sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ei sitten yhtään mun hommaa

Viime kesällekin jo hieman suunnittelin tätä, mutta en vain millään raaskinut, tälle kesää ajattelin, jos joskus aion, niin nyt on pakko - vähän ohentaa Allun turkkia kesäkuumallaoloa helpottamaan nimittäin.


Kaikenlaisten koirien karvattomaksi ajelu tuntuu olevan nykyään vähän muotia, mutta mielestäni tiettyjä (ihan oikeastikin leikkaustrimmiin kuuluvia) rotuja lukuunottamatta suurin osa sellaisiksi kaljuiksi ajelluista näyttää suoraan sanottuna rumilta. Osalle koirista, lapinkoira mukaanlukien, aika usein jätetään jalat, pää ja häntä ajelematta - ja sitten ne vasta rumilta näyttävätkin, kun on kaikki ulokkeet ihan eri paria kuin kalju vartalo. Allun leikkelyn, ihan tavissaksilla, aloitin vatsan puolelta, jotta ennen näkyvimpiin osiin siirtymistä näkisin, miltä näyttää.


Yleensähän tämmöiset "trimmaukset" taitaa mennä niin päin, että ensin (pestään ja) harjataan koira, sitten otetaan sakset/kone esiin. Itse tein toisin päin, leikkelin ensin ja sen jälkeen harjasin leikatut kohdat, jolloin leikkausjälki jäi paljon siistimmäksi.


Vatsan jälkeen jatkoin karvojen vähennystä takajaloista ja kyljistä, pidemmät karvat kaartuivat kauniisti vielä niiden kohtien päälle, joten Allu ei tässäkään vaiheessa vielä näyttänyt juuri yhtään leikellyltä.





Eikä oikein edelleenkään, vaikka eturinnasta harvennettiin ja kyljistäkin katosi lisää karvaa, ainoastaan jalkojen korkeus tuli paremmin esiin, kun ei ollut enää maha- eikä kylkikarvoja madalluttamassa vaikutelmaa.



Lopulta oli pakko leikata yli selän loputkin kauniista turkista, Allullahan sinänsä oli oikein sopiva ja hyväkuntoinen turkki, jolle ei ilman vanhuutta mitään leikkaustarvetta olisi ollut, ei edes, vaikka kastroinninmyötä hieman turkkiin tuli lisää pituuttakin.


Häntä oli aika kova paikka loppukylkien ja selän lisäksi ja näytti jonkun aikaa ihan oudolta lyhennettynä versiona, mutta ei Allusta mitään kamalannäköistä tullut eikä eriparista, onneksi. Etujalkojen hapsut halusin säilyttää täydellisinä, samoin kauluksen, josta lapinkoiran ilme muodostuu.


Ja jokaisella lapinkoiralla kuuluu olla kunnon tassuhapsut! Lapinkoira ei ole lapinkoira kaljuin tassuin.


Allu on nykyään hyvä irtipidettävä siltä osin, ettei se poikkea pois polulta vaan suunta on koko ajan eteenpäin. Kuulo kun ei vain enää pelaa entiseen malliin, en pysty huikata sitä takaisin, jos katoaa näkyvistä (polut ovat mutkikkaita ja Allun ravivauhti nopeampi kuin minun kävelyvauhti) joudun aina välillä juosta sitä kiinni, jotta pysyn selvillä välisestämme etäisyydestä. Allu kyllä väliin katselee taaksepäin ja tulee luokse, jos sille viittoo, mutta kun ne mutkaiset polut estävät näkyvyyden.






2 kommenttia:

  1. Eipä Allusta tullu pahan näkönen ollenkaan, mutta varmasti olo keveni :)

    Mä vähän kauhulla odotan, kun mulle tulee huomenna toinen aussie trimmiin, että minkälainen lopputuloksesta tulee.. Omistaja haluaa sen lähes kokokaljuksi!

    VastaaPoista
  2. Joo, samaa mieltä - ei turkin leikkaaminen lappalaisista tai muista ei_trimmiroduista varsinaisesti kauniimpia tee (etenkään kun ne leikataan kuten yllä kerroit, eli pää ja häntä jää puuhkaksi), mutta koiran olohan se tärkeintä on. Jos on tukalaa, niin turkki kevyeksi vaan. Ulkonäköasiat ei ole niin tärkeitä mulle, kun en itsekään missikisoissa menestyisi :)

    Mutta olen kyllä nähnyt ihan hyviäkin turkinleikkaustuloksia, kuten tässä Allunkin (joka säilytti lappalaisen habituksensa turkin kevenemisestä huolimatta, hyvä lopputulos!) ja yksi joka oli vedettu kauttaaltaan päätä ja häntää myöten sentin karvalle ei ollut hassumpi sekään, vaikka ei se kyllä lappalaista muistuttanut :D

    Wiimalle on onneksi siunaantunut kevyehkö turkki ja pudotti vielä alusvillansakin lähes kokonaan keväällä. Eli tämä kesä kyllä menee saksitta, mutta saattaahan se olla, että kun sille ikää tulee ja jos turkki rehahtaa, niin täälläkin saksitaan :)

    VastaaPoista