkeus tulvankin aikaan, mutta sillan toisessa päässä joki tulvi polulle, polun vasemmalle puolen ja oikealle puolen tehden matkan jatkamisen jälleen hankalaksi, jääkin oli haperoa eikä kestänyt yhtään painoa. Kaveri pääsi jälleen saappaillaan yli, kun tarkasti valitsi reittinsä, askel liikaa sivulle ja vettä olisi ollut jo polveen asti. Itse jouduin miettiä taas selviytymistaktiikkaani... Raahasin koivunkarahkan mukaani, sillä ei polkua pitkin päässyt tulvan yli, mutta oikealle puolen sain sen ujutettua lähelle toista kaatunutta koivua ja juuri ja juuri selvisin siihen asti. Kaatuneesta, oksia täynnä olevasta koivusta katkaisin yhden oksan kävelytueksi ja varovarovasti astelin eteenpäin. Koivu loppui ennenkuin vesi loppui, mutta sain loikattua korkeammalle mättäälle, joka ei aivan ollut veden alla, siitä toiselle ja kuivalle maalle. Lumes oli ylittänyt tulvan polun kohdalta kaverin edellä (jälkiviisaana olisi pitänyt heti perään laittaa Mestakin menemään siitä), Mesta seurasi minua ja yritti taiteilla puunrungoilla, mutta eihän se niin kapeilla ottanut onnistuakseen eikä varsinkaan siinä, jossa oli vielä oksatkin joka suuntaan. Jouduin komentamaan sen kävelemään hajoavia jäitä pitkin ja vaikka ymmärrettävästi hyvin epämieluisaa oli, niin Mesta selvisi tästä henkisesti vaativasta urakasta (sanoohan sen nyt koirankin järki, ettei pettävällä jäällä kävellä, nyt vaan oli pakko).

Ei kahta ilman kolmatta ja siitä kolmannesta ei ollut mitään jakoja selviytyä millään poppaskonsteilla... Kaveri meinas, että jos hän heittää saappaansa mulle (veden alla meni lankku, jota pitkin kumisaappaissa varsi riitti, lankusta ohi ei kannattanut astua). Muuten hyvä, mutta jos heitto menee pieleen tai en saa koppia, niin saappaat mulahtaa jokeen. Aikansa siinä mietin, että juoksenko yli kengillä vai mitä teen, mutta päätin sitten riisua kengät, sukat ja nostaa housunlahkeet ylös ja talsia niine hyvineen vesikon läpi. Ei tarvi ainakaan sitten ihan litimärillä sukilla ja kengillä olla loppumatkaa. Ensimmäinen askel oli ok, toisella jo tuntui, että onpa tämä vesi kylmää, kolmannella se oli jo tosi kylmää ja mitä edemmäs pääsi, sitä enemmän kylmäsi ja jalkoja pisteli tuntui, ettei kestä kyllä enää yhtään enempää. Tiesin kyllä, että varmaan se vesi kylmää on, mutta että se oli niin jäätävän kylmää, ettei kerta kaikkiaan kestä, niin siihen en osannut varautua. Sana "kylmyys" sai ihan uuden käsitteen... Kaveri tarjosi kaulahuiviaan jalkojenkuivaukseen. Siitä muistin, että mullahan oli repussa lapaset varalla, jos hanskoilla tulee kylmä. Kaivoin lapaset repusta, vedin ne jalkaan ja jalat kenkiin ja ah, mikä lämpö alkoi levitä. Voi kauheus, jos niitä lapasia ei olisi ollut ja olisin joutunut laittaa ne jo nihkeänkosteat sukat takaisin ja palella koko loppumatkan. Nyt oli sentään kylmyyden pelastus ne villalapaset. Ja kaveri kertoi, että joku tuttunsa oli armeijassa joutunut talvimarssilla sulan joen ylitystä varten riisua kaikki vaatteet pois, pakata säkkiin, uida yli ja rannalla pukea takaisin. Siihen verrattuna tämä pikku kahluukin 0-asteisessa vedessä tuntui lastenleikiltä (vaikka se suoritushetkellä tuntuikin siltä, että jos tämä jatkuu vielä muutamankin metrin pidempään, niin en kerta kaikkiaan selviä enää, niin kylmää se oli).

Koirien ensiapuluennolla 3/4

"Meidän yhdistys" - tai siis yksi niistä monista koira-aiheisista yhdistyksistä, johon kuulun - järjesti koirien ensiapuluennon, jota oli pitämässä lähipaikkakunnan eläinlääkäri. Kyseinen lääkäri tekee paljon päivystyskeikkoja, joten kokemusta ja esimerkkejä oli kertynyt runsaasti monenlaisista äkillisistä loukkaantumis-, sairastumis- yms. tilanteista. Ei käynyt kateeksi työn vaativuus...

Luennon puoliväliin asti yritin hiki hatussa pysyä muistiinpanojen kirjoittamisessa samassa tahdissa power point-esityksen kanssa, kunnes tajusin, että paljon helpommalla pääsen ottamalla valokuvat teksteistä valkokankaalta ja kirjoittamalla vain osan asioista paikanpäällä ja sitten kotona rauhassa lisäillä puuttuvat teksit kuvat apuna. Kuuntelemiseenkin pystyi siten keskittymään paremmin ja ylirasitustilaa lähentelevä käsiparka ei joutunut ihan niin koville. Seuraava teksti on luentomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu, omin kommentein, kuvin ja lisäyksin höystetty, ei siis suoraan "kalvosulkeiset". Jaoin sen kolmeen neljään osaan, jotta ei tulisi vain hehtaarinpituisia kirjoituksia. Osa 1/4 Osa 2/4

Oksentelu

Milloin lääkäriin? Jos koiran yleisvointi on (ollut enemmän kuin yhden päivän) huono ja jos oksentelu jatkuu pidempään kuin kaksi päivää. Jos vesikään ei pysy sisällä tai koira oksentaa reilusti verta, on myös syytä hakeutua hoitoon. Pienikokoiset koirat, pennut ja hyvin iäkkäät koirat tulee viedä lääkärille muita herkemmin.

Usein syynä on lievä maha-suolistotulehdus, mutta voi olla oire jostain vakavastakin.

Oksentelu/vatsalaukun kiertymä

Oksentelu voi liittyä vatsalaukun kiertymään, tälläin koira usein oksentelee/yrittää oksentaa jatkuvasti, vaikka tuloksena on vain mahanestettä eikä vesikään pysy sisällä.

Yleisvointi usein todella huono, limakalvot vaaleat ja kuivat. Maha pömpöttää heti kylkiluiden takaa ja koiran olo on levoton ja tuskainen.

Kyseessä on jopa tunnissa kuolemaan johtava tila, joka vaatii aina leikkaushoidon. Hätäensiapuna voi kaasuuntunutta vatsalaukkua tyhjentää pistämällä neulalla vasemman kylkikaaren takaa korkeimmalta kohdalta.

Oksentelu/vierasesine

Vierasesine voi tukkia suoliston täysin, jolloin koira oksentelee/yrittää oksentaa jatkuvasti eikä vesikään pysy sisällä. Joskus osittainen tukos aiheuttaa pitkittynyttä oksentelua ja ripulointia sekä yleiskunnon heikkenemistä. Suolitukos joudutaan yleensä hoitamaan leikkauksella. Vatsaan pyörimään jäänyt vierasesine voidaan joillain klinikoilla poistaa suun kautta tähystämällä.

Ripulointi

Usein syynä lievä suolistotulehdus, liittyy toisinaan myös oksenteluun. Mikäli koiran yleisvointi on hyvä, voidaan seurailla kotona ja antaa apteekista saatavia mahan-/suolistontoimintaa tasaavia valmisteita. Pitkään jatkuvassa ripulissa (varsinkin vielä oksenteluun yhdistettynä) vaarana koiran kuivuminen, oireina nihkeät ikenet, pulssin kohoaminen ja esimerkiksi koiran selkänahkaa nostaessa se ei laskeudu heti (justnytsamantien) alas.

Jos ripulissa tummaa verta - suolisto vuotaa.

Pieni määrä kirkasta verta - peräsuoli on ärtynyt, ei huolta jos koiran yleisvointi on hyvä.

Hoito-ohjeet ripuli-/oksennustaudissa

Nesteytys: perusnestetarve on noin 0,5dl/kg/pvä (+ nesteenmenetykset ripuloidessa/oksentaessa, joten nestehukka on suurempi kuin normaalisti - juomisesta huolehtiminen).

Juomisen lisäämiseksi voi veteen laittaa makua antamaan hieman märkäruuan tmv. lientä. Jos koira ei itse juo, on vettä annettava muoviruiskulla suoraan suuhun (riittävän pieniä määriä kerrallaan, jotta koira ehtii niellä). Koiran olon kohentamiseksi voidaan juomeveteen lisätä apteekistä saatavia elektrolyyttivalmisteita, kuten Aptus Nutrisal-jauhe.

Pelkästään ripuloivaa koiraa (eikä pentuja ollenkaan) ei tarvitse laittaa paastolle, oksentelussa vatsan rauhoittumista voi auttaa yhden vuorokauden ajan syömättä olo ja sitten varovasti ruokinnan aloittaminen.

Ruokinnassa pääperiaatteena helposti sulavan, suolistoystävällisen ruuan antaminen pieninä annoksina 3-5 kertaa päivässä, vähitellen määrää lisäten. Keitettyä riisiä, raejuustoa, pakasteseitä ja/tai vähärasvaista (esim. maustamaton kana), keitettyä lihaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää eläinlääkäriasemilta saatavia erikoisruokia. Vähitellen parin päivän jälkeen voidaan em. seokseen tai erikoisruokaan alkaa lisätä pieni määrä koiran omaa ruokaa. Oman ruuan osuutta lisätään vähitellen viikon ajan, kunnes siihen on palattu kokonaan.

Tukivalmisteina voidaan käyttää apteekista ilman reseptiä saatavia Canikuria, Aptus Attapectin tai Inupekt Fortea.

Jos ripulointi/oksentelu kotihoidosta huolimatta vain jatkuu tai alkaa jatkuvasti uudelleen, on syytä hakeutua lääkäriin, sillä oireilun syynä voi olla sairaus, loiset tms.

Anaalirauhasongelmat

Koiraa saattaa esimerkiksi tuoksahtaa anaalieritteelle, hangata pyllyään lattiaan tai nuolla/katsella takapäätä jatkuvasti. Tyhjentäminen ulkokautta: Peukalo ja etusormi peräaukon ympärille klo 5 ja 7 kohdalle, "lypsä" ja purista sormilla ylöspäin kohti peräaukkoa, anaalirauhastiehyet avautuvat peräaukon suulle. Älä käytä liikaa voimaa, jotta anaalirauhanen tai peräsuoli ei vahingoitu. Jos et onnistu tyhjentämisessä eikä lääkäriin pääse samana päivänä, suihkuttelu kohtuu kuumalla (ei liian kuumalla) vedellä voi auttaa. Kivuliaan/tulehtuneen rauhasen hoito kuuluu lääkärille. Pitkittyessään anaalirauhastulehdus voi kehittää paiseen ja puhjeta ihon läpi.

Kohtutulehdus

Kiiman jälkeen 1-2 kuukauden ajan kohdunseinämä altistuu progesteronin vaikutuksille - kohtu alttiimpi tulehduksille.

Riski kohtutulehdukseen kasvaa koiran ikääntyessä, mutta sitä esiintyy kaikenikäisillä, leikkaamattomilla nartuilla, myös muulloin kuin kiiman jälkeen.

Yleisin ensimmäinen oire runsas juominen, lisäksi (haiseva) emätinvuoto (voi vuotaa myös sisäänpäin, jolloin sitä ei näe), apaattisuus, kuume, huono ruokahalu, oksentelu.

Ensisijaisena, suositeltuna hoitona on kohdun ja munasarjojen poisto, toissijaisena lääkehoito: nesteytys, antibiootti ja hormonipistokset. Lääkehoito ei välttämättä tehoa eikä aina tule halvemmaksikaan, kohtutulehdus voi myös uusia taas seuraavan kiiman jälkeen. Lääkehoitoa suositellaan vain vanhoille koirille, joilla on jokin leikkaamisen (/nukuttamisen) estävä perussairaus, tai nuoremmalle, jota on tarkoitus vielä käyttää jalostukseen.

Virtsatulehdus

Yleisempi nartuilla kuin uroksilla, koska nartun virtsaputki on lyhyempi.

Voi olla komplisoimaton (ei altistavaa tekijää) tai komplisoitu (jokin altistava tekijä, kuten virtsakiviä, kasvain, rakennevika tmv.)

Oireina jatkuva virtsaamistarve, voi olla kipua virtsatessa, toisinaan virtsa on haisevaa/veristä, saattaa esiintyä virtsankarkailua. Yleisvointi pysyy yleensä hyvänä.

Diagnosoidaan virtsanäytteestä: "stix" pikatesti, sakka, viljely. Luotettavin tulos saadaan steriilisti vatsapeitteen läpi suoraan virtsarakosta neulalla otetusta näytteestä (kystosenteesi eli rakkopunktio). Hoitona yleensä antibioottikuuri, jonka lopulla/jälkeen kontrollinäytteestä varmistetaan hoidon onnistuminen.

Kennelyskä

Kennelyskä on ns. normaali flunssatauti, kuten ihmisilläkin. Se on yleinen varsinkin paljon harrastavilla (sisänäyttelyt, sisätreenitilat), muita koiria näkevillä koirilla. Itämisaika 1-14vrk, tarttuu pisaratartuntana, suorasta kontaktista koirien välillä ja epäsuorasti esimerkiksi ihmisen kautta. Virusten (parainfluenssa, adeno jne.) ja bakteerin (bordetella bronchiseptica) yhdessä aiheuttama.

Tavallisessa kennelyskärokotteessa on vain viruskomponentteja tautisuojaa tuomassa, nenäsumuterokote on tehokkaampi, sillä siinä on lisänä myös bakteerikomponentti. Kumpikaan rokote ei tuo täydellistä suojaa kennelyskää vastaan, koska aiheuttajavirukset vaihtelevat jonkin verran vuosittain.

Hoitona lepo (jälkitautien välttäminen) ja tarvittaessa (jos esimerkiksi yskä haittaa koiran nukkumista) limaa irrottava yskänlääke, esim. Resilar, annostelu 1-2mg/kg pari kolme kertaa päivässä, myös höyryhengitys voi helpottaa koiran oloa. Jos oireet jatkuvat yli viikon, sierainerite alkaa olla paksua ja keltaista/vihreää, koiralla on kuumetta tai yleisvointi heikkenee, on tarpeen ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Kaikki saman talouden oireettomatkin koirat on pidettävä poissa treeni-/kisapaikoilta ja muista koiratapaamisista vielä kaksi viikkoa sen jälkeen, kun oireet ovat (viimeiseltäkin) sairastuneelta loppuneet. Oireetonkin koira voi vielä tartuttaa tautia eteenpäin/olla jo saanut tartunnan, mutta ei vielä oireile näkyvästi.

Koirien ensiapuluennolla 2/4

"Meidän yhdistys" - tai siis yksi niistä monista koira-aiheisista yhdistyksistä, johon kuulun - järjesti koirien ensiapuluennon, jota oli pitämässä lähipaikkakunnan eläinlääkäri. Kyseinen lääkäri tekee paljon päivystyskeikkoja, joten kokemusta ja esimerkkejä oli kertynyt runsaasti monenlaisista äkillisistä loukkaantumis-, sairastumis- yms. tilanteista. Ei käynyt kateeksi työn vaativuus...

Luennon puoliväliin asti yritin hiki hatussa pysyä muistiinpanojen kirjoittamisessa samassa tahdissa power point-esityksen kanssa, kunnes tajusin, että paljon helpommalla pääsen ottamalla valokuvat teksteistä valkokankaalta ja kirjoittamalla vain osan asioista paikanpäällä ja sitten kotona rauhassa lisäillä puuttuvat teksit kuvat apuna. Kuuntelemiseenkin pystyi siten keskittymään paremmin ja ylirasitustilaa lähentelevä käsiparka ei joutunut ihan niin koville. Seuraava teksti on luentomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu, omin kommentein, kuvin ja lisäyksin höystetty, ei siis suoraan "kalvosulkeiset". Jaoin sen kolmeen neljään osaan, jotta ei tulisi vain hehtaarinpituisia kirjoituksia. Osa 1/4 Osa 3/4 Osa 4/4

Haavat ja ruhjeet

Pienet pintahaavat paranevat useimmiten kotihoidolla. Lääkärillä kannattaa käydä näyttämässä suurempia haavoja, jotka mahdollisesti tarvitsevat ompelua (haava ommeltava mielellään viimeistään 6-12 tunnin sisällä haavan synnystä), syvät haavat (vaikea tietää, mihin asti vaurio ulottuu, saattavat myös tarvita ompelua tai dreenin haavaeritteiden poistumiseksi), pintanaarmuja syvemmät puremahaavat (tulehtuvat herkästi ja saattavat tarvia antibioottikuurin, varsinkin isomman koiran purtua pienempää voi pintahaavojen lisäksi iho olla ns. sisäpuolelta repeytynyt irti) ja erittäin likaiset sekä tulehtuneet haavat.

Haavat puhdistetaan haalean, juoksevan veden alla (useamman minuutin, jonka jälkeen kuivataan huolellisesti taputtelemalla) ja sen jälkeen laimennetulla Betadinella (suhteessa 1:10, haalean teen värinen liuos). Betadinen puutteessa voi käyttää myös Septidin-desinfiointiainetta. Sidosten alle haava-alueelle (ja miksei tietenkin pienemmillekin haavoille) voi laittaa esimerkiksi hunajapitoista haavavoidetta (Vetramil, Manuca, ruokahunaja ei käy), joka edistää paranemista. Haavanhoidon tukena voi käyttää myös pihkavoidetta tai Vetericyn-haavasuihketta.

Haava tulee pitää puhtaana ja kuivana, koira ei saa päästä nuolemaan haavaa (side haavan päälle, tarvittaessa lisäksi suojakauluri koiralle).

Pienet ruhjeet ja mustelmat paranevat itsestään, mutta kylmähoitoa voi käyttää samaan tapaan kuin ihmisellä. Laajoissa ruhjevammoissa lihaksista vapautuu runsaasti kreatiinia, joka voi aiheuttaa munuaisongelmia.

Kynnenrepeämät

Puhdistetaan laimennetulla betadinella ja suojataan siteellä/sukalla, koira ei saa nuolla paljasta ydintä. Jos kynsi on revennyt kokonaan irti, riittää paranemisen seuranta kotona. Ydin kasvattaa hiljalleen uuden kynnen. Jos kynnen ydin/varpaan alue on tulehtunut, saatetaan tarvia antibioottikuuri/lisähoito-ohjeita, jos kynsi on osittain repeytynyt ytimeen asti, poistetaan kynsi eläinlääkärillä mm. lisävaurioiden ehkäisemiseksi.

Lastensukka on sopivan napakka ainakin lapinkoiran jalkaan.

Silmä- ja silmäluomen haavat

Silmänalueen haavojen vakavuutta on vaikea arvioida itse ja ne pitäisikin aina käydä näyttämässä eläinlääkärillä, koska pahimmillaan seurauksena voi olla näön, tai jopa koko silmän menetys. Lisäksi luomihaavat sijaitsevat parantumisen kannalta vaikeassa paikassa ja vaativatkin sen vuoksi lähes aina ompelun, jotta paranevat kunnolla.

Sarveiskalvohaavauma oireilee yleensä silmän vuotona, siristelynä ja/tai hinkkaamisena. Jos silmässä näkyy vierasesine ("joku roska"), voi sitä yrittää huuhtoa pois esimerkiksi keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä.

Venähdykset, revähdykset

Oireina kipu, turvotus, mustelmat, ontuminen

Hoitona lepo sekä ns. kolme koota: kylmä, koho, kompressio (puristus), akuutissa vammassa vähintään 20min ajan, jatkohoitona riittää vähän vähempikin. Kylmähoito (lyhytkarvaisille koirille esim. pyyhe kylmän ja koiran väliin) supistaa verisuonia ja lievittää kipua, kohoasento vähentää verenvuotoa ja puristus supistaa verisuonia yhteen ja tyrehdyttää vuotoa (älä kuitenkaan purista liian kovaa, jottei verenkierto esty).

Mestan esimerkki etujalan kohollapidosta kompression kera.

Murtumat, sijoiltaanmenot

Aiheuttajina putoamiset, vauhdikkaat hypyt yms.

Kipukohtaa etsiessä liikuta jalan kaikkia niveliä varovasti alhaalta ylöspäin - ensin terveestä jalasta, niin tiedät eron reaktioissa verrattuna kipeään. Jos jalassa on selvästi jotain enemmänkin vialla, ei pidä mennä ominpäin vääntelemään sitä eri suuntiin, jottei mahdollinen vaurio pahene.

Seuraa ontuvaa koiraa jonkun aikaa ennen lääkärille soittamista - jos liikkuminen ei normalisoidu noin 15 minuutissa ja koira vaikuttaa kipeältä, voit kysellä ohjeita.

Ristiluun/lantionmurtumapotilas usein vielä kävelee, jos vamma ei ole jalkoja halvaannuttava, mutta tällöinkin koiran peräpään seudulta on oireita havaittavissa - pystyykö koira itse nostamaan häntää, pissaamaan/pidättämään, onko tunto tallella peräaukon luona?

Ylirasitustila

Työkoirilla pitkäaikaiseen, raskaaseen rasitukseen liittyvä ylirasitustila.

Lihasvauriot tulevat viiveellä 1-3 vuorokauden kuluttua rasituksesta. Lihaksista vapautuva kreatiini voi aiheuttaa munuaisvaurion.

Hoitona suonensisäinen nesteytys ja lepo.

Koirien ensiapuluennolla 1/4

"Meidän yhdistys" - tai siis yksi niistä monista koira-aiheisista yhdistyksistä, johon kuulun - järjesti koirien ensiapuluennon, jota oli pitämässä lähipaikkakunnan eläinlääkäri. Kyseinen lääkäri tekee paljon päivystyskeikkoja, joten kokemusta ja esimerkkejä oli kertynyt runsaasti monenlaisista äkillisistä loukkaantumis-, sairastumis- yms. tilanteista. Ei käynyt kateeksi työn vaativuus...

Luennon puoliväliin asti yritin hiki hatussa pysyä muistiinpanojen kirjoittamisessa samassa tahdissa power point-esityksen kanssa, kunnes tajusin, että paljon helpommalla pääsen ottamalla valokuvat teksteistä valkokankaalta ja kirjoittamalla vain osan asioista paikanpäällä ja sitten kotona rauhassa lisäillä puuttuvat teksit kuvat apuna. Kuuntelemiseenkin pystyi siten keskittymään paremmin ja ylirasitustilaa lähentelevä käsiparka ei joutunut ihan niin koville. Seuraava teksti on luentomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu, omin kommentein, kuvin ja lisäyksin höystetty, ei siis suoraan "kalvosulkeiset". Jaoin sen kolmeen neljään osaan, jotta ei tulisi vain yhtä, hehtaarin pituista kirjoitusta. Osa 2/4 Osa 3/4

Tilanteen arviointi esimerkiksi onnettomuudessa

Miten koira hengittää? Näyttääkö hengittäminen helpolta vai tuntuuko/kuulostaako se vaikealta? Nouseeko kylki hengittäessä normaalisti vai kohoileeko vatsa? Onko hengitys rauhallista/nopeaa/verkkaista? Mikä on koiran hengitystahti/minuutti?

Vinkki: Tarkkaile koirasi hengitystä normaalitilassa edellämainittujen kysymysten pohjalta, näin pystyt tarpeen tullen paremmin huomaamaan poikkeavuudet.

Suun limakalvot ovat normaalisti vaaleanpunaiset, osalla koirista voi paikoin olla myös tummaa pigmenttiä. Limakalvojen vaaleus/sinertävyys, kuivuus ja värin (veren) hidas palautuminen ovat mahdollisia merkkejä jostain vakavammasta. Värin palautumisen voi testata painamalla ientä sormella - painokohtaan jää vaalea läntti, joka normaalisti palautuu samantien (justnytheti eikä vasta muutaman sekunnin päästä) vaaleanpunaiseksi.

Mestalla on paljon tummaa pigmenttiä, mutta on sitä vaaleanpunaistakin silti jossain kohtaa näkyvissä.

Tuntuuko koiralla syke vahvana/heikkona/ei ollenkaan? Onko syke tasainen? Normaalisyke vaihtelee eri koirien välillä koiran iästä ja koosta riippuen, myös lepotilassa syke on eri kuin esimerkiksi pelästyneellä koiralla.

Vinkki: Mittaa koirasi leposyke normaalitilassa, niin pystyt vertaamaan sitä vaikkapa onnettomuuden jälkeiseen sykkeeseen.

Pömpöttävä vatsa voi kertoa sisäisistä verenvuodoista tai muusta huonosta jutusta, onko koiran vatsan malli epänormaalin pullea vai laskeutuuko lantion kaari normaalisi?

Miten koira liikkuu? Pystyykö seisomaan/kävelemään? Johtuuko liikkumishaluttomuus fyysisestä vai henkisestä syystä?

Näkyykö ihossa haavoja, turvotusta yms.? Tuleeko jostain kohtaa koiraa verta?

Saako koiraan kontaktia? Reagoiko puheeseen tai kosketukseen?

Ruumiinlämpö?

Vinkki: Mittaa terveen koirasi ruumiinlämpö, jotta saat vertailukohteen tulevan tarpeen varalle. Eri yksilöiden välillä normaalilämpö hieman vaihtelee.

Traumapotilas

Tarkistetaan hengitysteiden avonaisuus, ettei esimerkiksi suussa/nielussa ole vierasesineitä tai kieli tuki hengitystä. Hengityksen huurun näkee helposti metallia/peiliä vasten, jos ei saatavilla, voi kädellä koittaa kokeilla tai katsoa, kohoileeko kyljet (joskus kohoilu voi olla niin vähäistä, että vaikea huomata).

Vaikka koira olisi normaalisti kiltti ja hyvin käsiteltävissä, kipeänä koira voi purra omistajaansakin, jonka vuoksi käsittelyssä hyvä olla varovainen.

Koiran pulssi tarkistetaan reisivaltimosta, sisäreidestä ylhäältä. Painaessa valtimo tuntuu "narumaisena" kohoumana, sitä painetaan reilusti siten, että tunnet pulssin.

Vinkki: Harjoittele pulssin tarkistusta jo etukäteen, jolloin se on helpompaa hallita joskus äkillisen tarpeenkin vaatiessa.

Pulssin voi samoin tarkistaa seisovaltakin koiralta, mutta kuva oli helpompi ottaa näin ketarat ojollaan.

Varsinkin päävammoissa silmien pupillit hyvä tarkistaa taskulampulla, ovatko saman-/erikokoiset, reagoivatko valoon jmv.

Pysy itse rauhallisena, jotta voit rauhoitella koiraa ja estää mahdollisten lisävaurioiden synnyn.

Koiran ruumiinlämpötilan lasku tulee estää, eristä kylmästä alustasta, mahdollisuuksien mukaan pidä koira lämpimänä.

Lääkärille kuljetusmatkan ajaksi koira koitettava saada hyvään asentoon niin, että koiran on helppo hengittää ("pystymakuu" rinnan päällä paras, ei kyljelleen jos hengitysvaikeuksia) eivätkä esimerkiksi murtumat pahene.

Elvytys

Aukaise hengitystiet - kieli ulos

Puhallukset koiran sierainten kautta 10-12krt/min, suhteuta puhallusvoima koiran kokoon. Koiran suun oltava kiinni puhallusten aikana.

Painelut vähintään 60krt/min, mieluiten 100-120krt/min. Koira oikealla kyljellä, isoilla koirilla kämmenet kyynärän taakse rintakehälle, alle 7kg painoisilla peukalot rintakehälle. Painelussa tulisi koiran koon mukaan pystyä käyttämään niin paljon voimaa, että suurille koirille sitä on vaikea toteuttaa tehokkaasti.

Puhallus- ja paineluelvytystä toteutetaan samanaikaisesti, paitsi jos elvyttäjiä on vain yksi, on rytmi 15 painelua ja 2 puhallusta.

Korkealta putoaminen/auton alle jääminen

Usein ns. tylppä vamma

Mahdollisia seurauksia keuhkoruhjeet, ilmarinta, verenvuoto keuhkoihin tai muihin ruumiinonteloihin, luunmurtumat, nivelten sijoiltaanmenot, lihaksiston ruhjeet, pään vammat, virtsarakon repeämä, pistohaava (putoaminen jonkin kapean ja terävän päälle).

Pahakaan vahingoittuminen ei välttämättä näy ulospäin ja vaikka koira vaikuttaisi olevan ok, se tulee käyttää lääkärissä poissulkemassa vakavien vammojen olemassaolo. Oireet saattavat joissain tapauksissa tulla vasta viiveellä.

Lämpöhalvaus

Aiheutuu liiallisesta fyysisestä kuormituksesta lämpimällä säällä/liian lämpimässä paikassa oleskelusta ilman viilentymismahdollisuutta. Kosteus pahentaa kuumuutta.

Hengenvaaralliseksi tila muuttuu ruuminlämmön noustessa lähemmäs 42ºC.

Oireita voivat olla mm. koira menee veltoksi, jalat lähtee alta, kiihtynyt hengitys (voimakas läähätys), limakalvot kirkkaanpunaiset, ripulointi, oksentelu, tajunnan tason laskeminen. Voi edetä yleistyneeseen suonensisäiseen veren hyytymiseen (vertaa kananmunan valkuainen lämmitettäessä) ja aivojen turvotukseen.

Lämpöhalvausta hoidetaan jäähdyttämällä koiraa, tärkeää on saada vaikkapa ns. kylmäkallejen avulla viilennettyä kaulan lähellä olevien valtimoiden kohdilta --> jäähdyttää aivoja. Viileällä (ei kylmällä) vedellä suihkutellaan vatsanalustaa ja sisäreisiä. Vakavassa lämpöhalvauksessa paksuturkkiselta koiralta voi ajella kaulasta, vatsan alta ja reisistä karvat pois, jotta viilennystä saadaan tehostettua.

Parasta olisi pyrkiä ennaltaehkäisemään tilanteet, joissa koiralle on lämpöhalvauksen vaara olemassa. Tämä tarkoittaa lähinnä maltillista liikuntaa helteellä, ei jätetä koiraa kuumaan autoon, koiralle on tarjolla viileää vettä ja viileä olopaikka. Erityisen tarkkana tulee olla niin sanottujen lyttykuonoisten koirien kanssa, joilla on normaalikuonoista vähemmän jäähdyttävää nenäsolukkoa ja mahdollisesti rakenteellisiakin hengitysvaikeuksia.

Hypotermia (alhainen ruumiinlämpö)

Voi aiheutua esimerkiksi hyisessä vedessä uimisesta.

Oireina alkuun heikkoutta, voimakasta tärinää lihasten yrittäessä nostaa lämpöä, apaattisuutta, jäykistyvät liikkeet, verenpaine laskee, hengitys hidastuu.

Hypoterminen koira olisi hyvä saada lämpimään tilaan, märkä koira kuivataan, kääritään lämpimiin peittoihin. Ensin lämmitetään elimistön tärkeimmät osat, ei lihaksistoa ja pintaosia; höyryhengitys vie lämpöä keuhkoihin, reisivaltimon/-laskimon lämmitys ns. lämpötyynyillä, ja jos koira pystyy nielemään niin lämpimän nesteen juominen. Vakavassa hypotermiassa voi ruiskulla laittaa lämmintä vettä peräsuoleenkin.

Sisäelinten lämmettyä ne alkavat itse taas lämmittää kehoa. Liian nopea ulkoinen lämmitys voi johtaa lisäongelmiin.