Virallisesti

Osa edellisen tekstin kommentoijista jo tiesikin, että mikä pentu se Mesta oikein on, mutta kerrotaas lopuillekin, eli Mestan se pidempi nimi on Pippurimuorin Amorinnuoli. Ei kai sitä minkään muunniminen pentu näin kovasti olisi voinut koukuttaakaan... Mestan Hupi-iskä kilpailee agilityssa 3-luokassa ja Usva-äiskällä on tokon alokasluokasta pari ykköstulosta sekä BH-koe suoritettuna, vanhempiensa jalanjäljille olisi tarkoitus harrastuksia alkaa Mestan kanssa kokeilemaan. Tarkemmat faktatiedot löytyy Koiranetistä. Ja kiitos kaikille pentuonnitteluista, ensin oli olo vielä vähän epätodellinen, nyt tuntuu siltä kuin Mesta olisi ollut meillä aina, niin hyvin se sulautui tähän porukkaan ja paikkaan.

Mesta hakureissulla kuvattuna.

Auton alle oli kätevä syöksyillä siskoa ja veljeä pakoon.

Pikkasen ne riehui vaan...

Jotain ryhmähässäkkää, Arvopaketti katselee sivummalla.

Kontaktikoirat.

Sää ei oikein suosinut kuvaamista, ripautteli välillä vettä ja koirat olivat sen näköisiäkin.

Auringonkehrä-sisko.

Usva-äiti.

Mesta kiipesi meidän auton kyytiin ja alkoi pengastaa paikkoja.

Kotimatkalla.

Ollaan kotihommien lisäksi harjoiteltu tuossa etujalkotilassa pysymistä, vaikka kiertäisinkin auton toiselle puolelle, kontissa hiljaa olemista, vaikka Lumes pääsee pois, kontissa pysymistä, kun luukku avataan, tokotreeneissä ja kotona seuraamista perusasennoin, agitreeneissä pujottelua (vain neljä keppiä, ei käy pennulle raskaaksi), puomin alastuloa (eli ihan sitä loppua, ei koko estettä), siivekkeiden välistä menoa (ilman rimoja siis) ja putkea, iltaruualla tokon voi-evl-luokkien kaukokäskyjen asentovaihtoja (seiso-istu-maahan) sekä lelulla leikkimisen välissä noutokapulaan tarttumista. Se on aika ihana ja pätevä ja todella hyvä autossa matkustaja.