perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ihan oikea paimenkoira?

Mestan kasvattajalle on tärkeää paimennustaipumuksen säilyminen rodussa, ja sen lisäksi, että tämä pentue tehtiin myös sitä ominaisuutta silmälläpitäen, on hän järjestänyt kasvateilleen mahdollisuuksia poropaimennusharjoituksiin. Me ei Mestan kanssa olla saatu aikaiseksi lähteä niin pohjoiseen, mutta käytiin nyt kuitenkin lampaita katsomassa, ja melkein 500km siitäkin reissusta eestaas matkaa tuli. Ei menty sinne paikkaan, missä Lumeksen (ja Allun) kanssa ollaan käyty, vaan kokeiltiin nyt lähteä vielä kauemmas, josko löydettäisiin parempi paikka paimennusharjoituksiin ja löydettiinhän me. Mestan Hupi-iskän kasvattaja/omistaja Taru tuli katsomaan Mestan harjoituksia - ja otti samalla valokuvia - kaikki kuvat siis hänen käsialaansa.

Olin itse vähän tuuminut, että Mesta saattaisi jopa pelätä lampaita, mutta kaikkea muuta! Ensimmäiseksi tehtäväkseen Mesta sai saattaa lampaat ulos karsinasta, ja olihan se vähän hämillään, että mitäs eläimiä nämä on, mutta oli uteliaan kiinnostunut ja rohkeasti tuli kanssani karsinaan.


Aitauksessa Mesta sai olla heti vapaana ja suureksi yllätyksekseni sillä oli selvä visio siitä, mitä lampaiden kanssa tulee tehdä - siltä tuli luonnostaan kaarella kiertäminen ja se juoksi lampaiden ympärillä kokoomarinkiä. Ensimmäisellä kierroksella Mesta pari kertaa tuli laumaa päin (joka on siis huono tyyli, koska hajottaa laumaa), mutta otti palautteen heti vastaan ja sen jälkeen teki vain nättiä kiertoa. Vähän vähemmän se olisi voinut jossain kohtaa haukkua ja kiertää lampaita hiukan kauempaa takaa, mutta jos ja kun miettii, että se ennen tätä ei ollut ikinä edes nähnyt lampaita, niin olihan se aika hienoa työskentelyä. Sauvat olivat ihmisillä mukana kädenjatkeina, joilla näytettiin koiralle suuntaa ja tarvittaessa ohjattiin kauemmas lampaista.



Mesta pääsi muutaman kerran kokeilemaan myös ns. häkittämistä, eli lampaat piti saada ison aitauksen sisällä olevaan pienempään aitaukseen, pitää ne siellä, ja ohjata sitten pois. Koiran sijoittumisella lampaisiin nähden oli tässä merkitystä, Mesta oli parilla kertaa liikaa oikealla (enkä tajunnut sitä ajoissa vasemmalle päin pyytää), joten pari lammasta jättäytyi häkistä pois (yhdellä kertaa Mesta haki itse sen/ne sieltä mukaan). Koira ei saanut tulla aitaukseen sisälle, vaan sen piti pitää suuaukon kohdalla vartiota siihen asti, kunnes sai luvan hakea lampaat ulos häkistä. Mesta oli todella hyvin kuulolla mun ohjeistuksiin, vaikka olikin tosi tohkeissaan tästä koko lammasjutusta. En tosin ollut epäillytkään, että se täysin korvattomaksi heittäytyisi, mutta oli tosi positiivista, että ei menettänyt yhtään kuuloaan vaan oikeasti muisti koko ajan myös mun läsnäolon ja otti ohjeita niin hyvin vastaan. Ensimmäinen portille istuminen tosin vaati useamman käskyn, mutta jo ensimmäisestä se siinäkin vauhtinsa pysäytti seisomiseen.






Ehkä tässä jotain kipinää syttyi itsellekin, kun koira oli niin elementissään, ja vähän meille vihjailtiin jo paimennuksen esikokeen mahdollisuudestakin, mutta pitää nyt katsella. On tuonne niin hirmu pitkä ajella.


Ps. Katselin youtubesta jotain ilmeisesti amerikkalaisia ja brittiläisiä "paimennusvideoita" ja kyllä tuli paha mieli niiden lampaiden puolesta. Onhan Suomessakin puhuttu väliin paljon paimennuksen eettisyydestä "kun ihmiset käy juoksuttamassa lampaita koirillaan", mutta kyllä Suomessa taitaa kuitenkin kaikki paimennuspaikat pitää jotain kriteeriä siitä, millaisia koiria lampaille päästetään ja kuinka koirat lampaiden kanssa käyttäytyy. Mestakin joissain kohtaa vähän liikaa sai lampaisiin vauhtia (kävely olisi ymmärtääkseni ihanne lampaiden vauhdiksi), kun ei vielä osannut suhteuttaa antamaansa painetta (eli etäisyyttä, vauhtia, asentoa ja ääntä) lampaiden käytökseen, mutta se sai siitä heti korjaavan palautteen ja rauhoitti samantien käytöstään, esim. ensimmäinen lampaiden poisotto häkistä oli liian reipas, mutta seuraavissa Mesta hillitsi itsensä huomattavasti paremmin. Britti?videoissa näkyi lapinkoiriakin "paimennustestissä", jossa koira jahtasi panikoituneita lammasparkoja pitkin aitausta... Ihan kiva, että rodun paimenkäyttöominaisuudet kiinnostaa sielläkin, mutta, mutta...

5 kommenttia:

  1. Näyttää Mestan toiminta tosi hienolta ensimmäiselle kerralle.Hienosti se jo itsekin pyrkii asettumaan vetopaikkoihin, mikä tarkoittaa sitä että vaikka se on vauhdikas se myös lukee silti laumaa. Hieman tosiaan liikaa sitä vauhtia vielä on :D . Sille tekisi todella hyvää jos se pääsisi paikkaan missä saa kuljettaa lampaita hieman pitemmän aikaa. Nuo käännökset ja pikkupätkät ei helposti aikaan saa rauhallista työskentelyä. Tulkaapa kesällä lomareissulle lappiin ja samalla Mestan kanssa Lammaspaimennusleirille ;) Erikoista minusta tuossa oli, että ensikertalainen viedään niin kovaan paineeseen kuin sisältä hakemaan lampaat ja sillä vielä aloitetaan. Kovimmasta paineesta siis.Hienosti onneksi Mesta siitä selviää :)

    VastaaPoista
  2. Se sisältä aloittaminen johtui poikkeuksellisista oloista, kun lampaat ei pysyneet aidassa ilman koiraa odottamassa. Lumettomalla kaudella on toki myös tilaa ihan eri tavalla, nythän oli vain tuo yksi aurattu alue yhdessä aidassa :) Mesta oli kyllä ihan erihieno!

    VastaaPoista
  3. Sillä ekalla lampaiden haulla karsinasta Mesta oli vähän hämmentynyt, kun ei homman nimeä tiennyt, mutta seuraavilla oli innoissaan menossa sinne ja viimeisen kierroksen jälkeen, kun lampaat vietiin viimeistä kertaa takaisin karsinaan, niin Mesta ois vaan ihan itsekseen hakenut ne uudestaan ulos sieltä. :)

    VastaaPoista
  4. Ps kohtaan kommenttia. Ihan omienkin kokemusten mukaan Suomessa on monenlaisten ideologioiden paimennuspaikkoja. Etenkin tuntuu, että bortsu/kelpie-puolen kouluttajat eivät ymmärrä muuntyyppisten paimenkoirien paimennuksesta riittävästi, jotta osaisivat ohjata ja neuvoa alkavia koirakoita. Ja silloin syntyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joista ei aina niin edes välitetä. Valitettavan usein olen myös törmännyt kommentteihin, että "varattuja paimennuksia ei peruta säätilan takia", mikä tarkoittaa, että helteillä tai rankkasateilla paimennetaan välittämättä lampaiden hyvinvoinnista, vaikka kyseisten paimennuspaikkojen nettisivuilla niin puhutaan kauniisti, kuinka lampaiden hyvinvointi on etusijalla. Vaan ei mene kuitenkaan rahan edelle. Eli tässä mielessä on erittäin hyvä pitää puheenaiheena paimennuksen eettisyyttä, koska se ei valitettavasti ole aivan itsestäänselvää, ei kaikilla paimennuspaikoilla eikä paimennusharrastajilla. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurjaa, jos Suomessakin tosiaan on jo noita rahanperässäpaikkoja. :(

      Poista