sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Söpöt namipurkit ja helpot kanaherkut

Etsin keskiviikkoiltana lipaston laatikosta erästä cd:tä, jossa muistin olevan yhden koiratanssissa käyttämäni musan. Lipastossa on ärsyttävät laatikot, joita ei saa vedettyä kokonaan auki, ja tällä kertaa ärsytti sen verran, että yritin väkisin kiskoa laatikkoa edes vähän enemmän auki. Lopputulos näkyykin kuvassa - ja näin oli kyllä kieltämättä tosi helppoa pengastaa laatikko läpi! Etsimääni cd:tä en löytänyt, mutta sen sijaan löytyi pari pientä Nalle Puh-purkkia, jotka olivat aivan liian söpöjä laatikkoon jätettäviksi.


Kauaa ei tarvinnut miettiä, mihin käyttöön Nalle Puh-purkit tulisivat - ne olivat juuri sopivan kokoisia koirille namipurkeiksi. Siitä inspiroiduinkin sitten pitkästä aikaa tekemään itse koirille nameja, jotta purkkeihin saisi täytettä. Ostin ihan ruokakaupasta kanan fileesuikaleita, keitin ne kattilassa kypsiksi, kuivatin suikaleista keittovedet talouspaperin päällä pois ja paloin sopiviksi suupaloiksi. Sain koirista seuraa pilkkomispuuhiin ja maistiaispalaset katosivatkin nopeasti parempiin suihin.


En ole koskaan ollut mikään erityinen Nalle Puh-fani, mutta näiden Puh-tuotteiden simppelistä ulkonäöstä tykkään. Piti jopa googlettaa, että saisiko näitä vielä jostain lisää, mutta ilmeisesti niiden vuosien aikana, kun purkit ovat lipaston laatikossa säilössä olleet, on tämä malli poistunut markkinoilta, kun en yhtään vastaavaa kuvaa löytänyt. Pitkäaikaiseen namien tai muiden ruokatuotteiden säilyttämiseen nämä purkit eivät käy, koska ovat alunperin olleet muovailuvahapurkkeja eivätkä siten ole elintarvikemuovia, mutta treeninamit näissä kulkevat kivasti mukana.


Hassua, miten jokin pieni ja mitättömältä tuntuva asia voi joskus ihan yllättäen nostaa treenimotivaatiota. Minulle tuli nimittäin heti hirveä innostus päästä käyttämään näitä söpöjä "hunajapurkkeja" tositoimissa, joten koirilla lienee seuraavina päivinä useammatkin kotitreenit tiedossa. Ja miten odotankaan, että pääsemme halliin fiilistelemään ja herkuttelemaan Nalle Puhien kanssa! Nyt koirat, herätys, kananpaloja tiedossa ja paljon!

3 kommenttia:

  1. Mistähän mulle saatais treenimotivaatio? Tai ylipäätään 'touhuan koiran kanssa' -motivaatio? Tai no... ihan sama... mikätahansamotivaatio käy myös. :D
    On kyllä aivan valtavan suloinen kaksikko sinulla. Hellyttäviä kuvia. Erityisesti tuo viimeinen. Pitäisi kouluttaa Hupsuakin noihin kuvausjuttuihin... mutta ei... Eilen sain harmaita hiuksia, kun yritin kotistudiokuvata. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks Nalle Puh-purkit tepsi suhun? :D

      Ja kyllä Hupsukin vielä oppii poseeraamaan emännän halujen mukaan. Mulla on ollut kaikki koirat vissiin jollain tavalla outoja, kun niille on pennusta asti vaan voinut sanoa istu-paikka-poseeraa ja sit vaan räpsiä kuvia. :D

      Poista
    2. Juu, muhun ei vetoa nallepuhipurkit. :D Kyllä Hupsukin on aika hyvin oppinut ulkona poseeraamisen, jos ei ole häiriötekijöitä ja on palkka tiedossa. Kotona se oli ihan yhtä tuskaa. :D

      Poista