Hakukokeissa osa etsittävistä henkilöistä, eli maalimiehistä, on piiloutuneena umpinaisiin piiloihin. Umpipiilot ovat usein laatikontapaisia vanerirakennelmia, katollisia maakuoppia, suuria roskiksia tms. joissa maalimiehet ovat koiran tavoittamattomissa.
Lumes ilmaisuhaukussa
Treenikäytössä yksi kevyt, mukanakannettava hakupiilomalli on kompostikehikoista ja kevytpeitteestä kasattu, kokoontaitettava "häkki", joka kuvissa on peitetty naamiointiverkolla. Näiden tykötarpeiden ostosta kirjoittelinkin reilu vuosi sitten, kun herätin myyjässä epäilyksiä tuotteiden käyttötarkoituksesta.
Lumekselle lensi palkkarasia
Umpipiilojen ilmaisu on avoimia piiloja haastavampaa, koska koiralla ei ole maalimieheen näköyhteyttä, vaan se joutuu pelkän hajun perusteella päättelemään, että piilossa on maalimies. Tyhjät umpipiilot pidetään avoimina, jotta koira voi tarkastaa piilon tyhjäksi, vaikka siinä jotain hajua vielä ihmisestä olisikin.
Nopeasti tyhjäksi hotkaistu...
Vaikka koirat oppivatkin nopeasti, että kaikenlaiset metsästä löytyvät hökötykset saattavat pitää sisällään maalimiehen, saattaa silti jollain vieraammanmallisella piilolla koiran ilmaisu, varsinkin haukulla, olla epävarmaa, kuten Lumeksellakin viime syksynä toisessa kokeessa kävi.
Mesta haukkui piiloa takaa, edestä juuri avautui piilon suuaukko palkkaamista varten.
Olen kotona itsekseni harjoittanut Mestaakin umpipiiloille haukkumiseen, mutta tänään ensimmäistä kertaa metsässä maalimies oli piiloutunut sellaiseen. Haukkumisen sijaan Mesta ensin yritti tunkeutua piiloon sisään, olihan sille juuri näytetty, että siellä joku on, mutta kun ei siinä onnistunut, aloitti haukun, josta saikin heti palkan. Siitä viisastuneena se kolmella seuraavalla lähetyksellä sitten suorilta antoi vain haukkunsa raikata.
"Hieno koira, hyvä poika..." Mesta tyhjentämässä palkkarasiaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti