Päällinjärven rannalla Karstulassa oli kauniit maisemat. Koirat saivat hetkisen jaloitella vapaina ja ranta olikin täynnä mielenkiintoisia tuoksuja. Piipahdettiin myös Wanhat Wehkeet-automuseossa, jonka yhteydestä löytyy myös leirintäalue ja keilahalli. Pitsa muuten oli tosi hyvää! Museossa oli käymässä linja-autolastillinen vieraita, joista osa tuli ulos parkkipaikalla juuri jätettyäni Mestan auton viereen paikallamakuuseen (piti sitä koetta varten koittaa harjoitella edes jossain). Pari vanhempaa rouvaa huomasi Mestan makoilemassa yksinään ja alkoivat leperrellä sille "Voi, mikä pieni koira siellä, oletpa suloinen. Kuka sinut omistaa? Voi sentään, kun olet nätti." Kävelivät siinä ihastellessaan/ihmetellessään lähemmäskin Mestaa ja katselin, että kohta joudun kyllä jo huikata, että minun koira, ei hätää, älkää menkö ihan viereen, mutta jäivät sitten kuitenkin vähän matkan päästä katsomaan. Lopulta palatessani Mestan luokse toinen rouvista huikkasi helpottuneena, että sinunko koira se olikin ja kertoi niin ilahtuneensa, kun tapasi reissulla edes yhden koiran.
Kaikki lapinkoirani ovat nyt sitten tosiaan luonnetestattuja; Allu 2-vuotiaana, Lumes ja Mesta 3-vuotiaina. Lumeksenkin olisin vienyt heti 2veenä, mutta luonnetesti, johon ilmoitin sen, pidettiinkiin ennakkotiedosta poiketen aamusta iltapäivään eikä iltapäivästä iltaan, ja minähän olin päivällä töissä. Siinä vierähti sitten vuosi, kunnes sain sen uuteen testiin mahtumaan. Mesta taas tuntui 2veenä vielä hieman epäkypsältä, mutta nyt 3veenä just soppelilta testiin.
Kaikki kolme olivat laukausvarmoja sekä luoksepäästävyydeltään hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia. Kukaan niistä ei ole koskaan pelännyt mitään kovia ääniä ja kaikki olivat laukauksiakin kuulleet jo moneen kertaan ennen luonnetestiä. Allulla oli rauhallinen suhtautuminen tuomariin, niin kuin aina kaikkiin muihinkin ihmisiin, Lumeksella ja Mestalla huomattavasti riehakkaammat. Lumes on aina rakastanut kaikkia ihmisiä, mutta Mestasta olisi ehkä tullut enemmän Allunlainen, jos sen kanssa ei pennusta asti olisi käyty hakutreeneissä rakastamassa ihmisiä enkä olisi opettanut sitä tulemaan syliin ja hyppimään päin. On se Lumesta sentään aavistuksen hillitympi näin tavisolosuhteissa, vaikka testissä kävikin vähän ylikierroksilla.
Hermorakenne oli kaikilla +1, Allu ja Lumes hieman rauhaton, Mesta hermostunein pyrkimyksin. Kaikille testi oli sillä tavalla helppo, että mitään pahaa mieltä ei jäänyt mistään, häntä heilui koko testin ajan yhtä iloisena ja välittömästi testin päätyttyä koirat olivat kuin ei mitään testiä olisi äsken suoritettukaan. Allun ja Mestan olisi tuosta vaan voinut vielä vaikka uusintakierrokselle, ei mitään väliä, Lumeksenkin siinä tapauksessa, että kelkalla ja tuomarin hyökätessä olisin hieman sitä saanut kannustaa.
Allu on ehdottomasti näistä kolmesta se, joka parhaiten handlasi hermonsa. Allu oli aina vakaa ja itsevarma, sen elämää ja maailmaa ei mikään asia hätkäyttänyt. Mestasta tuomarit sanoivat, että haukkumisen takia sille tuli +1b eikä a. Se ei siis ole hermostunut, mutta koska se käytti ääntään niin paljon, se ei anna itsestään yhtä vakaata kuvaa kuin jos olisi ollut hiljempaa. Näin siinä käy, kun harrastusominaisuuksia vahventaakseen opettaa koiran reagoimaan haukkumalla kaikkeen jännään puuhaan, jotta nostattaa itseään kaikissa tilanteissa eikä lässähdä... Mutta ei muuten lässähdä!
Puolustushalua oli Allulla ja Mestalla +1 pieni verran, Lumes taas oli täysin haluton -1 (halusi vain paeta paikalta). Tuomarin hyökätessä Allu seisoi rauhallisena vierelläni, kunnes tuomari tuli lähemmäs ja lähemmäs ja silloin Allu siirtyi eteeni ja aloitti vahvan haukun. Mestahan taas piti meteliä koko ajan ja hillui edessäni, mutta sen haukun sävy ei ollut kovin uskottava. Tässä näkyi hyvin ero samoista pisteistä eri tavalla suoritettuna, tyynesti ja harkitusti kaikissa tilanteissa käyttäytyvä Allu ja suorilta toimintaan sen kummemmin miettimättä syöksyvä Mesta.
Terävyys (eli miten herkästi koira reagoi aggressiolla uhkaan) Allulla +3 kohtuullinen, Lumeksella ja Mestalla +1a pieni. Kukaan ei sen kummemmin itseään puolustanut siinä, kun olivat seinässä olevaan naruun kiinnikytkettyinä ja tuomari tuli uhkaavasti kohti, mutta Allulla oli vahvin reaktio ja haukku heti väkevää eikä se alistunut lopussakaan vaan seisoi jämäkästi paikoillaan.
Temperamentti Allulla +2 kohtuullisen vilkas, Lumeksella ja Mestalla +1 erittäin vilkas. Lumeksen vilkkaus testissä oli sitä, että se "kulkee joka paikassa", kuten tuomarit sanoivat, ja huomasi ihan kaiken. Sellainen se on lenkeillä ja kotonakin, kaikki huomataan, mutta onneksi se vain huomioi asioita, ei reagoi kaikkeen. Mestalle kyseinen "arvosana" taas tuli jatkuvan liikkeen (ja haukkumisen) vuoksi, arjessa se onkin jo huomattu, että Mestan huomiokyky jää huomattavasti Lumeksesta jälkeen.
Lumeksella ei testissä näkynyt ollenkaan se, että siitäkin on yritetty kaivaa kaikki mahdollinen virta irti harrastusten takia. Lumes olisi todennäköisesti ollut testissä aivan samanlainen, vaikka minkäänlaista harrastustaustaa ei olisikaan. Mestalla taas läpi koko testin näkyi opetetut asiat, se oli ihan täynnä energiaa ja sitä turhautti, kun mitään ei tapahtunut. Tuollainen se on, kun sen vie treeneihin, mutta heti, kun sille antaa tehtäviä, se keskittyy vaan siihen, kanavoi koko sen energian työhön eikä hösellä yhtään turhaa.
Kovuus Allulla ja Mestalla +3 kohtuullisen kova, Lumeksella +1 hieman pehmeä. Allua ja Mestaahan testi ei paljoa hetkauttanut, välillä vähän tapahtui jotain ja samantien se oli jo unohdettu. Lumes sen sijaan muisti ihan kaiken ja kelkkakin piti piilottaa, kun jatkoi vain sen kyttäämistä eikä pystytty aloittamaan seuraavaa osiota. Tuomarit olivatkin miettineet, olisiko Lumes hieman pehmeän sijaan jopa pehmeä.
Testissähän mitataan koiran kovuutta/pehmeyttä ympäristöön, näkyvätkö ikävät tapahtumat sen käytöksessä vai ei. Ohjaajapehmeys on sitten toinen asia ja se onkin mielenkiintoinen tapaus näitä omia koiria miettiessä. Alluhan ei ollut tippaakaan ohjaajapehmeä eikä nöyrä. Ihan sama, mitä sille sanoin tai minkälainen olin, se ei ns. pahoittanut mieltään. Sen sijaan Allu vaati arvostavaa käytöstä minulta, jos sille esim. sanoi rumasti tilanteessa, jossa se ei Allun mielestä ollut oikeutettua, se ei taatusti totellut. Saattoipa jopa kivahtaa vastalauseen, että tee kuule ihan ite! Lumes, toisin kuin ehkä voisi olettaa, ei ole sekään juuri lainkaan ohjaajapehmeä eikä myöskään nöyrä. Sellainen piirre Lumeksesta kyllä löytyy, että se on mielissään siitä, kun olen tyytyväinen. Jos sitä ensin komentaa tiukasti ja sitten vaihtaa tosi iloiseksi, niin Lumeksesta tulee ihan superiloinen ja se tekee hommia vielä paremmin kuin ennen torumista.
Mestan kanssa taas on saanut tehdä hirveästi töitä ohjaajapehmeyden "poistamisessa", vaikka toisinaan tuntuu, että ei sekään ole ihan loppuun asti ohjaajapehmeä vaan jotenkin "teeskentelee" sitä. Mesta on myös nöyrä, tai onko se ohjaajapehmeyden kanssa sama asia, en tiedä, kun ei ole ennen tuollaista koiraa ollut. Tuomarit meinasivat, että kovuus voi näkyä koulutuksellisina vaikeuksina, mutta Mestan kanssa ei kyllä ole ollut mitään siihen liittyviä hankaluuksia, kun ohjaajapehmeyden takia kuitenkin on kiinnostunut mun mielipiteistä asioihin. Enemmänkin olisi ongelma, jos se olisi ympäristöäkin kohtaan pehmeä.
Toimintakyky Allulla ja Mestalla +1a kohtuullinen, Lumeksella -1 pieni. Allu ja Mesta olivat rohkeita, toimivat järkevästi ja ylipäätään tekivät jotain. Mestastahan jopa sanottiin, että sen toimintakyky kaikkialla muualla testissä oli erinomaista (+2? +3?) ja se pimeässä huoneessakin liikkuu hyvin eikä pelkää yhtään, mutta sen takia tippui tuohon +1, koska ei alkanut haistella, vaikka selvästi yritti löytää mua. Lumeksen ajatuksiin kaikissa pelottavissa paikoissa taas ei paljon muuta mahtunut kuin poistua paikalta.
Taisteluhalu Allulla ja Lumeksella -1 pieni, Mestalla +2b kohtuullisen pieni. Allun taisteluhalupisteet tuli täysin muualta testistä, mistään vetoleikeistä se ei tuohon aikaan ollut kiinnostunut, hyvä, että edes suuhun otti lelua käymään. Lumeksella taas ei missään muualla testissä näkynyt taisteluhalua, mutta kepillä se sen verran leikki ja kiskoi, että pienesti sitä osoitti. Mesta nautti läpi testin vartalonsa käytöstä sekä leikistä tuomarin kanssa, puruote kepistä tai edes patukasta olisi saanut olla aavistuksen lujempi.
Arjen vaihtelevissa menoissa, kodeissa ja oloissa kaikista helpoin koira on ollut Allu. Allu oli syntyjään järkevä, sille ei tarvinnut opettaa mitään missään olemista, se tiesi aina, miten kuuluu käyttäytyä. Allu vaan kertakaikkiaan oli The Best! Ei tarkoita sitä, että Lumeksen ja Mestan kanssa elämä olisi hankalaa, ei ollenkaan, mutta Allun kanssa se oli kaikista helpointa. Lumeksella on lähinnä se, että se vahtii (myös muualla kuin kotona), ja se on joskus ärsyttävää, vaikka oma vika, kun en ole opettanut sitä pois. Mesta on muuten aika samanlainen kuin Allu, mutta Allu oli mister cool, Mesta ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti