Mestaa ei päästetty kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, mutta onneksi kotona saa hoilottaa koko kitansa kyllyydestä: "Joooulu yö, juuu-uhla yö..."
Joulu on punainen kuin omppu punaposkinen. Joulu on pehmeä kuin rakas ystävä vieressä.
Joulukorttien askartelu on mukavaa ja niitä on kiva lähettää ja saada. Meillä tykätään joulukorteista ja niiden lähettämisen hiipuva perinne harmittaa ja vähän surettaakin. Tekstarilla tai viestillä Facebookissa ei vain mitenkään saa sitä samaa tunnelmaa, jonka joulukortit tuovat. Kyllähän se tuntuu paljon kivemmalta saada lahjakin paketissa käteen eikä jotain lippusta lappusta, jolla saman voisi itse käydä joulun jälkeen hakemassa kaupasta.
Kirjaston poistohyllystä nappasin joskus mukaani askartelutarpeiksi sarjakuvakirjan Douppinokkio, jonka sivuista yksi lähti tänä jouluna kortinvirkaa toimittamaan.
Edellisvuosien joulukorteista olen kehitellyt erilaisia joulukoristeita, eihän niitä roskiin malta viskata. Joistakin olen myös kierrättänyt uusia joulukortteja joillekin toisille ystävilletuttaville. Kauneimmat ja/tai muuten merkityksellisimmät kortit säästän ehjinä myöhempiä muisteloja varten.
Joulukukkia ei tullut tänäkään vuonna ostettua itse, vaikka ajatuksissa kyllä oli, onneksi työpaikalta sai mukaansa joulutähden.
Tästä joulusta on tulossa historiallinen. Sain kauan, kauan sitten joskus pienenä tyttönä lahjaksi kimalteisen kuusikynttilän, joka oli niin kaunis, etten raaskinut polttaa sitä. Keksin monena vuonna ajatuksia, että sitten kun sitä ja sitten kun tätä, niin sitten laitetaan kuusi palamaan, mutta edelleenkin se vain on ehjänä nököttänyt koristuksissaan. Tänä jouluna nyt vihdoin ja viimein aivan oikeasti päätin ottaa tämän lapsuuden ihastuksen käyttöön. Vähän on haikeaa, siinä menee yksi lapsuuden kauneimmista tavaramuistoista, mutta ei sitä ikuisuuksiakaan voi kaapissa säilyttää, kai.
Elmeri lupautui jakamaan meillä joululahjat. Kuvaan hän tosin hieman kiirehti ja näin ollen osa lahjoista vielä puuttuu ja huovuttamani pikkutontut ja pitsisiipinen enkeli ovat vielä ilman käärettäkin. Vaikka joidenkin mielestä joulukortit ovat turhaa haaskausta, minun mielestäni lahjapaperit ovat sitä vielä enemmän. Ostetaan rullatolkulla paperia, johon kääritään lahjat ja jotka revitään kiiressä auki ja tungetaan sitten roskikseen, paperinkeräykseenkään se ei kelpaa. Meillä ei ole vuosiin ostettu lahjapapereita vaan lahjat avataan aina niin, että paperit säilyvät ehjinä (myös lapsille pystyy opettamaan tämän), jolloin niitä samoja voi käyttää myös seuraavina vuosina. Jopa sanomalehdensivuistakin saa kauniita paketteja aikaan. Elmeri ainakin näyttää kovin tyytyväiseltä kierrätyskuosisten pakettien keskellä.
Tämänvuotisen lempijoulurunoni myötä oikein hyvää, mukavaa ja hauskaa joulunaikaa!
Hiipii viisi tonttua tähtitaivaan alla.
Loistaa kaksi kynttilää tuvan akkunalla.
Joulukuusi koristeltu, äiti puuron keittää.
Lunta sataa hiljalleen, voi kauas huolet heittää.
Joulun pienet kulkuset ne kilkkaa heleämmin.
Vaikka paukkuu pakkanen, on sydämessä lämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti