tiistai 31. maaliskuuta 2015

Jäätaidetta

Metsässä virtaa eräässä kohtaa suurta kalliota vesi alas läpi talven ja kallion reunakkeen alapuolelle rakentuu todella kaunista jäätaidetta. Varta vasten tekemällä tällaisia ei saisi mitenkään aikaan, mutta on se vaan luonto tässä, kuten niin monessa muussakin, ihmeellinen. Näitä luonnon omia taideteoksia katsellessa alkaa mielikuvistuskin mukavasti laukkaamaan nähden jäässä ihan selviä aaveita ja aavemaisia kasvoja...







sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Suuri tuholainen

Muistatteko, kun alkukuusta kerroin Lumeksen pahvilaatikosta? Silloin se näytti tältä:


Ei näytä enää, Lumes hiukkasen innostui eilen tuhoamaan laatikkoaan...


...ja lopputulos oli tämä, joten taidetaan joutua uuden laatikon hankintamatkalle...


Pahvinpalaset meinasivat aina jäädä inhottavasti suuhun kiinni, niitä piti sylkeä pois...


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Meidänlainen tapa treenata tokoa

Koirien kanssa toimiessa on tyylejä aika lailla yhtä paljon kuin on koirien kanssa toimijoitakin. Osa pitää tiukasti kiinni omasta tyylistään, osa tekee juuri jonkun opetusten mukaan, osa vaihtelee ideoita fiiliksen mukaan, osa poimii yhden ajatuksen tuolta ja toisen täältä, osa tykkää kokeilla uutta, osa tykkää pitäytyä aiemmin toimivaksi todetussa jne. Samankin asian opettamiseen koiralle saa helposti useamman erilaisen ohjeen, esim. noudossa pakkonouto, naksuttelu, takaperin ketjutus, leikkimisen kautta, näiden sekoitus jne. Tärkeintä on löytää itselle ja omalle koiralleen sopivat ajatukset ja toimia niiden mukaan.


Muutama asia kuitenkin toistuu lähes aina samana; koira pitää opettaa työskentelemään palkatta, suorittamaan liikkeet kokonaisina ja kokeenomaisia harjoituksia pitää tehdä. Näin minäkin tein Lumeksen kanssa vuoden 2012 avoimen luokan tokokokeeseen asti "koska niin vaan pitää tehdä". Eikä siinä mitään, koira oli reipas, innokas ja osaava ja saatiin reilu ykköstulos tuomarin kehujen saattelemana.


Kun siinä jossain alkuvuoden 2013 paikkeilla alettiin Lumeksen kanssa tosissaan treenaamaan pk-tottista hakukokeisiin tähdäten, toimintatapani muuttuivat. Vaikka pentu- ja nuoruusajan hyvästä pohjatyöstä johtuen Lumeksen kanssa ei koskaan ollutkaan ollut minkäänlaisia motivaatio-ongelmia, piti pk-koetta varten saada "nupit kaakkoon", jotta maastolajien jälkeenkin riittäisi vielä varmasti potkua tottikseenkin. Niinpä palkat kasvoivat paremmiksi ja niitä alkoi saada joka välissä, ei tehty mitään ilman palkkaa. Kokeenomainen treeni, mikä se on? Ei ainakaan mitään, mitä meidän treeneissä nähtäisiin, ja silti koira on kokeissa ollut aina jopa parempi kuin koskaan treeneissä. Palveluskoirakokeitahan on Lumeksella nyt takanaan neljät ja tottiksien asenteellaan se vetää vertoja ihan mille tahansa "oikealle pk- rodulle". Sen vire ei laske, mitä edemmäs liikkeissä mennään, vaan se nousee ja nousee.


Koska hyvän fiiliksen hakeminen ja jatkuva palkkaaminen treeneissä on tuottanut pk-tottiksessa niin hyvää tulosta kokeissakin, siirryin jossakin vaiheessa myös tokon osalta samaan, josta mainitsinkin lyhyesti helmikuussa Lumeksen voittajaluokan tokokokeen jälkeen. Lisänähän tähän oli vielä se, että tokon monimutkaisempia liikesarjoja en tosiaan ketjuttanut ollenkaan yhteen vaan Lumes suoritti mm. luoksetulon ja ruudun vasta kokeessa ensimmäistä kertaa kokonaisina liikesuorituksina.


Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Mestan kanssa voi noudattaa samoja pääpiirteitä kuin Lumeksenkin kanssa. Alokasluokan tokokoe oli ensimmäinen kerta, kun Mesta suorittaa peräkkäin kaikki alokasluokan liikkeet, ensimmäinen kerta, kun Mesta suorittaa mitään liikettä ilman palkkaa (tai on se joskus jäänyt ilman palkkaa, jos joku ei ole onnistunut, mutta hyvin, hyvin harvoin), ensimmäinen kerta, kun liikkeenohjaaja on kaikissa liikkeissä mukana, ensimmäinen kerta, kun luoksepäästävyydessä kädessäni ei ole namia ja ensimmäinen kerta, kun liikkeestä maahanmeno, liikkeestä seuraaminen, luoksetulo ja hyppy suoritetaan kokonaisina liikkeinä.


Olen samaa mieltä siitä, että koiran täytyy osata toimia ilman palkkaa. Molemmat koirani on heti pennusta asti opetettu siihen, että tekeminen kannattaa, vaikka palkka ei olisikaan näkyvillä - toisinsanoen niille on siis opetettu, että palkka on aina jossain, vaikka sitä ei näkyisikään. Ne on opetettu erilaisiin palkkaustapoihin ja myös siihen, että kehuva puhe on merkki onnistumisesta ja siitä, että palkkaa on tulossa. Olen samaa mieltä siitäkin, että koirien tulee oppia jaksamaan pitkäkestoisempaakin työskentelyä ja olemaan välittämättä häiriöistä, ja siitä, että joillekin koirille on ehdottoman hyödyksi tehdä kokeenomaisia treenejä, jotta ne saadaan toimimaan kokeissakin. Sen lisäksi ohjaajat itsekin voivat tarvita harjoitusta koesuorituksesta ennen oikeaan kokeeseen osallistumista (tosin sitähän pystyy kyllä käymään läpi ilman koiraakin). Siitä olen eri mieltä, että koetreenien tulisi olla automaatio, joita jokaisen koiran kanssa pitää tehdä.


Vaikka Lumeksen kanssa oli täysin tarkoituksellista se, että tiettyjä tokoliikkeitä tehtiin aina vain palasina, enkä ollenkaan koonnut niitä ehjiksi liikekokonaisuuksiksi, täytyy myöntää, että Mestan kanssa se oli vähän vahinko. Olisin halunnut treenata osaa liikkeistä vielä valmiimmiksi, mutta koska halusin Mestan kanssa siltikin kokeeseen juuri nyt, oli tyytyminen siihen, että osa liikkeistä olisi vielä keskeneräisiä. Mestan koe oli siis vielä Lumeksenkin koetta suurempi kokeilu siitä, että voiko liikkeet tosiaan jättää palasiksi ja ne silti onnistuvat kokeessa, ja että voinko tosiaan olla treeneissä pahimmanlaatuinen nami- ja leikkitäti ja koirat silti toimivat kokeissa.


Olen iloinen siitä, että ollaan löydetty meidänlainen tapa treenata tokoa! Tällä hetkellä mennään näin, parin vuoden päästä saattaa meidänlainen tapa olla taas hieman toinen, ajatukset ja koirathan muuttuvat koko ajan. Ja tylsäksihän tämä koiraharrastuskin kävisi, jos kaikki olisi aina samanlaista, siispä innolla eteenpäin uutta oppimaan!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Arvaa kenen ääni? Ehkä se on villipeto...


Ihmisosapuoli ei ollut edustavana, siksi videolla näkyy pelkkää seinää, mutta näin juttelevainen koiruus Mesta on aina välillä. Yleensä sillä on eniten asia aamuisin ja/tai työpäivän jälkeen, muulloin kommentoi lyhyempiä pätkiä. Ja sille pitää tosiaan jutella takaisin, kukapa sitä jaksaisi vain yksinään olla äänessä...

Tyrkätäänpä vielä tämä yksi metsäkuvasarja tämän kirjoituksen jatkeeksi. Mestaa kiinnosti, kun Lumes teutaroi kallionkielekkeen päällä niin iloisena, joten Mestan piti mennä tarkistamaan, ettei vain jää mistään hauskasta paitsi.




lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ihan täydellistä

Kantohanki, parin asteen pikkupakkanen ja auringonpaiste - metsäkallioilla voisi samoilla koirien kanssa vaikka ikuisuuden!


Lumes yrittää pitää hännän visusti koipiensa välissä...

...sillä Mestan tavoite on tämä...

...ja tämä...

Mikäli häntään ei pääse käsiksi, iskun voi kohdistaa myös kaverin jalkoihin...

...kas näin!

 Yhdessä piehtarointi on hyvä keino keventää tunnelmaa.

Meinasin tähän kirjoittaa "tukka hulmuten", mutta eipä Mestalla paljon hulmuttavaa olekaan.

 Kallioilla käy talvisin peuroja syömässä jäkälää, mutta ei olla päästy näkemään kuin jälkiä.

Metsuri-Mestari

Kun toinen tähystää, liittyy pian toinen seuraan katsomaan, mitä se toinen tähystää...

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Mestan ensimmäinen tottelevaisuuskoe

Pääsi Mestakin sitten tokokokeisiin hieman ennen 2-vuotissyntymäpäiväänsä. Sain vireen juuri oikeaksi, joten Mesta oli reipas ja hiljainen. Palveluskoirakokeiden tottikseen kyllä haluaisin sen yli-innokkaan Mestan, mutta siinä vireessä Mesta ei vielä pysty työskentelemään ilman vinkunaa, työnalla on.

Luoksepäästävyys 10
Istui kuin tatti katsekontaktin säilyttäen, vaikka olikin ensimmäistä kertaa mies luoksepäästävyyttä tarkastamassa, treeneissä kun ei niitä juurikaan näy...

Paikallamakuu 10
Puolivälin paikkeilla viereinen koira jolkotteli ohjaajansa luo, Mesta ei ees vilkaissut sitä. Vähän yli puoliväliin piti pään ylhäällä koko ajan tarkkaavaisena eteensä tuijottaen, sitten laski alas (joka periaatteessa on se opetettu tapa). Oli muuten ensimmäinen kerta paikkamakuuta, kun ei etupalkkaa ollut ollenkaan näkyvillä, jäi sen häivytys vähän viimetinkaan.

Seuraaminen kytkettynä 10
Mesta nytkähtää liikkeellelähdöissä, koska sekä seuruukäsky että maahanmenokäsky alkavat mmm-äänteellä ja Mesta reagoi jo siihen ensimmäiseen äänteeseen meinaten mennä maahan, mutta korjaa seuraamiseksi.

Seuraaminen vapaana 10

Liikkeestä maahanmeno 10
Pikkasen meni korvat mielistelyasentoon palatessani viereen.

Luoksetulo 10
Aika rauhallinen, kun ei ollut lelua innostamassa enkä tajunnut edes nostattaa jotenkin muuten. Eteentuloonkin hidasti vauhdin kunnolla ajoissa, treeneissä parhaimmillaan tulee liukujarrutuksella.

Liikkeestä seisominen 10
Tässä vielä selvemmin palatessani viereen Mesta vetäisee korvat linttaan. Se tekee niin aina silloin, kun ei ole ihan varma, että tekeekö nyt oikein, ja ollaan suht vähän tätä mun paluuta viereen harjoiteltu, joten on vähän epävarma olostansa (tekee sitä siis myös treeneissä). Itse jäävästä olen aina palkannut heittämällä lelun tai namin, mutta paluusta vain antamalla namin suoraan syötäväksi vahvistamaan sitä seisomassa pysymistä. Meinasin nyt siitäkin alkaa palkata heittämällä, joka on Mestasta paljon hauskempaa, niin saisi ilmetta paremmaksi. En ennen koetta uskaltanut vaihtaa palkkaussysteemiä, että säilyy tuo paikallapysyminen kuitenkin varmana, mutta nyt voi kokeilla rauhassa, kun ei ihan heti olla menossa seuraavaan kokeeseen.

Hyppy 7
Olen testannut kolme kertaa treeneissä, että pysähtyykö esteen taakse seisomaan, ja kyllä pysähtyy - paitsi nyt kokeessa istui. Nikken ja Pojun emäntä meinasi, että Mestan mielestä alokasluokka taisi olla vähän liiankin helppo, jonka vuoksi se päätti sitten hypyn jälkeen suorittaa sen avoimen luokan istumisen.

Kokonaisvaikutelma 10
Tällä kertaa saatiin kymppi, mutta tuomari varoitti, että jatkossa ei kannata jalkojen välistä koiran antaa pujotella, se ei ole sallittua. Siinä luoksetuloa ennen Mesta itse tarjosi eteentulon, kun otin pari askelta taaksepäin, enkä voinut ohjata sitä siitä pois, sillä eteentulosta on aina vapautus jalkojen välistä ellei paidan etutaskusta roiku lelu. Mietin kyllä siinä heti, että tämä taitaa olla temputtamista, mutta otin ennemmin sen riskin, että saattaa vaikuttaa kokonaisvaikutelman arvosanaan, kuin sen riskin, että seuraavana liikkeenä ollut luoksetulo epäonnistuisi, jos en olisi antanut Mestan tulla tarjoamaansa eteentuloon. Mesta kun on herkkä sille, jos sen oma-aloitteisuus torjutaan.

Kokonaispisteet 194/200, kunniapalkinto, luokkavoitto ja tietty ykköstulos, joten seuraavaksi (kesällä?) mennäänkin sitten avoimeen.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Outi Hermiön tottiskurssi

Kohta 2v. pienisuuri hömpötin.

Lähtiessäni tänne katselijaksi, en ollut täysin varma, onko koulutus "muntyylinen" vai ei, mutta yllätyin superpositiivisesti! Hermiön Outia olisi jaksanut helposti kuunnella aamusta iltaan ja koulutus tyylillisesti ja sisällöllisestikin osui ja upposi. Harmikseni olin juuri ennakkoluuloistani johtuen varannut ihan liian vähän aikaa läsnäoloon kurssilla saapuen paikalle vasta kesken päivän ja joutuen lähtemäänkin jo ennen loppua pois, vaikka jo viiden minuutin kuuntelun jälkeen toivoin, että olisinpa tullut jo heti aamulla...

Tosi hienoa oli mielestäni se, että joka asiaan hänellä oli antaa useampi vihje, vinkki, tyyli, neuvo. Ei ollut ollenkaan "nyt tehdään näin", vaan koirien kanssa testailtiin eri tyylejä opettaa asioita ja mietittiin, mikä sopisi aina kyseiselle koiralle parhaiten, miten eri tyylejä voi yhdistellä ja miten niistä kootaan kokonainen suoritus. Koiranohjaajille näytettiin väliin kirjaimellisesti ihan kädestä pitäen, miten jokin asia pitää tehdä, jotta koira pystyy suoriutumaan halutulla tavalla. Jotenkin ihanaa, erilaista, oli myös se, että ohjaajia kehuttiin vuolaasti, kun saivat homman toimimaan, ja muutenkin kouluttaja oli kovin iloinen, eläväinen ja osallistuvainen, ja myös koirat saivat häneltäkin reilusti kehuja onnistumisista. Ja vaikka periaatteessa pk-puolen kouluttaja onkin, sai koulutuksesta paljon irti myös tokopuolelle.

Kaikissa koulutuksissa tulee toki aina jo sitä itselle tuttuakin asiaa, niin myös tässä, ja välillä on ihan hyvä saadakin muistuttelua niistä. Yleensä koulutuksiin kuitenkin hakeudutaan saamaan uutta näkökulmaa ja uusia ideoita, niitäkin täältä sai. Ehdin näkemään yhden treenipätkän kuudelta koirakolta, seuraavassa niistä huomioita. Tosin unohdin varmaan sata ja yksi asiaa, mutta parempi se kai on pienetkin muistiinpanot, jää jälkeenpäin tarkistettavaksi edes jotain, kun kuitenkin muistista niillä on taipumusta aika nopeasti kadota.

Maanhaistelu/ kontaktikatko seuraamisen liikkeellelähdössä

Ensimmäisellä koiralla oli tapana seuraamisen liikkeellelähdöissä tiputtaa hetkiseksi aikaa kontakti pois ja varsinkin kokeissa tähän vielä sisältyi hajuista kiinnostuminenkin. Ohjaaja oli näissä tilanteissa asiasta koiralle huomauttanut, mutta muutosta ei ollut tapahtunut. Haisteluun kouluttajalla oli sama ajatus, kuin mitä itsekin olen Lumeksen kanssa paikallamakuun yhteydessä toteuttanut, että koiran täytyy oppia luopumaan hajuista. Ihan samoin, kuin voi tehdä muutakin häiriötreeniä, niin hajut voivat olla yksi näistä häiriöistä, joista huolimatta koiran vain täytyy muistaa, mitä käskyä se on suorittamassa ja jopa tsempata itseään "ihana tuoksu, ei kun, en haistele, ei, ei ole mitään hajua, en huomaa, tuijotanpas vaan tuota omistajaa silmiin, nyt pitää skarpata".

Toisena ajatuksena oli se, että seuraa-käskyn katsekontaktinpito-osaa pitää vahvistaa, eli että se pätee perusasennossa, liikkeellelähdössä ja seuraamisessa kaikissa. Jos jatkaa kävelyä, vaikka koira pudottaa kontaktin, hyväksyy koiran toiminnan, vaikka siinä tilanteessa pitäisi samantien keskeyttää suoritus ja ottaa uusiksi. Seuraa-käskyn jälkeen ei tarvitse aina lähteä liikkeelle, vaan kehua/palkata kontaktinpysymisestä, samoin ottaa vain yhtä-muutamaa askelta. Jos koira ei osaa pitää kontaktia perusasennossa/lähdettäessä liikkeelle, ei voi harjoitella seuraamista kokonaisuudessaankaan. Ensin palat kuntoon, sen jälkeen kootaan ne yhteen.

Lisäksi kouluttaja huomasi koiran ohjaajassa eri fiiliksen/asenteen, kun harjoiteltiin tuoksuhäiriöitä ja sitten taas seuraamisen liikkeellelähtöjä. Häiriötreenissä ohjaaja oli rento ja iloinen - tällaista hupitreeniä, liikkeellelähdöissä levitti hartiansa, jäykisti kätensä, totistui - siirtyi nyt tehdään töitä-moodiin. Miksi ei olla koko ajan rento ja iloinen? Tai sitten koiralle pitää opettaa se työmoodiohjaajakin hauskaksi. Toinen kouluttajan tekemä huomio oli se, että ohjaaja herkästi palkkasi koiran sivulletuloista, vaikka joutui korjaamaan koiraa, ts. koira ei tullut heti sivulle suoraan vaan vasta lisäkäskyllä/käsiavulla, mutta sai silti palkan kuin hyvästäkin suorituksesta.

Leikki

Tässä oli nuori koira, oisko ollut jopa alle vuoden tai ei ainakaan paljoa yli. Koira tykkäsi kovasti vetoleikeistä eikä ohjaajan tarvinnut muuta kuin pitää purutyynystä kiinni, mutta hänet komennettiin heti ottamaan tunne mukaan leikkiin. Jos halutaan koiralta täyttä panostusta, pitää itsekin olla leikissä mukana muutenkin kuin kiinnipitelijän roolissa. Kehua koiraa, osoittaa omalla liikkeellä, miten vahva koira on, haastaa koiraa, päästää lelusta irti silloin, kun koira voimakkaimmin sitä kiskoo ja antaa koiran tuntea itsensä suureksi voittajaksi.

Irrotuksen kanssa oli aika yleinen ongelma. Koira juuri ja juuri päästää lelusta irti ja sillä samalla sekunnilla ohjaaja kiskaisee lelun selkänsä taakse piiloon, ettei koira tarraa siihen uudestaan kiinni, ja koira tottakai rynniin lelun perään. Lelun äkkinäinen piiloon heilautus kiellettiin heti, siitä tulee vahva saalisärsyke koiralle, jolloin se tietysti tavoittelee sitä takaisin itselleen, ja kun lelu aina samantien irrotuksen jälkeen kiskaistaan pois koiralta, ei ihme, ettei se halua edes päästää irti. Irrotuksessa ei saisi kiskoa lelua poispäin koiran suusta, vaan päin vastoin sitä voi työntää kevyesti sisemmäs koiralle (ja samalla tuetaan pannasta koiraa) toistaen irti-käskyä normaalilla äänensävyllä. Jos vuotiaalle pitää jo korottaa ääntä, ei viisivuotiaalle enää riitä edes karjunta... Kun koira irrottaa otteensa, lelu jää aloilleen, ja palkaksi irrottamisesta koira saa purra takaisin kiinni leluun. Kun leikki halutaan lopettaa, lelu siirretään rauhallisesti pois koiran ulottuvilta.

Noudon alkeita voi opettaa pennullekin opettamalla sen kytkettynä haukkumaan maassa olevaa lelua, ja kun pentu oikein kovasti tahtoo lelulle, se päästetään syöksymään lelun kimppuun, ns. iskemään kiinni. Näin saadaan alku sille, että noutokapulaankin sitten aikanaan iskettäisiin suorilta kiinni ja samantien liike jatkuu takaisin ohjaajan suuntaan.

Treenailujen välissä on tärkeää...

...välillä ottaa ihan vaan rennosti...

Jäävät

"Jääväongelmainen" koira oli olemukseltaan vähän verkkainen ja ohjaaja halusikin sen jääviin (eli seuraamisen yhteydessä tapahtuviin istumaan/seisomaan/makaamaan pysähtymisiin) lisää nopeutta. Ensimmäisenä ohjeena tuli, että jos jäävissä on ongelmia, ne ongelmat tulee korjata ensin kuntoon ilman seuraamista, eli jos kyseinen koira ei koskaan muulloinkaan reagoi istu/seiso/maahan-käskyihin ripeästi, niin ei se sitä seuraamisen yhteydessäkään voi osata.

Jäävät itsessään koostuvat kolmesta osasta: 1. Reaktionopeus, eli kuinka nopeasti koira käskynsaatuaan alkaa suorittaa liikettä. 2. Nopeus liikettä suorittaessa. 3. Mielentila suorituksen jälkeen, eli onko koira keskittynyt ohjaajaa kohtaan, onko asento aktiivinen vai passiivinen.

Kun tälle kyseiselle koiralle oli ensin saatu lamppu syttymään sitä kohti heitettyjen namien katseella seuraamisesta/ syömiseen menosta, kokeiltiin ns. asennonvaihtoleikkiä, eli heiteltiin nameja etäämmäs ohjaajasta ja väliin sattumanvaraisesti käskytettiin istu/seiso/maahan. Ideana tässä on saada koira aktiivisena odottamaan uutta käskyä, jolloin suorituksetkin ripeutyvät, lisäksi samalla tulee kuuntelutreeniä, kun eri käskyjä sekoitetaan ja koiran pitää oikeasti kuunnella, mikä sana sille sanotaan eikä randomisti vain arvata jotain. Koira tuli jokaisessa asentovaihdossa ensin hieman kohti ohjaajaa, jonka vuoksi palkkauksen suuntaa suositeltiin jäävissä pois päin ohjaajasta.

Toisena testattiin ohjaajan kulkua peruuttaen, koira vapaamuotoisesti tulee mukana ohjaajan edessä, ja tästä lähtökohdasta sitten käskytetään samoin kuin edellisessä harjoituksessa, eli sattumanvaraisesti istu/seiso/maahan. Palkka voidaan heittää koiralle, käyttää takapalkkaa ja sinne vapautusta tai palkka on apuhenkilöllä, jonne koira vapautuksen jälkeen kutsutaan. Kokeissakaan ohjaaja ei koskaan ole kaksin koiran kanssa kentällä vaan mukana on aina vähintäänkin tuomari, jolloin tämä "ylimääräinen" henkilö voidaan opettaa koiralle palkkatyypiksi. Kun palkan on mahdollista tulla monella eri tavalla, koira ei pysty ennakoimaan "jaa, omistajan taskussa ei ole sitä palloa, turha tehdä mitään" vaan sillä on vahva mielikuva, että palkka tulee aina jostain, vaikka sitä ei missään ennalta näkyisikään.

Kun koira oppii ripeästi suorittamaan jäävien asennot, niitä ei heti vedetä mukaan kokeenomaiseen seuraamiseen. Ensin tehdään vaikkapa pari "leikkimielistä" jäävää, niiden perään yksi seuraamiseen liitetty ja perään taas helpompaa. Toisilla koirilla seuraamisen suorittaminen on niin vahvaa, että niiden on vaikea ottaa muuta käskyä vastaan seuraamisen yhteydessä. Varsinkin pidemmän seuruupätkän aikana koira helposti siirtyy ns. seuraamismoodiin, joten se tulisi opettaa pysymään skarppina siinäkin. Harjoitella voi vaikkapa ensin perusasennossa sanoen "seuraa", mutta ei lähdetäänkään liikkeelle, vaan perään tulee "maahan". Sitten "seuraa" ja pari askelta seuraamista, jonka jälkeen "istu", ja näin pidennetään vähitellen jäävän suorittamispaikkaa koiran pysyessä edelleen kärryillä mukana.

Toinen jääviä harjoitellut koira oli "leikkijäkoiran" tapaan myöskin +-1v. nuorukainen, jolle seisomaanpysähtymistä ei ollut opetettu vielä lainkaan. En osaa sujuvasti kirjoittaen selittää näitä tekniikoita, mutta peruuttaminen/painon siirtäminen taakse oli yksi vaihtoehto ja vauhdikkaille koirille hauska tyyli on hypyn kautta pomppuna pysähtyminen seisomaan.

Nouto

Noutohommissa ollut koira jo sinänsä osasi noutoliikkeen, mutta sille ymmärtääkseni haettiin lisää motivaatiota kapulan palautukseen ajatuksella, ettei sen tarvitse aina luopua kapulasta vaan se saa "leikkiä" sillä ohjaajan kanssa. Ohjaaja antoi koiran peruuttaen kiskoa kapulaa ja käveli itse perässä pitäen kapulasta kevyellä otteella kiinni. Väliin koira pyydettiin istumaan, ja koska se oli jo valmiiksi ohjaajan edessä kapula suussaan, niin istuutuessaan se päätyi kapulan luovutusasentoon, josta palkaksi sai uudelleen kiskoa kapulaa. Väliin istumisen sijaan tulikin irrotuskäsky, ja irrotuksesta koira sai ruokapalkan. Ohjaajan oli tärkeä koko ajan olla rauhallinen ja seesteinen ja käskyjen äänensävyiltään neutraaleja.

Näiden harjoitusten jälkeen kouluttaja piteli koiraa narusta innostaen (hienosti sanottuna hetsaten) sitä maassa olevalle kapulalle. Koiran pyrkiessä aktiivisesti tavoittelemaan kapulaa, ohjaaja huikkasi sille noutokäskyn ja koira pääsi ottamaan kapulan tuoden sen ohjaajalle, joka ensin antoi taas koiran hetken kiskoa kapulaa. Yhtenä vaihtoehtona palautusvauhdin nostamiseen ja eteenistumisen vahvistamiseen esitettiin myös noutojen "palautukset" siten, että kapula on ohjaajalla käsissä siinä kohdin, mistä hän ottaisi kapulan koiran suusta sen istuessa edessä. Koira kutsutaan noutoon, eli siis tulemaan luokse napaten kapulan suuhunsa siinä luovutusasennossa.

Ohitus

Viimeisenä ehdin katsomaan ohitusharjoitukset koiralta, joka on kyllä ihan kiltti ja periaatteessa tottelevainenkin, mutta liian kiinnostunut muista koirista ja eläimistä pyrkien niiden luokse. Häiriökoiria asetettiin riviin muutaman metrin välein ja harjoittelevan koiran kulkiessa nätisti ohi, matka jatkui väliin kehuen/palkaten, mutta koiran lähtiessa toisia koiria kohti, käännyttiin samantien paluusuuntaan jättökäskyä toistaen ja koiran luovuttua kiinnostuksesta häiriökoiraa kohtaan, jatkettiin taas eteenpäin. Jos häiriökoirat olisi vaihtanut joka toistolle, olisi ehkä paremmin näkynyt koiran oppiminen, mutta samojen häiriökoirien kanssa kolmannella kierroksella ohjaaja pääsi kulkemaan koiran kanssa suoraan läpi. Samaa tapaa sovelletaan sitten arjessa pihanohikulkijoiden, lenkillä vastaantulevien, luonnoneläimien yms. kanssa.

Jos hypätään noin vain tälle kivelle, luulisi metrisen hyppyesteenkin onnistuvan helposti...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Miten se pysyy sen suussa?

Ihan hyvin, kun puree kunnolla kiinni vetoleikkiä varten, mutta en ymmärrä...


...miten se voi pysyä sen suussa hurjassa juoksuvauhdissa, äkkikäännöksissä ja haukkuessa, eikä koskaan putoa vahingossa...







Ei, lelu ei pudonnut suusta tämänkään kuva ottamisen jälkeen...