Aarrejahdissa

Raksihan tunnetusti on aarteensijoituspaikan tunnusmerkki, joten mitä ilmeisimmin autoni konepellin alla hurisee melkoinen aarre...

Lumien sulattua jo lähes kaikkialta, on jäämerenkin löytyminen Lumekselle mitä ihanin piehtarointiaarre!

Tässä kohdin on aikanaan kauan sitten ollut torppa, jonka kiukaan paikalle tämä iso koivu on kasvanut.

Emännän tehtävä oli etsiä täältä oma aarrepurkkinsa, Lumeksesta tämä oli hieno paikka pieneen temppuiluun...

Olenhan muistanut kertoa, että kuten kuvasta näette, meillä koirat eivät kerjää ruokapöydän vieressä suupaloja odotellen...

Kävelysillan alla oli kovin epämääräisennäköistä porukkaa, jotka yrittivät näyttää siltä, etteivät olleet tekemässä mitään, mutta taatusti oli kuitenkin joku keissi menossa...

Mesta löytää puruaarteita mistä vaan, mutta jos valinnanvaraa on, on isompi tietenkin aina pientä parempi.

Luulitteko, että merenneitoja voi nähdä vain Tanskassa? Väärässä olitte!

Pajunkissat ovat tänä keväänä oikein villiintyneet ja suuria, valkoisia pehmopalleroita onkin ollut lukemattomin määrin kaikkialla. Luulisi olleen pääsiäistrulleilla varaa olla kitsastelematta.

Pumpulipilviä vain on pakko aina kuvata, ei niistä pääse yli eikä ympäri ilman, jokin niissä kovasti viehättää.