lauantai 26. elokuuta 2017

Juhli Suomen luontoa

Tänään satoi vettä aamun ja päivän, nyt illaksi on hivenen taivas kirkastunut ja aurinkokin jopa pilkahtelee pilvien lomasta. Koirien kanssa käytiin kuitenkin lenkkeilemässä päivällä vielä sateiden aikaan ja kierrettiin pitkä lenkki, vaikka kastuttiinkin melkoisen märiksi. Hyvissä kamppeissa se on jopa ihan mukavaa vaihtelua olla ulkona, vaikka vettä vain tulee ja tulee. Kerroinkin jo lokakuulla 2015 Haltin ulkoiluhousuistani, jotka ovat todella mukavat jalassa ja silti ihan satavarmasti pitävät veden ulkopuolella. Tuolloin housut olivat olleet minulla aktiivikäytössä jo pari vuotta, ja nyt tuosta kirjoituksesta on kohta kulunut aikaa toiset pari vuotta ja edelleenkin niin rakastan noita housuja - kivat käyttää ja vedenpitävyys vuosienkin jälkeen täysin tallella. Vasempaan lahkeeseen polven kohtaan on kulunut reikä (annettakoon se nelivuotisille, ties kuinka monet metsässärypemiset ja koiratreenit kokeneille housuille anteeksi) ja siitä vesi luonnollisesti menee läpi, mutta muuten en housuista vieläkään löydä mitään vikaa. Oi jospa löytäisin vielä yhtä hyvä housut uudelleenkin!

Käytiin tsekkaamassa viime vuonna löytämäni rämesuo, jossa kasvaa hillaa, mutta valitettavasti tilanne oli sama kuin silloinkin eli ei marjan marjaa. Olin silloin vuosi sitten niin iloinen löytäessäni hillasuon, mutta ilo oli varsin lyhytaikainen saadessani valistusta, että joka paikassa hilla ei kuki ja tee marjaa ja nähtävästi tämä on sitten sellainen paikka. Harmi. Mustikatkin jäi tältä vuoden poimimatta, kun olin vähäsen myöhässä ja sitten meidän lempparimustikkapaikat olikin jo joku toinen tai toiset ehtineet käydä tyhjäämässä. Lumes sentään on itselleen syötäväksi löytänyt mustikkaa lähes jokaisella metsälenkillä. Mesta juoksee edellä, minä kävelen perässä ja Lumes syö mustikkaa.

Lenkiltä palattuani huomasin, että tänään olikin näköjään juhli Suomen luontoa-päivä. Lipun olisi voinut vetää salkoon, jos sellainen meillä olisi, käydä kansallispuistoissa laulamassa, ruokailla luonnossa tai halailla puita. Jäi nyt tekemättä, mutta ehkä iltavalaistusta vielä voi koittaa laittaa. Kyllä me silti onneksi kävimme siitä luonnosta nauttimassa! Kuvia ei tänään tullut otettua sattuneesta sääsyystä, mutta laitetaan nyt muutama aiemmin julkaisematon metsäkuva viime maaliskuulta. Samoissa maisemissa kun oltiin tänäänkin ja samoin tavoin Mesta nautti luonnonantimista tänäänkin.



2 kommenttia:

  1. Kyllä mustikkaa voi vielä poimia tai ainakin minä kuvittelen niin kun vielä meiltäkin puuttuu puolisen sankoa, että saan määräni täyteen. Lakkaa on sellasilla soilla, jossa on mäntyä. Harmi, ettet löytänyt, Keski-Suomessa sitä oli paljonkin tänä kesänä.
    T. Viltsun ja Lunan emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin vielä seuraavana päivänä toisessa paikassa koirien kanssa metsäilemässä ja sieltä saatiin vähäsen mustikkaa. :) Täytyy tänä vuonna kerätä punaherukkapensas tyhjäksi, että saa pakastimeen edes jotain marjaa isomman määrän, ne on hyviä kiisselissä mansikoiden kanssa. :)

      Poista