Pieniä pulmia

Olen päätellyt Pulmassa joka puolella olevista pienistä kolhuista ja naarmuista, että ilmeisesti sillä ei entisen omistajansa huomissa ole kovin auvoisat oltavat aina ollut. Luultavasti tästä johtuen Pulma ei yhteisellä alkutaipaleellamme minuunkaan luottanut, varsinkin peruuttaessaan se huusi kovaan ääneen "piiipipipiiiiipiiii". Aika pahoja traumoja Pulmalle oli kyllä aiemmassa elämässään kertynyt, sillä toisaalta taas se oli hyvinkin itsetuhoinen ja koetti moneen otteeseen syöksyä vastaantulevia autoja päin, jonka vuoksi Pulman kyyditettävänä oli hieman pelottava olla. Vähitellen Pulman luottamus minuun kasvoi ja se alkoi rauhoittua, ei enää huolestunut peruutteluista ja renkaidenvaihdon jälkeen sen itsetuhoiset ajatuksetkin katosivat.

Sitten satoi lunta. Lämpimästä maasta kotoisin olevalle Pulmalle lumi oli aivan uusi, pelottavakin asia. Vietettyään yönsä tallissa, se aamulla aivan järkyttyi, kun maa olikin valkoinen, ja johan peruutustutka jälleen oli äänessä "piiiiipipiiiipipipiiiii". Yksi työkavereistani tulkitsi Pulman sanovan jotain tyyliin "hullunainenhullunainenhuuuuuullllu". Pulman vastusteluista huolimatta lähdimme liikenteeseen siihen valkoiseen ja parin päivän päästä se jo oli tottunut lumeen ja kulki jälleen mukisematta sekä etu- että takaperin.

Pulman henkilökohtainen sairaanhoitaja oli huolissaan Pulman alilämpöilystä. Se saattoi olla jatkunut jo pitkäänkin, joten toisaalta ei mikään ihme, jos kuukausien alilämmöstä menee vähän nuppikin sekaisin ja tulee fyysisten lisäksi psyykkisiäkin oireita. Pulma kävi sairaalahoidossa sisäelimen- ja nesteidenvaihdossa, olin sille henkisenä tukena koko leikkauksen ajan. Leikkauksen jälkeinen tarkkailuaika olisi vain tässä tapauksessa ollut vielä tarpeen, sillä saatuani luvan lähteä Pulman kanssa kotiin, sillä ilmenikin nesteidenkiertohäiriö hengenvaarallisen korkean kuumeen kera. Soitto hätänumeroon ja ensiapuhoitaja saapui paikalle nopeasti saaden nesteet kiertämään ja kuumeen laskemaan. Olin kyllä tämän jälkeen viikon verran kovin huolissani ja seurasin tarkasti Pulman lämpöä, mutta onneksi kuume ei ole uusiutunut - se kun on alilämpöä huomattavasti vaarallisempi oire.

Oletteko joskus, vaikka sitten lapsena jos ei nyt enää aikuisiällä, koettaneet nostaat maasta esineitä varpailla? Minä olen, ja sekä että. Jotenkin se vain on hassua ja sitä tulee väliin kokeiltua edelleenkin. Lähes kaikki autot nyt taitavat osata pieniä kiviä poimia renkaisiinsa, Jekku ja Temppu ainakin sen taidon hallitsivat, mutta Pulma on vienyt tämänkin aivan uudelle tasolle onnistuessaan ottamaan kiinni jatkoroikasta (ilmeisesti jotain uusien talvirenkaidensa testailua)! Pikkasen nolosti siinä tosin loppuviimein kävi, koska Pulma ei saanutkaan päästettyä johdosta irti, joten se kelautui renkaan ympärille. Onneksi huomasin heti Pulman käytöksessä jotain outoa ja pysähdyin tarkistamaan tilanteen, muuten olisi voinut käydä huonomminkin, jos olisimme ihan kunnolla matkaan lähteneet kymmenmetrinen jatkoroikka renkaan ympäri uudelleen ja uudelleen kelautuen...

En tiedä, ottiko Pulma tuosta jotenkin nokkiinsa, kun silminnäkijöitä tilanteelle minun lisäkseni oli kaksi, vaikka ei meistä kukaan kyllä edes nauranut sille, vai mikä sitä nyt rassaa, koska peruuttaminen on sille tässä parin päivän ajan ollut epämieluisampaa kuin koskaan aiemmin. Pulma huutaa yhtä soittoa "piiiiiiiiiiiiiiiiiiii". Looginen syyhän tähän olisi ollut alla olevassa kuvassa näkyvä rapaisten kelien aiheuttama näkyvyyttä heikentävä ja siten epävarmuutta lisäävä tilanne, mutta perusteellisen suihkun jälkeenkin Pulma oli edelleen samaa mieltä "hullunainenhullunainenhuuuulllluuu". Niin ikävä, kun se onkin Pulman panikoidessa, niin pakko se vain on taaksekin päin hetkittäin kulkea. Olen vähän kallistunut nyt sille kannalle, että joko Pulma näkee kummituksia ja huutaa siksi "piiiiiii", koska yrittää varoittaa minua niistä, tai sitten se on kehittänyt itselleen mielikuvitusystävän, koska pihamme toinen auto (Mastis) ei oikein ole sen ystävä, ja huutaa siksi "piiiiii", koska peruuttaessamme olemme ajaa mielikuvitusystävän päälle. Tarkkailen nyt tilannetta vielä jonkun päivän ja jos se jatkuu, niin täytyy yrittää saada kummituksia muuttamaan muualle (täytyykin ottaa selvää niiden karkottajista) ja/tai järjestää parisuhdeterapiaa Pulmalle ja Mastikselle. Voi olla kyllä hankala saada niitä saman katon alle, joten ensihätiin täytyy varmaan käydä katsastamassa kirjaston parisuhdeopustilanne. Löytyisiköhän niitä muuten äänikirjoina, olisi kätevämpi vain laittaa kummallekin sellainen pyörimään, kun en niiden lukutaidoista ole oikein varma.