Ei se kerrasta pilalle mee

Lumes ei ole koskaan saanut leikkiä koulutuskentillä toisten koirien (paitsi Allun) kanssa. Myös kaikenlainen lievempikin kontakti on ollut niin vähäistä, että voin sanoa, että Lumes ei ole koskaan saanut edes "nenutella" koulutuskentillä toisten koirien kanssa. Samoin ihmiskontaktit ovat olleet aina nollatoleranssissa tiukkaan kontrolloituja luoksepäästävyysharjoituksia sekä agilityn palkkaamista lukuunottamatta. Tämä on yksi syy siihen, miksi Lumeksella työskennellessään on hyvä keskittymiskyky (ei mikään oletusarvoinen asia erittäin vilkkaalle koiralle, joka tykkää työntää kuononsa joka paikkaan) ja voin luottaa siihen myös vapauttaessani sen palkkaukseen - sen ei tarvitse kiinnostua mistään muista koirista tai ihmisistä, koska tietää sen olevaan täydellisen kiellettyä. Toinen syy sitten toki on erinomaiseen motivaation panostaminen pikkupennusta saakka sekä kolmas syy asioiden huolellinen opettaminen, jolloin koira tietää, mitä siltä halutaan, eikä sen tarvitse arvailla.

Hyvin menneen avoimen luokan tokokokeen jälkeen ajattelin palkita Lumeksen erinomaisesta työskentelystä. Eihän se itse sitä osaa yhdistää mihinkään sellaiseen, mutta saan itselleni paremman mielen. Yhtenä päivänä Lumes sitten pääsi treenikentälle juoksemaan yhdessä labbispennun kanssa ajatuksella "ei se kerrasta pilalle mee". Lumeksella ei oikeastaan ole ketään muita leikkikavereita kuin Allu, mikä on surullista, koska Lumes on hyvin sosiaalinen ja tykkäisi kovasti koirakavereista. Nyt se pinkaisi riemua täynnä pennun perään ja ne juoksivat yhdessä rinkiä muutaman kerran. Sitten Lumes joko totesi labbispennun tylsäksi leikkikamuksi tai treenikentällä ei kuuliaisen koiran ollutkaan kiva leikkiä, koska yritti hakeutua penkin alle lopettamaan leikin ja kävi luonani pari kertaa, eikä lelu suussa juokseminen tai sen toiselta pois ottaminen kiinnostaneet yhtään, vaikka Allun kanssa leikkiessä ne ovat suurimmat hitit.

Nyt on treenikentällä leikkiminenkin sitten kokeiltu 3,5 vuoden "ei ikinä" vannomisen jälkeen, eikä se tosiaankaan kerrasta pilalle mennyt. Ehkä jonkun vuoden päästä seuraa toinenkin kerta, aika näyttää.

Loppuun vielä metsäisiä kuvia.

Happyface!

On se siellä!

Välipalkkaus

Kertakäyttögrilli tuoksui mielenkiintoiselta.

Ja puutöitäkin pitää aina tehdä edes vähäsen...

Hylätyt talot, autiot pihat

Vanhojen, kauniiden rakennusten rapistuminen surettaa. Haluaisin pelastaa ne kaikki!

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Yleensä tapaan antaa omenankannikat kaneille syötäviksi, mutta kun eräs ilta eräs koiraherra tuli viereen tuijottamaan ja omenaa tahtomaan, niin pakkohan se omenanloppu oli sille antaa. Yleensähän kyseinen koiraherra kyllä tahtoo kaikenlaista, vaikka toisinaan toisinaan reaktio loppuviimein onkin "no ei tää ollutkaan hyvää, syö sä vaan sittenkin" mutta tällä kertaa tahdottu oli oikeasti hyvää ja sitä nakerrettiin hartaudella. Välillä en tosin ollut varma, että syödäänköhän tässä nyt omenaa vai sormia...

Yksitoista asiaa

Caran kootut haastoi vastaamaan yhteentoista koira-aiheiseen kysymykseen.

1. Mikä on oma rotusi ja miksi juuri ko. rotu, eikä jotain melkein samanlaista?

Suosi suomalaista, muut vastaavat rodut ovat muilta mailta, eikä serkkurotu lapinporokoirakaan miellytä ulkomuodoltaan yhtä paljon.

2. Millä perusteella valitsit itsellesi nyt sinulla olevat koirat?

Allu: Olin käynyt koiraleirillä suomenpystykorvamme kanssa ja innostuin tokosta ja agilitysta. Mukaan leirille tarvittavan näyttelyhäkin sain lainaan lapinkoirakasvattajalta, jonka luona käydessä tykästyin lapinkoiriin ja ajattelin niiden sopivan pystykorvaa paremmin agiin ja tokoon. Kasvattajalla oli puolivuotias pentu jo melkein jäämässä heille itselleen, kun muuta kuin "taviskotikoirakotia" ei ollut sille löytynyt, mutta myivät sitten minulle.

Lumes: Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin ottamaan toisen lapinkoiran ja yhtä pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin kasvattajaan, jonka nartulle sitten kuitenkin tuli juoksu ja pennut liian myöhään omiin aikatauluihini nähden (pentu oli pakko saada viimeistään kesällä, sillä syksyllä sen tuli jo pystyä olla omillaan eli ilman vahtimista töissäni mukana). Yhdellä aikaisemmin katsomallani kasvattajalla, jolla pennut taas olivat syntyneen liian aikaisin aikatauluihini nähden, oli yksi pentu palautunut allergian (ihan todellisen, ei keksityn) vuoksi ja siten se sittenkin sopi aikatauluihini ja tuli meille.

3. Sanotaan, että millainen koira, sellainen emäntä. Mitä samoja ominaisuuksia sinussa ja koirassasi on?

Ollaan kaikki joka sään tyyppejä ja Allun kanssa yhtä rauhallisia ja harkitsevaisia, Lumeksen kanssa yhtä kiinnostuneita kaikista uusista jutuista.

4. Mikä on seuraava tavoitteenne koirasi kanssa?

Allun tulis pysytellä terveydentilaltaan nykytilassa ja ruokahalun ei tarvitse enää suurentua piirunkaan vertaa, Lumeksen kanssa pitäisi saada hakuhommat kisakuntoon ja ajatuksissa (huom. ei siis lainkaan teoissa) on koiratanssikisoissa käynti.

5. Miksi tavoittelette edellämainittua asiaa? (kysymyksen 4 vastausta)

Allu on vanha koira ja jos terveydentila huononee, se ei ehkä ole enää kanssamme pitkään, ja jos ruokahalu nykyisestä valtavasta enää suurenee yhtään, tuottaa se suuria vaikeuksia selvitä arjesta normaalisti. Lumeksen kanssa taas on mukava koetella rajoja kokeillen, mihin kaikkeen koiran ja emännän rahkeet riittävät.

6. Suurin ongelmanne koirasi kanssa?

Allulla on maksavika, kilpirauhasen vajaatoiminta ja kyltymätön ruokahalu, jotka kaikki asettavat omat haasteensa elämään.  Lumekselle on vaikeaa rakentaa rauhallista paikallaoloa kokeisiin, koska pentuaikana en kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota.

7. Koirasi paras ominaisuus?

Allun on arjessa ihan täydellinen, tuskin koskaan tulen enää niin käytökseltään vaivatonta koiraa omistamaan. Lumes taas on ihan täydellinen harrastus- ja kisakaveri.

8. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa?

Rakenteeltaan sairaaksi (peräti vammaiseksi) jalostettua, ihmisaggressiivista tai kotia yksinollessaan tuhoavaa.

9. Mikä on parasta, mitä olet yhdessä koirasi kanssa kokenut?

Ihan tavalliset arjen hetket, hassuttelut kotona, riemukkaat metsälenkit ja yhteenkuuluvuuden olo. Allun kanssa lisäksi ne muutamat lääkärikäynnit, joiden aiheuttaman huolen ja pelon jälkeen tilanteet kuitenkin ovat muuttuneet helpotukseksi ja iloksi yhteisen taipaleen jatkumisesta.

10. Miksi sinulla on uros/narttu?

Ihan alunperin olin ajatellut ottavani nartun, mutta kun koiraa otin, niin Allu sattui olemaan uros ja sen jälkeen on helpompaa ollut jatkossakin ottaa uros. Lisäksi koen narttujen juoksuajat hankalina varsinkin tavoitteellisessa harrastamisessa.

11. Voisitko kuvitella ottavasi koiran vastakkaista sukupuolta, kuin mitä sinulla nyt on? Miksi?

Jos joku tuleva koira edustaa suurikokoisempaa rotua, niin mahdollisesti silloin päädyn narttuun, koska hieman pienempinä ja kevyempirakenteisina ne soveltuvat niiden rotujen uroksia paremmin agilityyn, jota tahdon jatkossakin harrastaa. Toisaalta myös silloin voisin harkita narttua, jos kiinnostavasta yhdistelmästä ei sattuisi pentueeseen lainkaan uroksia syntymään.

Myös Talven Tarmo & Boss-blogista saimme saman haasteen eri kysymyksin. Osaan voikin päätellä vastauksen jo ylempää/kuvista/linkeistä, joten jätin ne kysymykset välistä.

4. Mikä on koirasi lempilelu?

Allulla vinkupallot, Lumeksella vaaleanpunainen, pehmoinen vauvojen helistinlelu.

7. Pelkääkö koirasi jotain, mitä?

Päälle kaatuvia asioita varovat molemmat, joskin Allu on vuosien saatossa jo siedättynyt niihin niin paljon, ettei nykyään juuri enää hätkähdä niistäkään.

10. Mitä koirasi syö?

Allun ruokavalio koostuu maksavian vuoksi lähes kokonaan Royal Caninin Hepatic-ruuasta, jolla se on pysynyt kunnossa. Lumes on syönyt eri ruokia mm. seuraavilta valmistajilta: Royal Canin (vain pentuna), Eukanuba (pentuna ja aikuisena) ja Bento Kronen (aikuisena), palkintoruokina syönyt myös mm. Jahti&Vahtia. Nyt on menossa toinen säkki More-ruokaa, jonka lisäksi kerran pari viikkoon Maukas-sarjan raakaruokia. Hakutreeneissä palkkaruuiksi väliin kissojen säilykkeitä sekä Musch- ja Oscar-koiranmakkaroita. Rauh-hirvennahkarullia sekä ihan oikeitakin luita löytyy pureskeltaviksi,

Kaikki karvani

Nää on kaikki mun, ja kun ne mytättiin...

..palloksi ja kierrettiin paljon narua ympärille, niistä tuli mulle lelu.

Herkkupäivä

Kesällä lähes jokainen päivä on herkkupäivä.

Vaihtoehto kaksi

Kuten kirjoituksessani Määräyksiä korkeammalta taholta aiemmin kerroin, meidät Lumeksen kanssa patistettiin osallistumaan tokokokeisiin. Vaihtoehtojahan oli kaksi: 1. Jättää paikkamakuu välistä ja onnistua muissa liikkeissä niin hyvin, että saa silti 1-tuloksen. 2. Osallistua niin monesti kokeisiin, että lopulta uskaltautuu paikkamakuuseenkin, jolloin 1-tuloksen saanti on varmempaa. Valitsin vaihtoehto kakkosen ajatuksella "katsellaan nyt jokunen koe ilman paikkamakuuta ja harkitaan sitten sitäkin" ja ilmoitin meidät kokeeseen.

Meidänhän ei pitänyt mennä tokokokeisiin vielä pitkään aikaan paikkamakuupelon vuoksi (kisaillaan nyt vähän agissa vielä ja treenaillaan pk-puolta ja mites se koiratanssikin), joten harjoittelu on tässä kesän ajan ollut vähän retuperällä. Ollaan me toki jotain tehty, mutta vähän sinne päin. Nyt pitikin käynnistää pikainen tokon tehokuuri, esim. luoksetulon pysäytystä ollaan kokeiltu viimeksi joskus talvella ja silloin se oli vielä ihan toivoton mallia läpijuoksu/ei lähdetä ollenkaan liikkeelle. Kahdessakin viikossa vain näköjään saa ihmeitä aikaan...

Joulukuulla 2010 käymästämme alokasluokan tokokokeesta oli paikallaolon tuloksena kutonen "koira ei keskittynyt sille annettuun tehtävään vaan haisteli maata koko paikallamakuun ajan sekä hieman inisi". Sellaisella paikkamakuulla (varsinkaan ääntelyllä) en kehdannut jatkaa avoimeen luokkaan, joten vähän sitten treenattiin, treenattiin ja edelleen treenattiin. Suurin ongelma oli vieraat koirat, joista Lumes innostuu, joka aiheuttaa ääntelyä, mutta kaikki neljä seuraa, joista kysyin tilapäistreeniseuraa kerralle tai parille, kieltäytyivät (vaikka tarjouduin maksamaankin siitä). Iso kiitos kuuluukin hovawart-porukalle, joka ainoana kelpuutti meidät treenailemaan kanssaan, siitä oli todella paljon apua. Ääntely ja haistelu saatiin karsittua lähestulkoon kokonaan pois ja varsinkin kesäiset paikallaolot ovat olleet todella hienoja.

Saatuani tietoon muut kokeen avoimen luokan osallistujat, olo helpottui kummasti. Kaikki mukavia koiria, joista ei olisi Lumekselle häiriötä, joten pystyisimme mahdollisesti jopa osallistumaan paikallaoloonkin, päätös varmistui koepaikalla. Namitin Lumesta koko odotteluajan koepaikalla, väliin myös silittelin ja rauhoittelin. Numeromme oli luokan viimeinen ja pyysin meitä edeltävää koirakkoa ottamaan kanssamme pienen vierekkäin makuun, jottei koirien tarvitsisi enää kehässä katsella toisiaan. Se toimikin hyvin.

Aloin jännittämään koetta jo kotona reilua tuntia ennen lähtöä. Koepaikalla jännitys paheni ja väliin tuntui, etten kohta pysty enää edes hengittämään, puhumisesta puhumattakaan. Paikallamakuun aikana piilossa odotellessa jännitys oli pahimmillaan, onneksi Lumeksen suoritus tuli kuvattua videolle (sain kotona katsoa, miten se ihan oikeasti meni) ja meillä oli toinenkin avustaja (kiitos!) ahdistusta helpottamassa. Yksilöliikkeiden aikana jännitys väliin laski, väliin nousi huippuunsa. Onneksi on koira, joka ei piittaa emäntänsä jännittämisestä tuon taivaallista vaan hoitaa hommat kotiin.

Paikallamakuu meni hieman odottamaani huonommin. Kehässä oli runsaasti alokasluokan koirien tuoksuja, joita Lumeksen oli sitten pakko nuuskutella noin puolet ajasta ja hieman kääntyilikin tassujensa kera. Toisen puolen siitä kolmiminuuttisesta oli kuitenkin ihan asiallisesti, jopa lepuutti päätään maassa väliin. Jollekin kentän takaisen tien kulkijalle haukahti kolmesti.

Tästä päästäänkin sitten siihen osuuteen kokeesta, jossa koira tekee todellakin parhaansa, mutta emäntä töppäilee oikein olan takaa. Heti vapaana seuraamisen (jossa en vieläkään osaa tehdä täyskäännöksiä oikein, mur) jälkeen tuomari sanoi, että pitäisi kuunnella liikkeenohjaajaa paremmin. Liikkeestä maahanmenon jälkeen sain saman kehoituksen, jotenka muutaman seuraavan liikkeen aikana muistinkin kuunnella joka kohtaan liikkeenohjaajan kehoituksen. Kaukokäskyissä liikkeenohjaajan nostaessa asentovaihtokyltin päänsä ylle, hämmästyin kyltin ollessa siten päin, että koira pitäisi käskyttää maahan (se kun on liikkeen lähtöasento, joten Lumes oli jo makaamassa) ja yritin nopeasti keksiä mitä teen (kysyä ei voi kesken liikkeen) ja päättelin sitten liikkeenohjaajan kääntäneen kyltin vahingossa väärinpäin ja pyysin Lumeksen istumaan. Siitä eteenpäin sitten istu-kyltistä käskin maahan, maahan-kyltistä istumaan (Lumes makasikin sitten niin tosissaan pää maassa, että tarvitsi kaksoiskäskyn istumiseen, jonka jälkeen oli sitä mieltä, että eikö jotain palkkaa pitäisi jo tulla alkoi esittää lempparitemppuaan...), istu-kyltistä makaamaan, mutta kauhistus, kun liikkeenohjaaja käänsi vielä senkin jälkeen kylttiään, vaikka toisen maahanmenon kuuluisi olla viimeinen asennonvaihto. Eli liikkeenohjaaja käänteli kylttiään ihan oikein, itse vain hätäilin ja aloitin käskytyksen liian aikaisin. Olin jo ihan varma, että nollille meni tuon mokani vuoksi ja tuomarikin aloitti selittämään, että ohjaaja oli taas vähän liian hätäinen, mutta ymmärsi kuitenkin minun ymmärtäneen väärin eikä nollannut liikettä sen vuoksi.

Liikkeiden väleissä en halunnut seuruuttaa Lumesta enkä muutenkaan komennella sitä, ja ilman komentelua se taas keksisi omaa puuhaa (kuten tuomarin ja liikkeenohjaajan luona käväisyt), joka häiritsisi keskittymistä vielä komenteluakin enemmän. Päädyin kuljettamaan Lumesta vierelläni samalla rapsuttaen sitä kaulasta (en siis retuuta sitä kaulanahasta, vaikka siltä voikin näyttää), joka näkyi sopivan Lumekselle erittäin hyvin eikä sillä ollut tarvetta lähteä muualle, ja pysyi hyvä mieli, kun ei tarvinnut kieltää sitä. Alkuperusasennot vaativat saman asian vuoksi väliin hieman vekslaamista, sillä halusin houkutella Lumeksen siihen. Kaikki näkyikin olevan Lumeksen mielestä kohdillaan, sillä en muista, koska se olisi treeneissäkään tehnyt kaikkia liikkeitä putkeen niin hyvin mitä nyt.

Täytyy vielä erityismainita liikkeenohjaaja, pidin kovasti selkeästä tyylistä ilman kiirehtimistä ja hoputtamista (sanoin muutaman liikkeen alussa "onko valmista" kysymykseen "ei ole" ja sain rauhassa valmistella Lumeksen) sekä siitä, ettei hän tullut kertaakaan koiraa liki (kuten esim. meidän alokasluokan kokeessa kävi) vaan selosti liikkeiden alkamispaikatkin etäämmältä. Tämän liikkeenohjaajan ja/tai tuomarin tokokehään menee joskus toistekin mielellään.

Video

Tuomarina Veijo Kinnunen

Paikalla makaaminen 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 9,5
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10

AVO1 179,5p. sij. 1/4

Lähes kaikki pistevähennykset johtuivat minusta (hätäilyistä/pienistä vartalon eleistä). Tuomarin sanoin: "Koira on loistava ja olisi ansainnut paremmat arvosanat, joten ohjaaja voisi opetella hillitsemään itseään."

Tämän piti olla hieno palkintoposeerauskuva, mutta eräs vanhempikin koiraherra halusi päästä osingoille...

ps. Kiitokset videoijalle!

Vaaleanpunainen kaniini

Ostin Lumekselle tiistaina uuden lelun. Nähdessäni tuon vaaleanpunaisen kaniinin, en vain voinut jättää sitä kauppaan. Kaniinin hännässä on vinku (jota Lumes ei vinguta) ja päässä puoli-irtonaiset silmät (jotka Lumes haluaisi repiä irti). Korvia on totutusti kaksi, jostain syystä tosin jalkojakin, joskin Lumeksen mielestä kaikki ulokkeet on tarkoitettu irrotettaviksi (ja emäntähän kiltisti sitä mukaa ompelee niitä takaisin).

Jos sinulla ei olisi korvia, et voisi enää kuulla minua...

 Jos sinulla ei olisi silmiä, et voisi enää nähdä minua...

Tässä tää raato nyt ois...

Vaikka Lumes olikin asiasta eri mieltä, niin pitihän sitä Allunkin saada ottaa vähän tuntumaa vaaleanpunaiseen kaniiniin, Lumeksen ollessa täydessä valmiudessa napata lelu heti Allun menetettyä kiinnostuksensa.

Sekalaista sakkia

Lasagnevuokaa puhdistetaan antaumuksella

Haluaisin niin tuo sipsin

Allun kanssa minigolfaamassa

Mä ihan vaan vähän järsin

Kukkulan kuningas

Ketarat oikoisenaan

Miksei kukaan leiki mun kaa

Nautiskelija

Tuolin alla kaikki on hauskempaa

Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

Hei kaikki, mä oon täällä ylhäällä jo

Ruokaa, sanoiko joku ruokaa

Vähän hyvänkin mielen määrää

Eilen oli toiset agilitykisat sitten muutamaan kuukauteen, ja onhan niistä varsinaisista edellisistä agitreeneistäkin useampi kuukausi aikaa. Taktiikkana vähän niin kuin lomalta suoraan kisaamaan. Yhden kerran heinäkuulla käytiin vähän hyppimässä ja lisäksi muutaman kerran tehty keinua, siinäpä meidän kesän agilityilyt...

Ensimmäinen rata oli selkeälinjainen ja helponoloinen. Helppous kostautuikin sitten juuri niissä kohdissa, joissa olin ajatellut Lumeksen menevän helposti oikein ja sen vuoksi ohjasin heikosti, niin eipä sitten mennytkään oikein. Yhdeltä hypyltä kielto (luulin Lumeksen hyppäävän oma-aloitteisesti esteen takaa, mutta se tulikin vierelläni hypyn eteen, joten jouduin ohjaamaan sen siitä edestä taakse) ja toiselta hyppy väärään suuntaan (luulin Lumeksen tulevan hyvin vierelläni, mutta nytpä se kiersikin sinne taakse, josta en kutsunut sitä  enää pois, jottei motivaatio laske, itsehän virheen tein, ei Lumes) ja siitä johtuen sitten hylkäys.

Toisella radalla Lumes oli paremmalla vireellä ja itsekin olin tarkempana ohjauksesta, koska rata oli haastavampi, ja hyvinhän se sitten menikin. Eka kolmosten nolla oli lähellä, mutta putkelta tuli kielto. Tiesin, että putkeenlähetys on siinä kohtaa meille hankala ja Lumes olisi pitänyt käydä ohjaamassa lähempää putkeen, mutta halusin kokeilla kuitenkin kauempaa lähettämistä (ja melkein se onnistuikin), sillä yliaikaa kuitenkin oli tiedossa, joten virallista merkitystä puhtaalla radalla ei kuitenkaan olisi. Keinu oli taas hitaahko, samoin pujottelu (mihin se treenien innokas pujottelija on unohtunut?), mutta puomi huomattavasti lauantaita reippaampi, mikä oli tosi hyvä juttu. Oikein ilahtunut olin siitä, että alun hankala kohta hypyillä meni erinomaisesti, kumpaankin mutkaputkeen lähetys meni erinomaisesti jäädessäni ensimmäistä kertaa riskipuolelle kisoissa (aiemmin olen kääntynyt ohjaamaan väärän putkensuun edestä siihen oikeaan), kurvit olivat huomattavasti aiempaa tiukempia ja parissa kohtaa Lumes oikein kiihdytti vauhtiaan, sen draivin kun saisi koko radalle niin olisi huippua.

Lumeksella ei ole agissa sellaista hyvin monella muulla koiralla olevaa taipumusta/opittua tapaa kääntyä jatkuvasti ohjaajan puoleen, vaan se katsoo rataa eteenpäin ja päättelee suunnan itsekseen, ellen ole sen vieressä ohjaamassa. Tämä näkyy etenkin putkilla, joista se jatkaa suoraan eteenpäin eikä hakeudu sinne suuntaan, minne minä jäin, ja se on monissa kisoissa aiheuttanut niitä suuria kaarteita (ja nytkin ensimmäisellä radalla). Tajusin viimeinkin, että ainoa toimiva ratkaisu siihen on olla putken suulla valmiina Lumesta vastassa (mitkään "täällä" huutelut eivät auta) ja kääntämässä sitä seuraavaan suuntaan. Tähän oli nyt yritystä, joskin ensimmäisellä putkella olisin saanut olla vieläkin lähempänä putken suuta, ja ratojen jatkuminen putkien jälkeen oli huomattavasti aiempaa parempaa. Muutenkin saisin edelleenkin olla tarkempi ohjauksen kanssa, esim. käännös hypyltä pujotteluun olisi ollut paljon parempi järkevästi ohjaten kuin tuolla lailla käsillä huitoen...

Mutta yhtä kaikki, tältä kakkosradalta jäi tosi hyvä fiilis!

Kotimatkalla kävimme jäätelöllä...

...ja toki mestarikoira sai pienen maistiaisen...