Sellainen omistaja millainen koira?

Sitä sanotaan, että joko omistajat valitsevat itseltään näyttäviä koiria tai sitten omistajat alkavat vuosien saatossa itse näyttämään koiriltaan. En ole meillä huomannut ulkoista yhdennäköisyyttä, mutta yksi hieman yhteneväinen ominaisuus meillä - minulla ja koirilla - on, nimittäin aistit. No joo, kaikillahan meillä on aistit, mutta meillä mies väliin vitsailee, että minähän voisin itse harrastaa koirien sijasta näitä "nenätehtäviä", kun hajuaistini on niin hyvä. Tiedä siitä hyvästä, mutta on se välillä vähän hauskaa, kun esimerkiksi tulen kotiin ja heti ulko-oven avattuani kysyn mieheltä "ootko syönyt sitä, tätä ja tuota" ja mies on ihan, et miten sä voit tietää. Mä vaan tiedän... Meillä ei kuitenkaan ole ihan pieni koti, joten syötävät ja syömäpaikat eivät ole ovensuussa, mutta silti ne vaan haistaa.

Yksi hyvin muistissa oleva juttu on lapsuudesta, kun olin leikkaamassa nurmikkoa ja leikkuri alkoi mielestäni haista oudolta. Huikkasin isän ja veljen paikalle, että onko tässä nyt jotain vikaa, kun se haisee oudolta. Isä ja veli eivät haistaneet mitään outoa ja isä käski vaan jatkaa leikkaamista. Ei tainnut mennä edes minuuttiakaan siitä, kun olin jatkanut leikkaamista, niin leikkuri kärähti. Minähän sanoin, että se alkoi haista oudolta!

On sitä tosin yksi päinvastainen esimerkkikin kerrottava. Asuin siihen aikaan pienessä kerrostalossa ja olin toisinaan yläkerrassa sukulaisten lapsenvahtina. Kerran yövahtina ollessa, nukuttiin siis kaikki, vieressäni nukkunut vahdittava heräsi, herätti minut ja alkoi kysellä, että mikä täällä haisee. Aivan unentokkurassa vastasin vain, että ei täällä mikään haise, nyt nukutaan. Kerrostalon alimmassa kerroksessa paloi televisio... Että ei minuun ehkä kuitenkaan ole luottaminen näissä hajuasioissa.