Stressi, masennus & ahdistus

Mun on jo monta päivää pitänyt kirjoittaa tänne jotain otsikolla "ihan liikaa kaikkea kivaa", koska meillä on ollut tässä paljon kaikenlaisia kivoja juttuja ja menoja, mutta nyt voidaan unohtaa kaikki kiva, sillä sen päälle on pukannut ihan hirvee stressi, masennus ja ahdistus.

Meillä oli eilen Lumeksen kanssa kokeenomainen hakutreeni eli sata metriä pitkä alue ja 50m syvyyttä alueen keskilinjan molemmin puolin ja siellä sitten jossain piiloissa tietymättömillä kolme piiloutunutta henkilöä eli ns. maalimiestä. Yritin vähän sanoa, että missä kohtaa ne maalimiehet vois olla ja että voitais etsiä se kolmaskin sitten näköavulla, mutta treenikaverit pisti ruotuun (onneksi, muuten en olisi tajunnut niitä asioita, mitä nyt tajusin), että koetreeni on koetreeni eikä ohjaaja nyt yhtään kontrolloi sitä muuten kuin koiran palkkaamisen suhteen ja että tulee luottaa siihen, että koira löytää, eikä itse arvella, missä piilot ovat. Koska haun treenaaminen on tosi kivaa, olin ollut ihan siinä luulossa, että tottakai se koe on samanlainen, koira etsii ja itse on siinä keskellä ja kaikilla on kivaa. (Tähän astihan siis meidän joka ikinen treeni on mennyt siten, että tiedän, missä maalimiehet on ja olen lähettänyt Lumeksen suoraan oikeasta kohtaa.)Kuinka väärässä olinkaan. Sinänsä homma alkoi ihan hyvin, annoin Lumeksen valita puolen, jonne lähetän sen ensin etsimään ja koska Lumes katsoi oikealle, lähetin sen oikealle. Siihen se helppous sitten loppuikin.

/lätinäselostus alkaa/

Lumes meni hetkisen suoraan ja kääntyi sitten vauhdilla aluetta eteenpäin vasemmalle. Voi ei, etukulma jäi tarkistamatta, kutsunko takaisin noin huonolta pistolta (ja jos kutsun, niin ei se kumminkaan tuu) vai annanko etsiä, no, annan etsiä, no nyt koira katos näkyvistä, sinne häipyi, apua, mitäs nyt, ootellaan tässä... Ihan valtava helpotus, kun haukku alkoi kuulua, se löysi jonkun!

Maalimieheltä takas keskilinjalle siihen kohtaa, josta oltiin lähdetty, eli ihan alkuun. Lähetin vuorostaan vasemmalle, vaikka tuskin siellä ketään ihan alussa on, mutta alue pitää tarkistaa kuitenkin, ja Lumes tekikin tosi hienon tarkistusreissun ja kun lähti tulemaan takas keskilinjaa kohden, huikkasin sen luo ja se tuli, vautsi.

Koska oikea etukulma oli jäänyt tarkistamatta, vaikka tuskin siellä ketään olisikaan, koska siltä puolen hieman edempää jo löydettiin joku, lähetin Lumeksen sinne uudestaan ja meni tosi hienosti suoraan. Sitten se katoskin metikköön ja ihan hirvee epävarmuus taas, että missähän se oikein menee ja onkohan se enää edes etsintäalueella ja onkohan se jo jossain ihan muualla ja uskallanko huutaa, kun ei se kumminkaan tuu. Kävelin keskilinjaa eteenpäin sinne kohdin, josta Lumes oli vasemmalta alueen jo käynyt läpi. Huikkasin kuitenkin lopulta "hyvä" ja kohta Lumes näkyikin siellä piilolla, mistä sen maalimiehen oli jo löytänyt. Kutsuin luokse ja se tuli, vautsi! Tähän mennessä koira siis oli tehnyt kolme pistoa, juossut monta sataa metriä ja löytänyt yhden maalimiehen.

Lähetin Lumeksen jatkamaan alueen vasemman puolen tarkistusta ja se eteni sinne ihan kohtuullisesti ja juoksenteli etsiskellen. Minä mietin kuumeisesti, että kävelenkö eteenpäin vai en, löytääkö koira jotain vai ei, meneekö koko koe pilalle ja ei saada tulosta ja kaikki menee pieleen. Lumes ei löytänyt ketään ja lähti tulemaan takas keskilinjaa päin. Siinä vaiheessa olisi pitänyt kehua ja pyytää se tulemaan luo ja lähettää taas vuorostaan oikealle puolelle, mutta en mä uskaltanut huutaa sitä, jos se ei ois tullut, ja jos se ei jaksais enää toiselle puolen mennä ja jos se ei sitten löydä ketään ja sitten ei saada tulosta ja kaikki menee huonosti ja siinä käydessäni mielessäni läpi erilaisia vaihtoehtoja totesin ääneen, että mä en ikinä mene kokeisiin, on ihan liian vaikeaa. Lumeskin siinä sitten itse päätti jatkaa sen vasemman puolen tarkistamista ja eteni aluetta lisää ja etsiskeli ja löysi sitten toisen maalimiehen ja aloitti haukun. 1-luokassa koiran tarvitsee kolmesta maalimiehestä löytää vain kaksi.

/lätinäselostus loppuu/

Ihan hirveän ahdistavaa. Treenikaverit on tosi ihanan kannustavia ja löytävät hyviä puolia ja antavat hyviä neuvoja ja ohjeita, mutta mua vaan ahdisti koko meidän treenin ajan ja jälkeen ja tänään eikä varmaan lopu ollenkaan. Olin ajatellut ilmoittaa Lumeksen ekaan kokeeseensa lappalaiskoirien pk-mestaruuskisoihin, mutta enhän mä enää uskaltanut, kaikki menis kumminkin pieleen ja sieltä asti ois ihan liian pitkä kotiin itkemään. Maalailen mielessäni kaikenlaisia kauhukuvia, mitä kokeiden maasto-osuudessa vois tapahtua:

• Lumes ei löydä ainuttakaan maalimiestä
• Lumes rynnii maalimiesten päälle ja saa kilpailukiellon
• Lumes lähtee väärään suuntaan ja tulee takaisin vasta sadannen kutsuhuudon jälkeen ja meidät hylätään
• Tiheässä puustossa en näe, missä Lumes menee eikä se tule takaisin kuin vasta sadannesta kutsusta ja meidät hylätään
• Lumes tekee kaikki pistot ihan vinoiksi enkä uskalla kutsua sitä takaisin ja joudun lähettämään sen joka kohtaan ainakin kerran uudestaan tai jos en lähetä, niin se ei löydä ketään
• Lumes tunkeutuu umpipiiloon sisään
• Ei hauku maalimiehille
• En saa sitä hallintaan maalimiehillä
• Se ei pysy hallinnassa kävellessä maalimieheltä takaisin keskilinjalle
• Näen vahingossa jonkun maalimiehen ennen Lumesta, joten maalimies hylätään
• Teen jotain väärää ja meidät hylätään
• Jähmetyn stressistä, jännityksestä ja ahdistuksesta ja menen toimintakyvyttömäksi
• Lumes näkee jotain riistaa ja lähtee perään ja meidät hylätään
• Lumes ei jaksa juosta eikä etsiä
• Lumesta ei kiinnosta juosta eikä etsiä
• Ollaan niin hitaita, että aika loppuu kesken
• Kosken koiraan väärässä kohtaa ja meidät hylätään
• Astun liikaa keskilinjalta alueelle ja meidät hylätään
• Lumes jumiutuu kiinni valjaista enkä näe sitä tiheän puuston takia ja kutsun sitä turhaan luokse ja kun se ei tule, meidät hylätään
• Mulla on vääriä tavaroita mukana ja meidät hylätään
• Käskytän Lumesta liikaa
• Käskytän Lumesta liian vähän
• Teen kaiken väärin ja siksi Lumeskaan ei osaa ja pysty tehdä oikein
• Meidät nauretaan pihalle, tai haukutaan pihalle, tai moititaan pihalle
• Tuomari ripittää siitä, että ohjaaja vaan seisoo ja koiraa juoksee siksakkia ihan itsekseen

Haussa on ihan liikaa liikkuvia osia. Mä oon niin koko ajan ajatellut, että tänä syksynä mennään kokeisiin ja nyt kun pitäisi, ajatus vain ahdistaa. Kaikki menee kuitenkin pieleen (kts. ed. lista) ja saan mennä takas kotiin itkemään. Ei mulle niin väliä, vaikka tottiksessa menisi esteet pieleen eikä siten saisi tulosta ja koulutustunnusta, mutta onnistuisi edes maasto-osuus. Se pelottaa niiiin kovin kovin kovasti.

Ps. Ilmoitin kahteen lähialueen kokeeseen, joten kyyneltulvia odotellessa...