Koirien vappuhulinat

Olen meidän koirakerhon puitteissa ollut jo monena vuotena esiintymässä Lumeksen ja sittemmin myös Mestan kanssa niin tokossa, agissa, tempuissa kuin henkilöetsinnässäkin. Nyt meitä oli pyydetty vappumarkkinoille mukaan ja se olikin hälinäisin ja suuriyleisöisin tapahtuma, jossa ollaan oltu. Koirien esityksiä oli katsomassa monta kymmentä ihmistä (koko ihmismäärä lähenteli varmaan paria sataa) ja lisäksi markkina-alueelle kuuluvina ääninä ja runsaana taustameluna oli mm. musiikkia, pallojen pauketta, kuulutuksia, moottoripyöräletkan ohiajo 30 metrin päästä, lapsien huudahduksia jne. Muutamaa metriä kauemmas oli vaikea kuulla ihmisten puhetta kunnolla. Koirien esitysalueelle myös lenteli välillä pallonheiton palloja.

Mesta esiintyi agilityssä ja suoritui oikein reippaasti ja taitavasti, vaikka ollaan sitä lajia ratana treenattu viimeksi viime kesänä. Mestassa ei muuten näkynyt mitään jännitystä tai häiriönottoa, mutta ensimmäisen esityspätkän jälkeen, kun piti lähteä kehästä pois, se meni jotenkin "tahmeaksi" ja jouduin pannasta taluttaa sen pois. Muutoin ja toisen esityspätkän jälkeen oli ihan normaali. Mestan oli tarkoitus esittää myös pari tokojuttua ja olisi ollut sille hyvää harjoitusta, mutta näin isossa häiriössä se olisi tarvinnut lelupalkan ja lelupalkan kanssa se haukkuu, jota en taas tämäntyyppisessä yleisötapahtumassa viitsi antaa sen tehdä.

Lumes teki yhden kierroksen agia, tokoa (seuraamista, paikallamakuu, luoksetulo <- nämä yhdessä toisen koiran kanssa, tunnistusnoudon <- onnistui erinomaisesti!, tavallisen noudon ja kauko-ohjauksen kaikilla asentovaihdoilla <- sekin oli super!) ja esitti kaikki temppunsa, jotka vain muistin. Lumesta ei kyllä sitten pätkääkään hetkauta yhtään mikään, se on aina vaan niin yhtä iloinen!

Koska on mun vuoro? miettii Mesta.

Markkinoiden jälkeen käytiin etsimässä reitti eräälle laavulle ja kyllä käveltiinkin sitten sinne laavulle. Nikke oli emäntänsä kanssa meille kaverina, suunnitellaan koirakerholle metsäretkipäivää ja piti ennakkoon käydä tarkistamassa paikka kelvolliseksi. Koiratkin käyttäytyivät heti paljon mallikelpoisemmin, kun ei ollut mitään paineita hyvästä käytöksestä. Ei ollut mitään hullukiskomista vieraan (ollaan me Nikkeä toki ennenkin nähty, mutta vain treenikentän laidalla, ei tälleen lähemmin) koiran luo tai riekkumishaukkua. Mestakin menomatkalla jolkotteli nätisti menemään porukan edellä, kun "vanhusosasto" oli naruissa.

Ensin näköpiiriin saapui pieni näkötorni ja sen jälkeen jo itse laavukin. Nikke pääsi ensin kiipeämään torniin ja Lumeksella oli vaikeuksia pysytellä alhaalla, kun sillä jo mieli halaji kiipeilemään. Ihan epäreilua Lumeksen mielestä, että toinen pääsi ensin.

Koittihan sitä viimein sitten "mustuaistenkin" vuoro ja melkeinpä rynnivät portaat ylös. Samalla vauhdilla olisi tultu raput alaskin päin, joten jouduin peruuttamaan koirien edessä ja vuorotellen antaa niille luvan astua pari rappua alas. Pysyi homma hallittuna.

Laavu oli tehty hauskasti kallioseinämään kiinni. Koirien osalta kohteeseen tutustuttiin tarkasti niin ulkoa- kuin sisältäkin päin ja kylläpä sitä itsekin olisi jo tällä kertaa voinut istahtaa evästelemään eikä odottaa sitä virallista retkipäivää.

Reitti laavulle sisälsi useita kylpy- ja juomapaikkoja, varsinkin Lumes otti niistä ilon irti saadessaa paluumatkalla vuorostaan juosta vapaana. Tosin siinä missä Mesta vapaanaollessaan hiljaa hipsutti muista ohi, Lumes paineli törkeästi ihan täyttä laukkaa toisten kylkiä hipoen ja ohimennessään vielä vilkaisi "hähää" ilmeellä ohitettavaa. Vesipulahduksillakin se yhtäkkiä meinasi syöksähtää härnäävästi Nikken luo lälläslää-meiningillä ja kyseinen ilkikurisuus (ei siis vihaisuus vaan nimenomaan ilkikurisuus) oli ihan uusi piirre Lumeksessa.

Mä ihan vähäsen vaan olisin syöksynyt tuosta Nikken ohi...