Koirat, keittiö ja kello kahdentoista räjähdys

Torstaina 31.12.2015 olin koirien kanssa kyläilemässä Vallun ja Merin luona. (Ketkä Vallu ja Meri? Kurkkaa täältä.) Taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun ei tullut otettua yhtä ainuttakaan valokuvaa koirista, vaikka kamera kyllä mukana oli. Sen sijaan Lumekselle ja Mestalle tuli oikein oivallinen harjoitus piilopaikallaolosta, kun me ihmiset lähdimme yläkertaan ja koirat jäivät alakertaan. Lumes ja Mesta olivat keittiössä ruokapöydän alla makaamassa, joten käskin niiden pysytellä siellä, vaikka en ollut kyllä yhtään varma, malttaisivatko. Ollessamme yläkerrassa, alhaalta kuului pari Vallun haukahdusta ja ehkä vastakommentteina pari Lumeksenkin haukahdusta. Varmuudeksi kävin rappusten yläpäästä huikkaamassa komennot "Hiljaa! Maate!" vaikka en yhtään tiennyt, tapahtuiko siellä edes sen kummempaa kuin ne parit haukahdukset. Yläkerran paikat (mm. löysin muutamat vanhat farkut kangastarpeiksi ja maton) tuli katsotuksi noin kymmenessä minuutissa ja palasimme alas, jossa Lumes ja Mesta makasivat edelleen pöydän alla, Meri oli pedillään ja Vallu tuulikaapissa - ihan kuten olimme koirat jättäneetkin. Eteisestä oli kuitenkin aiemmin kenkieni viereen laitetut pehmotossut ja lankakerä siirtyneet keittiöön...

Lähdettiin kotiin puoli seitsemän jälkeen, ensimmäistäkään uuteen vuoteen liittyvää pamausta ei ollut vielä silloin kuulunut. Kotimatkan aikana näkyi silloin tällöin taivaalla välkettä, mutta autoon rakettien äänet eivät kuuluneet. Kotona ollessamme alkoi yhdeksän aikaan ihan naapurissa valtava pauke, jota kesti puolisen tuntia, taisi useampikin naapureistamme vuoron perään laukaista omat ilotulitteensa. Oli pakko ottaa videonpätkää koirista, kun makoilevat reporankoina, vaikka pauke ulkona on melkoinen. Harmi vain, etteivät pamaukset tallentuneetkaan videolle asti.

Puoleen yöhön asti olikin sitten aivan hiljaista ja koirat saivat siinä välissä olla takapihalla, Mesta olisi tosin halunnut sinne jo aiemminkin. Vähän ennen kello kahtatoista käväisin keittiössä tekemässä pari voileipää itselleni ja kun koirat tulivat mukaan odottavina, latasin niille lattian täydeltä maitopurkkeja kinkunmurusilla. Niitäpä siinä sitten repivät ja söivät, kun vuosi vaihtui ja ulkona ilotulitteet räjähtelivät. Tämä puolenyön pamauttelu ei kestänyt kuin vartin verran, mutta aiempaan iltaan verrattuna huomattavasti kovemmat äänet niissä kyllä oli. Siihen ne paukkeet sitten loppuivatkin ja koko loppuyö meni hiljaisuudessa. Nou hätä, nou hämminki.