Sekalainen persoona

Allun ja Lumeksen luonnetta on helppo kuvailla lyhyesti, niiden eri luonteenpiirteet ja käyttäytymiset sopivat hyvin yksiin. Mesta taas on erikoinen sekoitus vähän kaikenlaista, sitä ei riitä kuvailemaan pari sanaa. Mesta on vilkas ja villi, mutta kuitenkin rauhallinen. Se pitää hirveää murinaa lelujen kanssa ja nauttii uhkailusta ja taistelusta, on kuin mikäkin kova kingi, mutta kuitenkin se on niin nöyrää poikaa, jos sille pikkasenkin jostain huomauttaa. Se onkin muuten jännä ero meidän koirien välillä, vaikka Lumes on tosi kiltti ja kuuliainen koira, sillä ei ole sellaista nöyryyttä, mikä Mestalla on. Mesta on heti korvat lintassa "oi voi anteeks" ja Lumes taas "oho, nyt meni pieleen", tai siis Mesta selvästi "on pahoillaan" mulle, se haluaisi, että olen tyytyväinen, Lumes taas ajattelee enemmän itsensä kautta. Ne on kuitenkin molemmat sellaisia koiria, jotka luonnostaan "tottelee, koska pitää totella". Allu oli huomattavasti Lumesta ja Mestaa vahvaluonteisempi, seisoi 100% omilla jaloillaan, ja oli sillä tavalla työkoiramaisempi, että se ei mielistellyt eikä totellut huvin vuoksi, Allu totteli arvostuksen vuoksi.

Mesta on tosi sinnikäs, tarjoaa paljon erilaista käytöstä ja on erittäin nopsaoppinen. Se on tosi kiltti ja yrittää tehdä siten, kuin haluan, mutta toisaalta sillä on itselläkin selvät visiot asioista ja se on tietävinään paljonkin, että näin ja näin asiat hoidetaan, mutta silti se palautuu samantien ohjaukseen, jos se sen oma ajatus ei ollutkaan sama kuin minun ajatus. Joskus tuntuu, että Mestalla on vain kaksi vaihdetta -täysii tai ei ollenkaan- mutta etsimällä ne erilaiset keskitasonkin vaihteet ovat kyllä löydettävissä, tuntuisi, että Mestan viretasoa on kohtuullisen helppo säädellä oikeat vivut löydettyään.

Mesta on melkoisen omimishaluinen, se haalii lelut ja luut Lumekselta itselleen (tosin aivan kaikkea Lumes ei sille luovuta, mutta melkein kaiken kuitenkin) ja on kovasti kateellinen, jos Lumeksen kanssa kaksistaan käytetään leluja tai vaikka noutokapulaa - kaiken kun pitäisi olla Mestan. Onneksi Mesta kuitenkin vain haalii materiaa, ei puolusta sitä. Ja vaikka Mestan mielestä kaikki lelut ovat sen, siitä on kuitenkin hyvin kiva tyrkyttää niitä Lumekselle ja aloittaa vetoleikki, kunhan itse vain selviää voittajana. Se tekee tuota tyrkyttämistä myös luilla ja Mestasta on tosi hauskaa juosta luun kanssa edellä ja Lumes tulee perässä - tai toisinpäin. Joku sanonta sanoo, että miehet pystyvät tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta Mestalta ainakin onnistuu vähintäänkin neljä asiaa samanaikaisesti, sillä se osaa juosta täysillä (1) isokin luu/keppi suussaan (2), haukkua samalla (3) ja vielä katsoa, minne juoksee (4).

Meillä pitäisi periaatteessa koirien olla sisällä hiljaa, mutta olen Mestalle sallinut lelujen kanssa pienen ääntelyvapauden, kun ne lelu suussaan ulinat ym. tuntuvat niin kuuluvan sen persoonaan, että tuntuisi epäreilulta kieltää sitä niistä. Noin muuten Mesta on aika hiljainen eikä juurikaan edes haukuskele.

Tässä vielä pieni videonpätkä, jossa näkyy tuo Mestan Kaikki luut ovat minun-asenne ja pari muutakin arkipuuhaa kesältä.