maanantai 28. syyskuuta 2015

Pitkät korvat ja loikkivat jalat

Kaneista on ihan hirveän vaikea saa hyviä lähikuvia, kun joko ne työntävät kuononsa kiinni kameraan tai sitten heilauttavat päätään juuri kuvanottohetkellä... Joskus sentään saa muutaman suht onnistuneen otoksen, joiden innoittamana jatkaa taas uusien yrittämistä...

Hei, kamera!

Piilopaikka paljastui...

Lelukani-Nafta

Naftalle pitäisi kai kohta varata aika kampaajalle...

Hei, kamera!

Hei, kamera!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Yhteiskuntakelpoinen koira

Mesta kävi suorittamassa palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Tottiksessa kytkettynä seuraaminen erittäin hyvä, vapaana seuraaminen, pysähdyksestä istumaan jääminen, pysähdyksestä maahanmeno ja luoksetulo sekä paikallaan makaaminen erinomainen.

Kaupunkiosuudessa Mesta oli hyväntuulisen välinpitämätön autosta juttelevaan henkilöön, auton käynnistykseen, oven paukahdukseen, kelloa soittavaan pyöräilijään, juoksijoihin, vastaantulevaan koiraan ja seinässä yksin kiinniolleena ohitse kulkeneeseen koiraan. Henkilöryhmään pysähtyessämme Mesta oli hienovaraisesti kiinnostunut meille jutelleesta henkilöstä.

Oli muuten hauska koe, kun kuudesta osallistujasta yksi oltiin me ja kolme oli meidän treenikavereita, vain kaksi vierasta koirakkoa siis, mutta juuri niistä toinen satuttiin saamaan meidän suorituspariksi.

Lumeksen bh-kokeesta ei saatu pinssiä, mutta täältä saatiin ja lisäksi nameja ja lelu, jonka kanssa Mesta esiintyy seuraavissa kuvissa.









lauantai 19. syyskuuta 2015

Jumppapalloilevat koirat

Jumppapalloilu on koirista hauskaa. Heti, kun jumppapallo otetaan esille, kumpikin tarjoaa etujalkojen nostamista sen päälle. Molemmat osaavat myös pitää pallon tasapainossa siten, ettei se lähde pyörimään pois alta.



Lumes on etutassut pesuvadin päällä oppinut pyörimään takajaloillaan vadin ympäri rinkiä ja sama temppu sujuu siltä myös jumppapallolla, kuljettaa se osaa jumppapalloa kuonolla tökkimällä. Mesta sen sijaan on ihan itse oppinut liikkumaan jumppapallon kanssa taakse- ja eteenpäin, se tarjoaa myös pallon päälle hyppäämistä (joka tosin on liian haasteellista ja vähän vaarallistakin). Pentuna Mesta leikki takaa-ajoa jumppapallon kanssa, mutta se leikki loppui liian teräviin hampaisiin...





Koska yleisen hauskuuden lisäksi jumppapalloilusta on yleensä herkkujakin jaossa, on pallon ympärillä tungosta molempien koirien yrittäessä päästä parhaisiin herkunansaitsemisasemiin. Tähän asti pallo on kestänyt hyvin koirien kynsiä, mutta sitä päivää odotellessa, kun siitä erään kerran kuuluukin vain piffff.



torstai 17. syyskuuta 2015

Auringonlaskun ja usvapellon metsästystä

Jokainenhan sitä haaveilee ratsastavansa auringonlaskuun kuin lännenelokuvien sankarit, mutta tosikoirat ne sen sijaan suunnittelevat uivansa kohti laskevaa aurinkoa... 


Mitä? Hyppääminen kielletty? Ei oo tosi! (Unohdetaanpa sujuvasti se tosiseikka, että oikeastaan uimarannalla oli myös koirat kielletty-kyltti. Tähän vuodenaikaan ei tosin taida uimareita juuri näkyä ja muutenkin vain hipsuteltiin siististi ja hallitusti koirien kanssa laiturille ja takaisin - ei pissoja, ei kakkoja, ei karvoja, eikä muutakaan rantaa ihmisiltä pilaavaa. Kesäaikaan en olisi alkanut sitä kieltoa uhmaamaan.)


Kun kerran pellolla kuljeksin, hämärän tulleen huomasin, ja heinät olivat peltoon laonneet.
Ja sumupilvet laskeutui ja ympärilleni kietoutui, ja taivaan linnut olivat vaienneet.
Mikäs paikka tämä oikein on, näin usvapellon aution ja silloin näin mä koiran ihmeellisen...
(Mukaillen Rölli-Usvametsän neito)


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Miten tuollaisia lapinkoiria saadaan?

Lumes pääsi sunnuntaina virkistämään mieltään maalimiesten etsinnällä ja voi vitjat, kun se olikin innoissaan! Eipä ehtinyt paljon kuviakaan räpsimään, kun koira jo oli jossain. Tauko näkyy tuoneen turbovauhdin Lumeksenkin töppösiin. Alla kuvassa maalimies on hieman keskikohdasta vasemmalle, mutta Lumeksen reitille osui metsäkoneura, joka sai sen kääntymään oikealle (Lumes on se mustaoranssi pilkku). Luottokoira kuitenkin löysi maalimiehen ihan omin avuin, vaikka ensin suunnasta vähän harhautuikin. Seuraavassa kuvassa Lumes jo onkin puuntakana maalimiehen luona.



Toisin kuin Mestalla, Lumeksella ei koskaan mene kuppi nurin, vaikka se olisi miten innoissaan. Tässä ollaan keskilinjalla lähtövalmiina katse ja ajatukset tarkkaavaisina eteenpäin (Lumes on joka kesäiseen perinteeseen kuuluen käynyt taas maalaamassa itseään, siitä valkoinen läntti päässä). Tällä kertaa maalimies olikin lällyn helppo, kun löytyi kuopan reunalta istuskelemasta, mutta eipä kaiken tarvitse aina niin vaikeaa ollakaan.


Mestalle on korjaussarja toiminut! Enää se ei tule pistoilta takaisin vaan etsii taas sinnikkäästi maalimiehen, vaikka joutuisikin tekemään enemmän töitä löydön eteen. Sitä ei vain näköjään kärsi yhtään huudella takaisin, koska on kuitenkin pohjimmiltaan niin kuuliainen, että oppii sitten liian nopeasti tulemaan aina takaisin... Osataanpa pitää tasapaino niiden asioiden välillä nyt paremmin kunnossa, jotta pysyy oikeat asiat halutulla vahvuudella mielessä.

Mesta käy hakuradan alussa aina enemmän tai vähemmän kuumana ollen vain suoraan rynnimässä etsintöihin. Ollaan parilla kertaa herätelty sitä ottamaan nenänsäkin mukaan jo heti alueelle saavuttaessa, tämä on tehty sijoittamalla ensimmäiset maalimiehet ihan muutaman metrin päähän keskilinjasta. Hyvin on tepsinyt, nuuh nuuh vaan, joskin kuumumista on vain lisännyt se, että ekoista maalimiehistä saa hajun niin helposti...

Ihmissilmään naamioverkko erottuu helposti, mutta Mesta käyttikin nenäänsä etsimiseen.

Palkkansa Mesta tykkää syödä maalimiestä vasten hypähtäneenä.

 "Alas nousta sieltä, löysin sinut jo!"

Eilen oli hakutreeneissä vain yksi meidän vakiryhmän jäsen, muutkin kolme kyllä tunsin, mutta vain satunnaisesti ollaan treenattu yhdessa. Jostain syystä itseäni jännitti Mestan puolesta, vaikkei Mesta ole millänsäkään tällaisista asioista. Ehkä sekin vaikutti, että ehdin paikalle vasta tuntia toisia myöhemmin (oli muuten outoa tulla vaan suoraan treenaamaan ilman alueen tallaukseen osallistumista) ja olin unohtanut huolella sisällöltään suunnitellun palkkakassin treenisuunnitelmineen kotiin, joten jouduin pyytämään Mestalle ruuat muilta (kiitos Saara nakeista!) ja keksimään treenin extempore (eli se perus - maalimiehet 50m metrin syvyydellä tasaisin etäisyyksin vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla).

Mesta oli aivan hyper kiihkeä. Yleensä se rauhoittuu lähetyksiin, kun syöttää pari namia, mutta nyt se vain huusi ja huusi, jopa viimeisillekin maalimiehille lähetettäessä, joihin mennessä se yleensä on ihan itsestään jo hiljaa. Ping vaan se suhahti metsään kerta toisensa jälkeen, löysi maalimiehet ja haukkui vahvinta ja energisintä haukkua, mitä olen siltä koskaan kuullut. Ehkä haukuissa oli vihdoinkin vivahde iloisuutta häseltämisen sijaan ja siitä tuli lisäenergiaa ääneen. Jos oli Lumeksella uusi vaihde päällä, kun niin harvoin pääsee hakuilemaan, niin nyt oli kyllä Mestalla sama homma, tosin ihan muista syistä. En ole aikoihin, jos koskaan, nähnyt sitä noin fiiliksissä! Joo, mua ärsyttää se ääntely lähetyksissä, mutta ehkä se on loppuviimein aika pieni ongelma siihen nähden, miten hienoa oli nähdä Mesta sellaisena, kuin se nyt oli!

Kun Mestan treenin päätteeksi käveltiin keskilinjaa takaisin alkuun, aussieitten omistaja (joka on joskus viime? vai toissa? vuonna ollut Lumeksenkin kanssa samoissa treeneissä pari kertaa) kysyi, että miten tuollaisia lapinkoiria saadaan. Ai millaisia, oli vastakysymykseni, ja siihen aussieitten omistaja jatkoi, että no, tuollaisia, kun yleensä ne on sellaisia lapasia, mutta sulla on jo kaksi tuollaista. En mä siihen osannut oikein muuta sanoa kuin että mä vaan teen niistä villejä, vallattomia ja vähän tottelemattomiakin ja sitten niistä vaan tulee tällaisia...

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Vanhan tempun uusi versio

Facebookissa on eräässä lappalaiskoiraryhmässä ollut muutamana viikkona eri temppuhaasteita koirille opetettavaksi. Viimekertaisen tempun meillä koirat osasivat jo valmiiksi, joten lisättiin siihen uusia haasteita.

Lumeksen eka versio lelupidosta

Mestan tuplatasapainotus

Muutama päivä kuvien ottamisen jälkeen päätin kuitenkin opettaa temput ihan kunnollakin eikä tyytyä pikapikaa vain valokuvia varten opeteltuun minimiin. Lelun ottamisen tassujen väliin saikin helposti ja nopeasti opetettua siten, että temppuasennossa palkkasi koirat ensin kaikesta tassulla leluun koskettamisesta ja nopeasti ne sitten tarjosivat tuon "sylityylin". Jätin videoille vähän pätkää harjoittelustakin.