Kakkukekkerit keskellä metsää

Kulunut vuosi on neljäs hakutreenivuotemme. Ensimmäisenä vuonna treenailtiin Lumeksen kanssa, toisena saatiin kokeista 2xHK1, kolmantena kokeista HK2 ja nyt neljäntenä vuonna oli tarkoitus Mestan kanssa kokeilla sitä hookooykköstä, kun kerta päästiin BH:stakin läpi. Aika lailla koevalmis Mesta hakukokeeseen alkaisi ollakin.

Maastot ois oikein kivalla mallilla, esineitä löytyy ja haussa Mesta on edistynyt monella saralla vielä parin kuukauden takaiseen nähden. Se on hakutreeneissä hiljaisempi keskilinjalla (ilman namejakin), lähetystilanteiden vinkuminen on vähentynyt huomattavasti ja se osaa keskittyä odottamaan lupaa. Sama edistys on näköapujen (ns. haamujen) kanssa, Mesta ei enää ala haukkumaan, vaikka maalimies näyttäytyy sille jossain päin metsää. Hiljaisuus ei tarkoita, että into olisi vähentynyt, ehkä jopa päinvastoin. Pääasiallisesti Mesta etenee alueella hyvin syvälle, etsii, etsii, etsii, ja kun löytää, aloittaa heti haukun, tai jos ei löydy, tulee takaisin, vaikka harvoin kyllä löytymättä jää.

Ilmaisuhaukkukin on parantunut, ennen se oli enemmän sellaista turhaumahaukkua ja haukun sävy muuttui nopeasti ihan liian turhautuneeksi, mutta nyt se on itsevarmempaa, vaativampaa ja säilyy hyvänä pidempään. Palkattu on löytöjen yhteydessä vaihtelevasti heti haukun aloittamisesta (ja oikealla paikalla olemisesta eli ei maalimiehen naamassa kiinni eikä tahallista muutakaan koskemista) tai kolmeen/viiteen/seitsemään laskemisen jälkeen ja siitä jatketaan pidentämistä. Lumeksellahan laskettiin haukkujen määrää satunnaisotantataulukon mukaan, kun se haukkui hau hau hau hau, mutta Mesta haukkuu hauhauhauhau eikä siinä pysy lukumäärässä mukana, joten sen kanssa ei lasketa haukkuja vaan luetellaan vain ykkösestä alkaen numeroita eteenpäin (ei yy kaa koo, vaan yksi - kaksi - kolme jne.) kerrottuun numeroon asti. Se kyllä haikkuisi pidempäänkin jo, mutta olen halunnut edetä rauhalliseen tahtiin juuri tuon varmuuden kasvattamisen vuoksi.

Vielä kesällä olin sitä mieltä, että Mestalle ei millään pysty rakentamaan yhtä hyvää tottista kuin Lumekselle, koska Lumes on vetänyt riman tosi korkealle, mutta nyt taidan joutua myöntämään, että Mestasta voipi tulla jopa ihan tosi makee! Tottis olisikin noutojen ja eteenmenon pientä viilausta vaille koevalmis. Miten mulla voikaan olla näin mahtikset LAPINPALVELUSKOIRAT!!!!!!!

Paitsi ettei me päästä Mestan kanssa tänä vuonna hakukokeisiin, voi olla ettei ensi vuonnakaan ja voi olla ettei ikinä enää minnekään. Koska silmätipat. Koska antidoping. Koska paska maailma. Koska epäreiluus - miksi juuri mun täydellinen koirani?

Saatiin me sentään hakumetsässä syödä Kirppulin HK1-omenapiirasta vaniljakastikkeen ja lämpimän glögin kera, Mestan koulari-kakut kun taitaa jäädä vaan haaveisiin. Hookooykkösen sijasta tarjolla on vain hookoonsinistä.