Kun tunteet tulvivat

Olen töissä ensimmäistä kertaa työssäoppimisjaksolla olevan opiskelijan vastaavana ohjaajana ja sen vuoksi lueskellut ohjaamiseen liittyvää ohjenivaskaa. Yllä olevan kuvan tekstin tunnistin erityisen hyvin itsestäni, en tosin työn puolelta vaan koirien kanssa toimimisesta. Kun joku menee pieleen, kun jännittää, kun koira ei toimi niin kuin kuvitteli, kun tilanne muuttuu yhtäkkiä jne., niin vääränlaiset tunteet valtaavat tilan järkevältä ajattelulta, jonka vuoksi toiminta muuttuu epäjärkeväksi. Niinpä pitäisikin aina muistaa huomatessaan normaalitilan olevan vaihtumassa vaikka vain pieneenkin tunnekouhuun hengittää muutaman kerran syvään, koota ajatukset taas järkevästi kasaan ja jatkaa vasta sitten. Muuten ei oikein saa mitään järkevää aikaiseksi. Itselläni on paha tapa jäädä huonossakin mielentilassa jankkaaman jotain "koska pakko saada onnistumaan". Olen yrittänyt opetella siitä pois ja täytyy jatkossa vain yrittää vieläkin enemmän muistaa tämä.

Parit viime treenit koirien kanssa on olleet tosi kivat! Tajusin, että olen teettänyt Mestalla liian pitkiä treenejä ja sitten ärsyyntynyt, kun se lopputreeneistä alkaa "lässähtää", mutta eihän se mitään väsymiselleen voi. Niinpä nyt nuo parit viime treenit on olleet kestoltaan lyhyempiä ja jaoteltuina siten, että alkuun otan sellaisten liikkeiden treenit, joissa voin palkata Mestaa vauhdikkaasta lelulla ja se saa olla vähän villinä, jolloin se ei ala pitämään sitä vikinää, josta itse taas ärsyynnyn. Yleensä teen molempien koirien kanssa vuorotellen kolme treenipätkää ja Mestan kaksi seuraavaa ovat sitten sisältäneet enemmän keskittymistäkin vaativia liikkeitä ja saatuaan päästää alkuhöyryt pois, vinkunakin jää pois, kun pystyy rauhoittua mieleltäänkin. Kertaakaan en ajatellut Mestasta mitään huonoa, oli koko ajan hyvä fiilis! Täytyy nyt vain muistaa jatkossakin olla ahnehtimatta liikoja ja oikeasti suunnitella treenit koiran mukaan, niin se pystyy antamaan parastaan.

Laitoin Lumeksen toissaviikolla tositestiin paikallamakuussa (eli koira paikallaoloon ja häiriöhenkilö yrittää houkutella sen nousemaan sieltä, mitä koira tietenkään ei saisi tehdä, koska se suorittaa paikallaoloa) ja sen myötä tajusin, että sillä totta tosiaan on ihan vaillinainen ajatus sen suorituksesta, ts. sen ajatus ei riitä pitämään saatua käskyä mielessä, jos tulee jotain oikein houkuttelevaa. Mestallehan tällaisia harjoituksia on muutamia tehty tässä talviharjoituskauden aikana eikä niissä ole sille ollut mitään vaikeaa. Lumes sen sijaan ei millään ymmärtänyt, että jos joku tarjoaa sen kuonon edessä namia, niin sitä ei saa ottaa. Ja jos joku kutsuu sitä luokseen, niin se ei saa lähteä. Ja jos joku heittelee lelua sen edestä, niin se ei saa mennä ottamaan sitä. Lumes oli ihan "vau mikä kiva uus leikki" ja lähdössä heti täysillä mukaan kaikkiin houkutuksiin. Todellakin alamme treenaamaan tätä...