Pentutreenii

Olen Mestalle koittanut opettaa kaikenlaista tärkeää, ja varmaan vähemmän tärkeääkin. Välillä tuntuu, että Lumes osasi sen ikäisenä jo vaikka ja mitä ja Mesta ei siihen verrattuna osaa vielä mitään. Ja miten ihmeessä mä ehdin silloin opettaa Lumesta montamonta kertaa päivässä tai lähinnä, että miten ruokamäärä riitti jatkuviin koulutushetkiin, kun tuntuu, että Mestan ruuat loppuu samantien, kun jotain koittaa sen kanssa tehdä. Välillä taas tuntuu, että joissain asioissa Mesta on ikäistään Lumesta edellä, mutta sillekin on selitys - toisinkuin ennen pennuntuloa olin ajatellut, en olekaan opettanut uutta pentua samalla tavoin kuin opetin Lumes-pentua. Sinänsä ei ole mitään syytä tehdä asioita eri tavalla, mutta se vain tuntui mukavammalta kokeilla uusia juttua eikä mennä samalla kaavalla kaikkea. Lumeksen kanssa olin tosi huolellinen kaikessa, Mestan kanssa en, joten meni syteen tai saveen, se nähdään ajan kanssa sitten...

Ollaan tietenkin harjoiteltu kaikenlaisia arjentaitoja, joskin mulla jatkuu edelleenkin tämä helppojen pentujen linja eikä Mestalle ole varsinaisesti täytynyt opettaa kovinkaan paljon arjenkäytöstapoja. Mesta vain jotenkin tuntuu heti tietävän kaiken, kuten Lumeskin aikanaan. Jossain vaiheessa mulle varmaan on pakko tulla sellainen oikea pentukin eikä vain näitä säännön vahvistavia poikkeuksia...

Koska mulla on kiinnostukset kovasti erilaisilla harrastuspuolilla, olen yrittänyt tehdä Mestalle hyviä pohjia "lajiin kuin lajiin". Kehonhallintaa (erilaiset pinnat, liikkuvat alustat, vaihtelevat maastot, kiipparoinnit, jumpat) ja takaosanhahmotusta (lähinnä peruuttelua ja korokkeelle peruuttelua/siinä pyörimistä) ollaan tehty paljon ja Mesta onkin todella näppärä kropankäyttäjä. Keskittymistä ollaan jouduttu harjoittelemaan myös, koska Mestalla on joskus niin kova kiire saada ruokaa, että se tekee jotain vaan eikä keskity kuuntelemaan, mitä sen pitäisi tehdä. Usein näissä tilanteissa keskeytän sähellyksen, rauhoitan Mestan (tähän riittää kosketus) ja kehoitan keskittymään, jonka jälkeen sillä taas ajatuskin kulkee. Tähän liittyen ja samalla metodilla treenaillaan myös äänettömyyttä, eli kun kovasti haluisi jotain tai on kovasti innoissaan, niin kuuluu iih tai hau, ja minähän taas en yhtään tykkää sellaisesta ja tokokokeissa ääntely on myös iso miinus. Hyvin Mesta onkin oppinut pitämään äänijänteensä kurissa, iih tulee vielä joskus, hau paljon harvemmin ja sekin lähinnä silloin, jos tarkoituksella villiinnytän ja sitten annankin jonkun komennon, niin Mestan pitäisi pystyä vaihtamaan siitä haukkuvasta villiintymistilasta hiljaiseen työskentelytilaan ja ihan aina se ei vielä onnistu, mutta aika usein jo silti. Mestalla on hyvät raksuttimet, joilla se hoksaa nopsaan asioiden syy-seurassuhteita.

Sitten ollaan harjoiteltu erilaisia palkkaustyylejä eli lelu kädestä/heittäen/valmiina maassa "etäpalkka", nami kädestä/monta kertaa kädestä/heittäen (maahan/kopiksi)/valmiina maassa "etäpalkka" (alustalla/kipossa), riehutus/rauha, monenlelunleikkiä jne. Etäpalkalle on käytössä virittelysana "palkka". Naksuttelua aloitin silloin joskus kesällä, mutta se on vähän unohtunut tässä muiden juttujen lomassa.

Perusasentopaikan vahvistamista/siihen hakeutumista, seuraamista, maahan-/seiso-/istu-asentoja paikalla ja liikkeestä, luoksetuloa, paikallaoloa maassa/istuen, noutokapulan ottamista/pitämistä, agilityn putkea/rengasta/hyppyjen siivekkeitä/ohjausalkeita ruualla ja lelulla, ja varmaan vielä kaikenlaista muutakin, mutta en just nyt muista. Kesällä käytiin kentälläkin treenaamassa, nyt syksyllä on tehty vain kotona, mutta kohta alkaa hallikausi ja sitten mennään taas yhteistreeneihin mukaan. Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin meinasin hakea, mutta siinä olikin alaikäraja 10kk, joten ei sitten haettukaan.

Mestan toimia on tullut ihan luvattoman vähän videoitua. Lumeksestahan videota on pilvin pimein pentuajalta, mutta olen pikkaisen tässä syksyllä koittanut ryhdistäytyä ja saada jonkinlaista materiaalia Mestastakin itselle muistoksi ja kasvattajalle sekä isipapan omistajalle infoksi Mestan olemuksesta. Yleensä mä yritän miettiä harjoitukset tarkkaan, mutta videoilla pääasia oli nyt vaan saada jotain videoitua eikä sen sisällössä todellakaan kaikki mene taiteen sääntöjen mukaan, mutta olkoot menemättä.