...mutta onko viisaskaan?

Edellistä kirjoitusta kirjoittaessani mietin, että joku asia nyt unohtui, mutta kun en muistanut mikä, annoin sen olla ja teksti lähti julkaisuun. Tänään muistin tuon unohtuneen ja otsikkoonkin innoittaneen asian.

Ihmismääreinhän Lumes on tässä viisas, mutta koiramäärein saatettaisiin tulkita hieman tyhmäksi seuraava käytös:

Jos Lumes kotona löytää lattialle pudonneen karkin, pähkinän tai muun jämän, sen sijaan, että se äkkiä kenenkään huomaamatta vain söisi sen, se pyörittelee sitä suussaan ja tulee esittelemään, josta seuraus melkeinpä aina on, että otan siltä sen löydöksen pois (ja siitä huolimatta se aina jatkossakin tulee niiden kanssa). Pyrin kyllä palkkaamaan nopsasti perään jollain toisella syötävällä, mutta aina ei ole mitään vaihdokiksi tarjottavaa käsillä, jolloin on tyytyminen pelkkiin kehuihin.

Sama homma ulkona, jos löytyy jotain jännää, ei sitä hotkaista menemään tuosta vaan. Tuossa yksi viikko järsittyään takapihalla jo muutamana päivänä luuta, siitä oli sattunut irtoamaan pieni palanen. Olin juuri ikkunasta vilkaisemassa Lumeksen touhuja ja näin sen olevan vähän epämääräinen, joten avasin oven ja huikkasin "mitä siellä on". Lumes juoksi luokseni ovelle hyvin iloisena esittelemään luunpalasta, jonka samantien menetti (en anna syödä/pureskella luunpalasia, jotka ylittävät koon "ihan pieni" ja alittavat koon "isohko"), tosin kehuin sitä vuolaasti koko matkan keittiöön, jossa annoin sille leipäpalasen.

Viime viikonloppuna pellolla näin Lumeksen edelläni kaivavan lunta, mutta sehän on ihan normaalia, joten en piitannut asiasta ja kohta Lumes jatkoikin jo matkaa. Päästyäni itse sille kohtaa, jossa Lumes oli kaivanut, tuli Lumeskin siihen uudestaan ja näin, mistä se oli ollut kiinnostunut - lumessa oli linnunraato, tai ainakin sen jämät ja runsaasti höyheniä. Kurkkasin Lumeksen suuhun, ei höyheniä, ja annoin sen sitten mennä uudelleen raadolle nähdäkseni, mitä se siinä tekee. No eihän se muuta kuin kaivoi pikkasen lisää ja nuuskutteli vain ja lähti sitten muihin juttuihin, ei puhettakaan mistään raadonsyönnistä.

En tietenkään voi olla aivan varma, etteikö se joskus jotain tietämättäni poskeensa pistelisi, mutta aika luottavainen olen sen suhteen, että pentuna annettu "yök-oppi" ja kaikesta tuomisesta palkkaus on mennyt hyvin perille. Onneksi Lumes ei taida ymmärtää, mistä kaikista "herkuista" jää paitsi, kun on liian kiltti, ellei peräti tyhmä...

Yksi toinenkin asia on, josta en ihan tiedä, onko se viisaan vai tyhmän koiran käytöstä, Lumes nimittäin tykkää nukkua ruokapöydäntuolini alla - tietysti siis vain silloin, kun itse istun siinä. Se höpönassu vain haluaa olla lähelläni ja tulee siksi siihen nukkumaan, mutta joskus unohdan, että Lumes on tuolin alla ja noustessani pöydästä, siirrän varomattomasti tuolia, jolloin Lumes äkkisäntää tuolin alta pois, koska liikutan tuolin sen päälle. Useinmiten muistan kyllä tarkistaa, onko Lumes alla vai ei, ja jos on, poistun pöydästä tuolia siirtämättä, mutta välillä käy toisin. Eipähän ainakaan Lumes voi olla huomaamatta siirtymistäni muualle, ja se nukkuu siellä tuolin alla nytkin tätä juttua kirjoittaessani...