Ilman koiria Maarianhaminaan...

En ole kahdeksaan vuoteen ollut koirista erossa puolikasta päivää pidempään - ja jo siinäkin ajassa on ollut huoli, että mitenhän ne pärjää ja muistihan mies päästää ne käymään ulkona. Ei sillä, että mitään hämminkiä sen suhteen olisi koskaan ollut, mutta saahan sitä olla huolissaan... Eikä silläkään, ettäkö olisi tehnyt edes mieli lähteä minnekään sellaiseen paikkaan, mihin ei koiria voisi ottaa, kyllä mä tykkään sekä olla kotona niiden kanssa että reissata niiden kanssa ja menot onkin suunniteltu aina koirien mukaan.

Jos joku olisi pari viikkoa sitten tullut sanomaan, että lähden extempore-reissulle ilman koiria, niin olisin nauranut, että hahhahhaa, niin varmaan. Kun sitä sitten yhtäkkiä tulikin muutaman päivän varoitusajalla mahdollisuus lähteä pikavisiitille Ahvenanmaalle, piti ajatukset ajatella uusiksi. Olisin kyllä ottanut koirat muuten mukaan, mutta niiden kanssa olisi ollut pakko ottaa hytti laivasta ja kaikki halvimmat olivat jo varattuja. 260 euroa menopaluun hyteistä koirien takia tuntui kuitenkin aika suurelta summalta ja koirien ottaminen ensin kuudeksi tunniksi autoon ja sitten viideksi tunniksi laivaan hyttiin ja samat paluumatkalla, ei tuntunut kovin järkevältä, kun maissakin aikaa olisi ollut vain muutama tunti ennen paluulaivan lähtöä. Päätin tämä yhden kerran kokeilla, miltä tuntuisi, jos kävisi jossain koiravapaan reissun.

Vanhalle helikoptereiden laskeutumispaikalle rakennettu valoton tunnusmajakka eli pooki.

Vihreäpohjainen laiva on ravintola F.P. Von Knorring.

Kobba Klintar

Olin ajatuksissani jopa niin julma, että olisin vienyt koirat hoitolaan, jos niille ei olisi kotiin hoitajaa löytynyt tai saanut niitä kenenkään tutun luo, mutta koirien onneksi saatiin niille kuitenkin ihan paras kotihoitaja ja kaikki meni senkin suhteen erinomaisesti. Pidättäydyin jopa soittamasta ja kyselemästä tarkkoja tietoa koirien pärjäämisestä, vain kahdella viestillä kysyin lyhyet kuulumiset (ja niihin vastauksien lisäksi sain kaksi muuta viestiä). Ja mulla oli jopa oikein mukavaa reissussa, vaikka koirat olikin jätetty kotiin, jopa niin mukavaa, että suunnittelen jo uutta reissua (vuoden? kahden? päähän), jolle sillekään eivät koirat pääse mukaan... Taisi olla ihan terveellistä huomata, että minä pärjään ilman koiria ja koirat pärjäävät ilman minua! Vaikka oli ne kyllä aika onnellisia, kun tultiin takaisin.

Tämä ja allaolevat muutkin kuvat merikorttelista.

Merikorttelissa, kauimpana aallonmurtajan päässä sijaitseva merenkulkijankappeli.

Yövyttiin (jos muutamaa hassua tuntia nyt voi yöpymiseksi sanoa) Maarianhaminassa Pommern-hotellissa, joka oli oikein hieno ja mukava paikka. Aamiaisen jälkeen kierrettiin kävellen ympäri Maarianhaminaa kahdeksan geokätkön voimin ja meinattiin, että kai niitä sieltä ja muualtakin Ahvenanmaalta pitäisi tulla lisääkin etsimään ja niiden kautta näkemisen arvoisiin paikkoihin tutustumaan. Meri ylitettiin mennen tullen Siljan laivalla, mutta lauttareitti saarien kautta voisi uusintareissulla olla kyllä kokemuksellisempi.

Jäähallin edustalla oli lunta (ja valtavalta jalkapallokentältä eksynyt pallo)...

...ja itse hallissa jääkiekko-ottelu meneillään.

Katunäkymä päättyy mereen...

Ahvenanmaan itsehallintotalo (Självstyrelsegården).