lauantai 30. tammikuuta 2016

WWF - tukea luonnonsuojeluun

Tiikerijuttujen tiimoilta löysin itseni myös WWF:n nettisivuilta. WWF (Maailman luonnonsäätiö) tekee monipuolista luonnonsuojelutyötä ympäri maailman, myös täällä Suomessa mm. saimaannorppien ja metsien parissa. Lähes puolet WWF Suomen rahoituksesta tulee yksityishenkilöiltä ja ajattelinkin ensin lahjoittaa tiikereiden suojeluun rahaa myös heidän kauttaan. Suoran rahalahjoituksen sijaan päädyin kuitenkin sivuilla seikkaillessani tukemaan toimintaa nettikauppaostosten kautta.

Koirilta oli jo jonkun aikaa puuttunut riippuheijastimet, kun menevät aina jossain vaiheessa rikki pannoissa heiluessaan. Tämä vajaus ratkaistiin söpöillä pandaheijastimilla, jotka kiinnitän koirien remmeihin aina pimeällä tehtävien lenkkien ajaksi. Kiiltelevät muuten komeasti autonvaloissa!


Olen jo vuosia ollut ärsyyntynyt kauppojen muovisten hedelmäpussien käyttöön ja yrittänyt lieventää tätä ärsytystä (joka tulee muovipussien tuhlauksesta) pakkaamalla samaan pussiin useammanlaisia hedelmiä (eri hedelmät toki erikseen punniten). Yhtä kauan on ollut mielessä tekaista kestopussi hedelmäostoksille, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Nyt niitä löytyy kaksin kappalein (eikä pari lisäyksilöäkään haittaisi) eivätkä hedelmäostokset ärsytä enää yhtään, päinvastoin!


Oikeastaan emme olisi tarvinneet uutta vilttiä, mutta jotenkin vain oli pakko lisätä tämä fleecepeittokin ostoskoriin... Hieman kyllä tätä ostaessani ajattelin, että kun toisesta autostamme puuttuu lämmittelyviltti (aivan ihana heittää se kylmässä autossa jalkojen päälle lämmittämään ja ilman penkinlämmitintä olevassa myös pitää pehvansa alla) niin tämä sopisi hyvin siihen tehtävään. Enpä vain tiedä, raaskinko tätä enää autoon hylätä, kun se sopii niin hyvin yhteiskuvaankin Mestan kanssa, ehkä vien autoon jonkun vanhemman yksilön. Nämä ovat muuten vielä tänään ja huomenna tarjouksessa -30% koodilla wwfpeitto (jos summa ei korjaannu heti ostoskoriin, niin sivun päivittäminen auttaa).

Fleece ei kylläkään ole kovin ympäristöystävällinen materiaali. Siitä (kuten ilmeisesti osasta muitakin keinokuituja) irtoaa pesussa mikromuovia, joka solahtaa vedenpuhdistamoistakin läpi ja pääsee siten suoraan vesistöihin. Mikromuoveista on tulossa yksi lisäongelma merissä ja niiden myös pelätään päätyvän ravintokiertoon, kun pieneliöt syövät niitä, suuremmat eliöt pieneliöitä jne. ja muovi kulkee koko ajan mukana... WWF:llä on aiemmin ollut enemmänkin "arveluttavista" materiaaleista tehtyjä tuotteita tukimyynnissään, mutta ovat nyt uudistaneet tuotevalikoimaa ja mm. vaatteet ja kangaskassit ovat luomupuuvillaa, kestopussit ja patakintaat kierrätysmateriaaleja ja puiset pelit FSC-merkittyä puuta ympäristöystävällisin maalein. Fleecepeitto on vanhan varaston tuote, jonka poistoa tammikuun alennuskampanjalla on ilmeisesti tarkoitus nopeuttaa. Kuvan antamasta harhavaikutelmasta poiketen peitto ei meillä ole tulossa koirien käyttöön, joten se pysyy pitkään puhtaana ja käyttökelpoisena ilman pesujakin minimoiden mikromuovien levityksen.


Olen koko viime vuoden vähän kuumeillut itselleni aikuisten värityskirjaa (Salainen puutarha/ Lumottu metsä) ja vähältä piti, etten toivonut joululahjaksi sellaista. Kysymykseksi jäi kuitenkin se, että millä ajalla niitä kirjoja alkaisin värittelemään, jonka vuoksi hankkimatta ja toivomatta on jäänyt. WWF-tuotteita katsellessa tuli kuitenkin mieleen yksi paikka, jossa värityskirja voisi olla tarpeen, miehen harrastuksissa mukanaolo... Kirjat ja muu lukeminen on vähän hankalia, kun niihin pitäisi pystyä keskittyä edes muutaman minuutin kerrallaan, mutta värittämisessä ei haittaa, vaikka katse ja ajatukset harhailisivat vähän väliä muuallakin. Tämä värityskirja on tosin suunnattu lapsille eikä aikuisille, joten kuviot ovat aikuisten kirjoja yksinkertaisemmat, mutta on näitä nyt huomattavasti perinteisiä lasten värityskirjoja mukavampi väritellä. Vielä pitäisi uudet, monisävyisemmät puuvärit vain hommata kaveriksi.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Save the siberians!

Tokotavaravarastostani, ihan kuin mulla siis olisi sellainen, löytyy pari pussillista tunnistusnoutokapuloita. Olisikohan niitä yhteensä jotain 100? kapulaa. Tunnistusnoudossahan koiran pitää usean kapulan seasta löytää se, joka on ollut ohjaajansa kädessä ja koska lopulta lähes kaikissa kapuloissa on se oma haju, niin osa tokoharrastajista hävittää/kierrättää kavereille kaikki sellaiset kapulat ja hankkii/saa uusia/toisten käyttämiä tilalle.

Itse en jaksa olla niin tarkka. Käytetyt kapulat laitetaan sitä mukaa toiseen pussiin ja pussissa ne "vanhenevat" muutaman viikon, jonka jälkeen ovat taas hyvinkin käyttökelpoisia. Meillä koirat eivät etsi minun hajua, ne etsivät tuoreinta minun hajua - eivät sitä 1-3kk vanhaa. Syksyllä tuli treenattua tunnaria harvakseltaan ja vain yhtä kapulaa piilottelemalla, joten kapuloiden kierto oli hidasta. Kun vihdoin pääsin käsiksi saamiini koeylijäämäkapuloihin (autossa ihan liian kauan odottaneisiin) ja pussista alkoi kapuloita huveta, paljastui pohjilta jo unohtamani yllätys pienten, suloisten tiikereiden muodossa.


Tiikerilöydöstä ilahtuneena tulin googletelleeksi siperiantiikereitä, joita myös amurintiikereiksi kutsutaan. Tiikereistä erotetaan yhdeksän alalajia, joista kolme kuoli 1900-luvulla sukupuuttoon ja jäljellä olevat alalajit ovat kaikki äärimmäisen/erittäin uhanalaisia. Tiikereiden suurimpia uhkia ovat salametsästys (turkikset, petoviha, lääketiede) ja elinalueiden pirstoutuminen (metsähakkuut, maatalouden levittyminen). Kaikkiaan luonnossa eläviä tiikereitä on enää 3000-4000 yksilöä, ja näistä Itä-Siperiassa Amur-joen alueella eläviä siperiantiikereitä vain 400-500. Siperiantiikeri on tiikerien alalajeista pohjoisin ja suurin, isoimmat urokset voivat painaa jopa 300kg. 


Vaikka eläintarhat ovat bisnestä, tekevät ne myös arvokasta työtä uhanalaisten eläinlajien hyväksi. Eläintarhoissa siperiantiikereitä on suunnilleen saman verran kuin luonnossakin, noin 450, ja niiden geeniperimä on luonnon tiikereitä monimuotoisempi. Korkeasaareen ensimmäinen siperiantiikeri on tullut 1960-luvulla, nykyisin siellä on kaksi nuorta yksilöä, uros ja naaras. Eläintarhassa tapahtuvan lajiensuojelutyön ja valistuksen lisäksi Korkeasaari tukee taloudellisesti erilaisia luonnonsuojelukohteita. Korkeasaaren eläintarha on tällä hetkellä mukana neljässä eri hankkeessa ja niiden kautta myös meillä taviksilla on mahdollisuus lahjoituksin osallistua eläinten auttamiseen. Korkeasaaren eläinsuojelutyön sivut löytyvät täältä. Itse tein teksiviestinä lahjoituksen Amur-hankkeelle luonnonvaraisten siperian(amurin)tiikereiden ja amurinleopardien suojeluun.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Raahen ryhmänäyttely 23.1.2016

Espanjanvesikoira?

Espanjanvesikoira/lagotto?

Kultainennoutaja

Kultainennoutaja

Cockerspanieli

Cockerspanieli

Cockerspanieli

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja

Lapinporokoira

Englanninspringerspanieli

Englanninspringerspanieli

 Harmaa norjanhirvikoira

Harmaa norjanhirvikoira

Suomenajokoira

Suomenajokoira
 

Novascotiannoutaja

Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira

Portugalinvesikoira?

Dreeveri

Karkeakarvainen italianajokoira

Irlanninvesispanieli

Pohjanpystykorva

Jämtlanninpystykorva

Gordoninsetteri

Suomenpystykorva

lauantai 23. tammikuuta 2016

Vaaleanpunainen pilleri

Antibioottia ja apuaineita, siitä on vaaleanpunaiset pillerit tehty. Mesta niitä joutui syömään joulukuulla aika ikävään korvatulehdukseen. Podin huonoa omatuntoa huonosta koiranomistajuudesta, kun niin myöhään vasta tulehduksen huomasin, vaikka korva oli mömmöjä täynnä. Lumeksen korvia olen aina kerran viikossa parissa tutkaillut, kun sillä silloin kerran se korvatulehdus oli, mutta eipä tullut mieleen, että Mestallakin saattaisi korva tulehtua. No, tiedänpä vastaisuudessa kurkkia senkin korvakarvojen sisään.


On tullut myös huomattua yksi todella suuri ero Lumeksen ja Mestan hoitotoimenpidekäytöksessä. Mestalle on pennusta asti tehty erittäin paljon käsittelyharjoituksia ja ikävistäkin tilanteista on päässyt pois ainoastaan olemalla hiljaa paikoillaan, mikään vastustelu ei ole koskaan tuottanut tulosta. Mesta antoi mukisematta kaadella korvaansa puhdistusainetta ja lääketippoja, vaikka selvästi oli erittäin inhottavaa, ja syksyllä nenäkennelyskärokotekaan ei aiheuttanut vastustelua. Lumekselle ei ole tehty vastaavalla tavalla harjoitteita kuin Mestalle, vaikka toki sitäkin on paljon käsitelty. Lumes saa nenärokotteista hirveät sätkyt eikä sitä meinaa väkisinkään saada pitämään päätään paikoillaan sen tarvittavan parin sekunnin ajan. Tulehtuneen korvankin hoito piti sille tehdä huijaamalla, koska pakotus eikä komentaminen (mistä olin todella yllättynyt, sillä Lumes sentään on kaikissa muissa tilanteissa erittäin tottelevainen koira!) eikä lahjominen mikään tehonnut. Mestahan tosin on myös huomattavasti Lumesta nöyrempi koira ja sen oma tahto väistyy minun tahdon tieltä. Lumes ei ole ollenkaan nöyrä koira, mutta ennen nenärokotteita ja korvanhoitoa emme vain koskaan kuuden vuoden aikana ole olleet eri mieltä mistään asiasta.

torstai 21. tammikuuta 2016

Tavoitteiden tarkistus

LUMES

Toko-tavoitteet vuodelle 2015
Lisää treeniä niihin liikkeisiin, jotka sitä kaipaa, ja voittajan kokeisiin vaan, vaikka ennen lisätreeniäkin jo. Ei tuloksellisia tavoitteita, vain koulutuksellisia. Niin ja jos uusiin sääntöihin täytyy opetella jotain fiksausta, niin ne.

Aina tää peruspose kapulan kanssa, etkö parempaa keksi?

Toteuma
Käytiin helmikuulla yhdessä voittajaluokan tokokokeessa tuloksena huippusaalis pisteitä (kaikki muut liikkeet 9-10, kaukot 5) Lumeksen ollessa superhyperupee! Yli-innokkuus kaukoissa koitui kohtaloksi ja jäätiin muutama piste 1-tuloksesta, mikä on siis aivan mahtava saavutus verrattuna siihen, että jätettiin paikallamakuu väliin ja menetettiin siinä 40 pistettä. Koe meni niin täydellisesti, että en uskaltanut mennä enää uudestaan... Kesällä käytiin kahdesti ohjauksen alla treenimässä jotain uusien sääntöjen juttuja, jotka onnistuivat hyvin, mutta eipä juuri muuta olla tehty asian eteen.

Toko-tavoitteet vuodelle 2016
Jotenkin lässähti tokoinnostus sen yhden menestyksekkään kokeen jälkeen, kun tuntuu, ettei siitä enää paremmaksi pysty laittamaan. Nyt alkaisi tosin paikallamakuukin olla niin rauhallisessa kuosissa kuin koetta varten haluaisin, että en tiedä pitäisikö kuitenkin käydä kokeilemassa? Tai sitten ei?

Kai sitä nyt jokainen osaa kapula suussa tassuakin antaa, vähän haastetta pliis...

Haku-tavoitteet vuodelle 2015
Pistot eteneviksi. Noudoissa ja luoksetuloissa paluu ensin eteen suoran sivulletulon sijaan. Estenoutojen vahvistus. Parikiloisen kapulan kantorutiini. Esineruudusta kokeilla muutaman kerran kolmen esineen tuomista. 3-luokan kokeeseen heti keväällä tai sitten vasta alkutalvesta? Ainakin jäävät onnistuu ongelmitta juoksuvauhdistakin.

No tää nyt sentään on jo jotain, mutta kyllä mä parempaankin pystyisin!

Toteuma
Koko viime vuoden aikana Lumes ei käynyt hakutreeneissä kuin muutaman kerran, mutta käydessään oli edelleen niin makee hakukoira, kun olla voi! Tottiksessa tehtiin kovasti töitä metrisen esteen ylityksen sekä luoksetulon ja noutojen eteentulon kanssa ja edistyttiinkin huomattavasti. Tehtiin alkukesästä pikakuuri jälkeä ja käytiin hakukokeen 3-luokan sijaan palveluskoirien jälkikokeessa jäljestämässä läpi puolen kilometrin pituinen jälki, jolta saldona kolme keppiä (1,4,6) + kaksi haisteltua, mutta ei nostettua (3,5) + tuhannesti viisaampi emäntä kuin ennen koetta. Esineruutu salamannopea. Tottiksen Lumes teki huonoimman evör, vaikka ei se pisteiden valossa sitä ollutkaan, ja jopa ensimmäistä kertaa hyppäsi kokeessa sen metrisen esteen sekä tuli suoran perusasennon sijaan myös eteen istumaan. Kokeen jälkeen lopetin tottiksen treenaamisen Lumeksen kanssa ja jatkon pk-koehaaveet. Se oli kevään treeneissäkin ollut koko ajan vähän outo ja viimeinen tippa oli tuo alavireinen tottis koetilanteessa, joka ei todellakaan ole Lumeksen tapaista, joten epäilin sen olevan kipeä. Pitäisi siitä kirjoittaa ihan oma juttunsa...

Johan alkoi lyyti kirjoittaa - tää se vasta on jotain!

Haku-/jälki/vot evör pk-tavoitteet vuodelle 2016
Jaah, en oikein tiedä. Kyllä me varmaan joku kerta hakumetsässä käydään ja saatetaanpa jälkeäkin tehdä, mutta ehkä Lumeksella on jo meriittiä pk-saralla ihan riittävästi. Joku viikko sitten juttelin yhden pelastuskoiraharrastajatreenikaverin kanssa ja tuli puheeksi, että hälytystehtäväkelpoisia koiria pelastusetsintöihin tarvittaisiin meidän alueelle lisää ja pienen hetken mietin, että pitäisköhän, koska Lumes ois kyllä just omiaan siihen hommaan. On se kuitenkin niin sitovaa ja pitäisi itsekin kouluttautua ensiapu-, suunnistus- yms. jutuissa, että taitaa se kuitenkin jäädä.

Seuraamista oikealla puolella koira ja ohjaaja samansuuntaisesti.

Koiratanssi-nykytila
Meillähän ei ole ollut mitään tavoitteita tällä saralla lukuunottamatta salaista haavetta koiratanssikisaan osallistumisesta ja meidän debyytti olikin viime kesänä HTM-luokassa.

Koiratanssi-tavoitteet 2016
Mä jotenkin hurahdin siihen hooteeämmään eli seuraamiseen musiikin tahdissa ja Lumes osaa jo melkein kaikki positiot eli seuraamispaikatkin, niin ois aika siistiä osallistua tänä vuonna äsämmiin?

MESTA

Toko-tavoitteet 2015
En tiedä haukkaanko vähän liian ison palan näillä tavoitteilla, mutta jos paikallaolojen kanssa ei tule ongelmaa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä ajatusta, että Mesta nähtäisiin ensi vuonna jopa voittajaluokassakin. Elikkä treeniä, treeniä, treeniä.

Toteuma
Yksi tokokoe käytiin, alokasluokasta yhtä vaille kymppirivi. Syksylle/alkutalvelle oli avoinluokka suunnitelmissa, mutta silmätipat vetäisi doping-varoajat päälle, jotka kesti koko loppuvuoden. Voittajaluokkaan ei vielä oltais ollu valmiita.

Toko-tavoitteet 2016
Sikäli mikäli ei tule mitään uusia lääkityksiä ja sitä myöten estoa osallistua kokeisiin, niin pitäisiköhän tälle vuodelle olla tavoitteena ylimpään luokkaan pääsy...


Haku-tavoitteet 2015
Lisää hakutreenejä, lisää esinetreenejä, lisää tottistreenejä (estenoudot) ja syksyllä HK1? Ai niin, ensin BH keväällä/kesällä?

Toteuma
BH-koe suoritettiin hyväksytysti ja tavoitteena oli osallistua siihen joulukuun hakukokeeseen, jossa Lumeksen kanssa edeltävänä vuonna saatiin se HK2, mutta ei sitä koetta ollutkaan ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silmätippojen doping-varoaikojen takia olisi kuitenkaan voitu osallistua. Maastot oli ihan ok-kuosissa, tottis ei täysin valmis, mutta ois voinut riittää tulokseen.

Haku-tavoitteet 2016
Talven jäljiltä etsintähommat taas vauhtiin ilmaisun kera ja tottiksessa estenoudot ja eteenmeno valmiiksi, niin ei pitäisi olla estettä, etteikö voitaisi HK1 saada. Tosin saattaapi olla pieni aavistus, että Mestan kanssa ei välttämättä ole kokeissa yhtä helppoa kuin Lumeksen kanssa. Lumes paikkailee mun virheitä hyvin, mutta Mesta kyllä odottaa, että mä hoidan oman hommani kunnolla...


Agility-tavoitteet 2015
Kaikki esteet kisakuntoon, lisää ratahallintaa, virallisiin kisoihin, ehkä nousu 2-luokkaan?

Toteuma
Ei oikein agilityn treenaus inspannut ja viime talvena lähes valmiissa kuosissa olleet kepitkin on kokeneet taantuman treenin puutteessa.

Agility-tavoitteet 2016
Mestan niin pitäis päästä treenaamaan agia ja saada kisaamista varten tarvittavat loppusilaukset kasaan. Itseäni ei vain jostain syystä nyt yhtään kiinnosta agility ja ärsyttää, kun menee kaikki aiemmin sen eteen tehty työ hukkaan... Kaikki mahdolliset lainaohjaajatkin asuu vähän väärillä suunnilla.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vakuutetut koirat



Meillä on molemmilla koirilla vakuutukset (Lähi)Tapiolassa, ne on otettu ennen 4kk ikää, jolloin ovat voimassa myös luusto-, nivel-, yms. vikoihin. Lumeksella on henki-, eläinlääkärikulu- ja vastuuvakuutukset, Mestalla eläinlääkärikulu- ja vastuuvakuutukset. Yhteensä näistä maksan vakuutusmaksuja noin 320e/vuosi. Lääkäri- ja vastuuvakuutukset ovat voimassa koiran eliniän, henkivakuutus 10-vuotiaaksi.



Lumeksen henkivakuutussummana on ollut ostohinta 750e, mutta se alkaa laskea sinä vakuutuskautena, jolloin koira täyttää 7v, ja Lumeksella se oli viime vuonna, joten joulukuussa nostin summan tonniin. Halusin nostaa vakuutussummaa sen vuoksi, että jos Lumekselle sattuisi vaikka vuoden päästä käymään oikein kurjasti, mitä tietenkään en missään tapauksessa toivo, niin korvaussumma olisi enää vain noin 400e, mutta noston jälkeen tuplat. Vaikka mikään rahasumma ei korvaakaan rakkaan lemmikin ja perheenjäsenen menettämistä, niin en kuitenkaan ole sille kaikkia näitä vuosia maksanut henkivakuutusta vain sen takia, että saan korvausta "ei mitään".



Rahallisestihan vakuutukset eivät todellakaan ole kannattaneet, ainakaan vielä, mutta sitä kai jokainen toivookin, että vakuutus olisi turha, oli vakuutus sitten mikä tahansa? Viime vuonna olen itse maksanut koirien lääkäri- ja lääkekuluja noin 230e ja vakuutusyhtiö 170e. Tänä vuonna vakuutusehdot ilmeisesti heikentyvät tai ainakin jossain nettikeskusteluissa on ollut, että se 90e omavastuuosuus (25% lisäksi) tulisi jokaiseen lääkärikäyntiin, ei vain uusiin vahinkoihin. En ole virallisesta lähteestä vielä asiaa vahvistanut, mutta jos näin on, niin käytännössä mistään perusklinikkakäynneistä ei saa enää vakuutusyhtiöltä ropoakaan


.
Koska molemmilla koirilla on tosiaan vakuutus ollut voimassa pikkupennusta asti, en kummaltakaan sitä taida uskaltaa enää lopettaa, vaikka toisinaan mielessä on käynytkin. Lumeksella haluan pitää voimassa sen vuoksi, että se kuitenkin tänään(!) täyttää 7v ja jos sille vanhemmiten sattuisi tulemaan jotain vaivaa. Mestalla taas on se erikoinen silmä ja huonosti käydessä silmälle voi joutua tekemään jotain isoa operaatiota ja siinä tapauksessa kyllä toivon, että vakuutus edelleen on voimassa. Taidan siis edelleen jatkaa vakuutusmaksujen maksamista, vaikka se ei mitään halpaa lystiä olekaan, ja samalla silti toivoa, että ei sille rahalle vastinetta tarvittaisi.