Kukkulan kumisaapaskuningas

Olin tuossa yhtenä päivänä sängyssä peittojen alla iltapäivänokosilla miehen tullessa kotiin. Oli ostanut jostain alelaarista koirille pari uutta lelua ja antoi toiselle toisen ja toiselle toisen. No yllättävää, että Mesta oli sitä mieltä, että Lumekselle annettu lelu oli parempi ja varasti sen itselleen. Tuli lelun, vinkuvan kumisaappaan, kanssa sänkyyn, jossa itse siis edelleen makasin yrittäen jatkaa nukkumista. Ei tarvinnut jatkaa nukkumista, sillä Mesta järjesti varsaisen kukkulan kuningas-show:n.

Se vingutti saapasta, käveli pöyhkeänä ympäri sänkyä saapas suussaan, talloi päälleni, tyrkytti lelua minulle ja murisi koko ajan hirmuisesti. Lumes tuli välillä sängyn viereen haaveilemaan saappaasta ja/tai sänkyyn hyppäämisestä, mutta Mesta meni aina heti silloin itse sängyn laidalle, murisi edelleen yhtä hurjasti kuin koko ajan oli murissut, käveli sängyllä aina sillä kohtaa laitaa, jossa Lumes oli lattialla ja huitoi tassulla Lumesta päähän.

Mestan esitys oli kerta kaikkiaan niin mahtaileva ja suureellinen kuin vain olla voi, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihastella sen saapasta. Silloin aikanaan Mestaa ottaessa kysyin sen kasvattajalta, että eihän se pentu ole mikään ihan tosikko tai vakava, että mä haluan huumorintajuisen koiran. Voi jestas se koira on naurattanut mua näinä vuosina niin monta kertaa, että ei ole tosikko ei, mutta tuo saapasnäytös oli kyllä ihan uudella levelillä. Se, jos mikä olisi kyllä pitänyt saada videolle!

Olisinhan toki voinut kieltää siltä mahtailun, murinan, tallomisen jne. ja ylipäätään vaikka käskeä sängystä pois, ei mitään ongelmaa, mutta olisinpa jäänyt paljosta hauskasta paitsi...