Istutaan aloillaan

Mesta on treenannut istumassa pysymistä. Vielä kesällä se valahti aika nopeasti makuulle eikä pysynyt sitä avoimessa luokassa tarvittavaa yhtä minuuttiakaan istumassa ilman lisäkäskyjä. Jo heti aluksi olin miettinyt erilaisen palkkauksen istumiseen kuin mitä on makaamisessa, jotta liikkeet olisivat mahdollisimman erilaiset. Paikkamakuussahan Mestalla on etupalkka, joten paikkaistumiseen valitsin takapalkan ja usein vielä vapautin palkalle palaamatta koiran luo. Siitä huolimatta, että tein tätä treeniä kotona ruokakupillakin, jonka kanssa yleensä kaikki asiat opitaan todella nopeasti, ei Mesta oikein pysynyt istumassa.

Mietin, että miten istumisessa saisi Mestan vireen korkeammaksi, ettei helpompaan asentoon vaihtaminen houkuttaisi. Tuli mieleen, että yksi meidän tokotreeniryhmäläinen käyttää paikkamakuussa toisinaan luoksetuloa palkkana, joka pitää koiran fokuksen paremmin piilossakin olevassa ohjaajassa. Päätin kokeilla samaa Mestan istumisen aktiivisuuden nostamiseen ja siitä lähtien Mesta on paikkaistumisesta aina vapautettu luoksetuloon - ja kas kummaa, kun jo parin treenin jälkeen koira alkoi pysyä istumassa kuin tatti! Mitään negatiivisia sivuvaikutuksia, kuten esim. luoksetulon ennakointia, ei ole Mestalle tullut, vaikka koko syksy on menty tällä kaavalla.

Vaikka aina treeneissä ennakkoon kerron muille, että kutsun Mestan luo istumisesta (ja se on kaikille ok), ja vielä juuri ennen kuin kutsun sitä, sanon ensin sen kaikille tiedoksi, jotta voivat tarvittaessa mennä lähemmäs koiriaan/toistaa paikkakäskyn/muuta vastaavaa, niin kerran kävi niin, että eräs uusi koira lähtikin Mestan perään. Onneksi se toinen koira lähti pienellä viiveellä siten, että Mesta melkein ehti jo luokseni eikä jahtaamista kerennyt tapahtua kuin muutaman metrin. Mesta ei ehtinyt onneksi ihan kunnolla tajuta, mitä tapahtui, mutta sen verran hämääntyi, että juoksi ohitseni, kun toinen takaa kerran ajoi. Ja onneksi juoksi aivan läheltä ohitseni, niin se takaa-ajajakin juoksi läheltäni ja sain napattua sitä nivusista kiinni. Siinä samassa kävi kyllä mielessä, että ei välttämättä ollut fiksu veto, jos se koira olisikin minua alkanut pureksimaan, mutta taas kävi onni, että rauhoittuikin, kun joutui kiinni, ja siinä vaiheessa sitten otti huomioonsa kutsut, joita omistajansa esitti.

Lumeksellehan on vastaavia tapahtumia sattunut kaikkiaan kolme ja se on aina juossut täyttä vauhtia pakoon takaa-ajajan kiltteydestä tai vihaisuudesta välittämättä. Mestan kanssa vain on sellainen juttu, että jos joku vastaavalla tavalla ottaa ja lähtee luo ja vähänkin meinaa isotella tai ryppyillä, niin Mestahan vastaa takaisin... Ja toisaalta se taas on Lumesta paljon herkempi ja jos näitä tapauksia alkaa toistua, niin helposti saattaapi vaikuttaa Mestan mieleen negatiivisesti ja siitä tulee aristeleva tekemään mitään. Kesällähän kävi metsälenkillä vielä pahemmin, kun vieras koira syöksyi suoraan Mestan kurkkuun kiinni, mutta tällöin onni oli se, etten ollut yksin liikkeellä vaan siskoni kanssa, joten saatiin tappelupukari nopeasti irti, omistajastaan ei apua ollut.