Vaikka minulla on ollut aiemminkin kastroitu uros, Allu, mietitytti minua silti Mestan kanssa, että millainen haava kastroinnista tulee, kuinka leikkaushaava paranee ja leikkauksen jälkeen mietitään haavaa katsellessa "onko tämä nyt normaalinnäköinen vaiko ei". Päädyin kuvaamaan kastraatiohaavan alkuun päivittäin, myöhemmin parin päivän välein, jolloin pystyin seuraamaan haavan paranemista kuvienkin perusteella ja tarvittaessa tsekkaamaan, miltä se edellispäivänä olikaan näyttänyt, jos tuntui, ettei parantuminen edistynyt tai haava näytti muka huonommalta kuin eilen. Mestaltahan kastraatiossa otettiin ns. kaikki pois, eli sille ei jätetty tyhjiä pussukoita, kuten Allulle. Laitan ensimmäiseksi kuvaksi söpöstelykuvan sohvalla nukkuvasta Mestasta, jotteivat haavakuvat hyppää vahingossa kenenkään sellaisen silmille, joka ei niitä halua nähdä. Haavakuvat alkavat leikkauspäivästä ja päättyvät 26 päivää leikkauksen jälkeen, kuvia on sieltä täältä tuosta aikaväliltä.
Päivä 1, kastraation jälkeen kotona.
Päivä 2
Päivä 3, mustelmia alkaa levitä haavan ympärille.
Päivä 4, haava on toisesta päästä ihan vähäsen auki (tikkejä ei ollut sinne asti) ja erittää jonkin verran, mutta on ihan siisti.
Päivä 5, eilinen auki ollut kohtakin näyttää olevan ok.
Päivä 6, haava repesi tikittömästä kohdasta ja se putsattiin lääkärillä + laitettiin kaksi uutta, violettia tikkiä.
Päivä 8, revennyt kohta umpeutumassa.
Päivä 12
Päivä 13, violettien tikkien luona oleva "möhnä" on rasvajäämiä.
Päivä 15, haava on muutoin jo oikein hyvä, mutta uudelleen tikattu kohta ympäristöineen ei näytä paranevan, kuten pitäisi.
Päivä 19, kirkkaan, alkuperäisen tikin loppusolmun kohdan ompelureikä ei ole vieläkään umpeutunut sekä haava näiltä kohdin turvonneen oloinen ja punoittava + punoitus laskenut haavaa "alas" kohtaan, jossa ei haavaa ole ollutkaan..
Päivä 22, violetit tikit (niiden epäiltiin aiheuttaneen haavareaktion) ja kirkkaan tikin loppusolmu (joka ylläpiti ompelureiän aukipysymistä) poistettiin päivänä 21, jotta haava pääsisi parantumaan loppuun.
Päivä 26, turvotus ja punoitus ovat vähenemään päin ja haava oli tästä eteenpäin päivä päivältä paremman näköinen.
Hassua, mitä tekniikka tänä päivänä mahdollistaakaan. Kuinkahan moni 15 vuotta sitten kuvaili lemmikkiensä paranevia haavoja? :D Ideana kyllä hyvä. Sitä kun iskee paniikki, se iskee halusi tai ei. Kuvilla siihen pystyy vaikuttamaan - ainakin siis aiheettomaan paniikkiin.
VastaaPoistaMinä muistan ekan koirani kastroinnista vain sen nukutuksen (olin teini ja hieman epävarma, kun koira alkoi nukahtaa) ja roikkuvan tyhjän kivespussin ennen kuin se surkastui pois.
Minä muistan omasta nukutuksestani sen, että käskettiin miettiä joku kiva aihe, josta katsella unia, mutta en ehtinyt kuin vasta miettiä, että mikä olisi kiva aihe, kun jo nukahdin. Tunsin oloni petetyksi. :D
Poista