Team Vallattomat: Mestari-Mesta teki sen!

Mestalle oli tälle syksyä tähtäimessä hakukokeiden 2-luokka, johon olisin ilmoittanut sen mielummin vähän myöhemmälle kuin aiemmalle. Kävi kuitenkin niin, että mahduttiin mukaan aiemmin olevaan kokeeseen, kun kaikkiin sopiviin kokeisiin piti kuitenkin koittaa ilmoittautua siltä varalta, ettei jonnekin toiseen mahdukaan. Lähdettiin kokeeseen vähän samalla fiiliksellä kuin alkukesän 1-luokkaankin, että ihan valmiita ei olla, mutta mennään nyt kokeilemaan. Jos kaikki sujuu edes sinnepäin, niin tulos pitäisi tulla, mutta ainahan on sekin mahdollisuus olemassa, että joku juttu ei sitten kokeessa onnistukaan.

Meillä oli aika monta epävarmuustekijää matkassa mukana. Ei esimerkiksi ehditty kertaakaan treenata sen kokonaisen 2-luokan hakuradan eli 200m pitkän alueen suorittamista. 150 metriä jäi pisimmäksi ja siinä ei ollut ongelmia. Kokeeseen paikan saatuani halusin tehdä Mestalle lähinnä vain motivointitreeniä ja haukkumisen vahvistamista. Mestalla onkin ollut ihan tosi hyvä draivi päällä etsintätyöhön ja haukun sävy ja kesto on parantuneet ihan huimasti lyhyessä ajassa. Joskus sitä keksii ne hyvätkin ideat!

Esineruudussa Mestalle tuli sellainen päähänpisto, että se ei enää etsinytkään esineitä juoksemalla sikin sokin aluetta, vaan käveli nenä maassa tallauksia jäljestäen ja ajatteli sillä tavalla löytävänsä esineet. Meinasin totaalisesti menettää hermoni, kun homma menee pieleen ihan lähellä koetta. Mestan kanssa ei ole edes jälkeä harrastettu kuin joku muutama hassu metri ihan pikkupentuna ja alkukesästä 2015, että en tiedä, mistä se tuon keksi. Hermoilun lomassa äkkiä korjaussarjaa ennen koetta ja muutama esine-etsintä (yksi per päivä) tutussa ja vieraissa metsissä niin, että Mesta jää kohtaan x katsomaan, kun minä vien esineen laajalla kaarroksella (parikytämetriä sivuun) ulkokautta sinne ja takaisin siten, että ei mitään tallauksia etsittävällä elueella. Niiden jälkeen muutama (yksi per päivä) tutussa ja vieraissa muuten samoin, mutta Mesta ei ole katsomassa ja esineitä on kaksi, jotta todennäköisemmin nopeammin löytää jotain. Toimi. Juoksee. Kahden esineen etsimiseen asti ei ehditty, palkka tuli aina yhdestä.

Tottiksen suhteen olin varmoilla mielillä, Mestan pitäisi handlata kaikki. Koeviikolla vain vihdoin tartuin siihen ainoaan "ai niin, mutta" - Mesta on tehnyt koko kesän eteenlähetystä vain ja ainoastaan sillä yhdellä ja samalla palveluskoirakentällä (pallojuoksukuvat sieltä, saa palkkapallonsa kanssa juosta ympäri kenttää mun ja Lumeksen kanssa), ehkä pitäisi ennen koetta harjoitella muuallakin. Ehdittiin huimat kaksi kertaa tehdä se ja niilläkin kerroilla Mesta sai nähdä palkan viemisen.

Näillä eväin lähdettiin siis kokeeseen, joka oli kyseisen yhdistyksen ensimmäinen hakukoe sitten vuosiin (tai melkein vuosikymmeniin?). Maastoilla aloitettiin ja Mesta oli henkilöetsinnässä kolmantena koirana vuorossa. Normaaliin tapaansa se puhkui (ja haukkui...) intoa ja kiskoi mua voimalla kohti aloituspaikkaa. Metsä ei näyttänyt ihan helpoimmalla, oli sinne tänne kallistuvaa kalliota sammalpeitteellä ja ilman sekä tiheää pikkumännikköä, jonka läpi ei nähnyt, missä koira menee. Tää oli niitä tilanteita, joissa on vaan pakko luottaa koiraan. Luottaa siihen, että se on käynyt tarkistamassa aluetta siellä, missä pitääkin, vaikka itsellä ei olekaan mitään tietoa, onko se käynyt missään. Jos siinä 1-luokan kokeessa ihmettelin, miten upeeta tottista Mesta tekee, niin nyt ihmettelin, miten upeeta hakutyöskentelyä se tekee! Se lähti, kun lähetin, kävi siellä jossain, tuli takaisin, lähti taas, tuli takaisin, lähti, takaisin jne. Siis ihan silleen, kuin hakukoiran kuuluukin! Mä olin etsintäalueitten välisellä keskilinjalla ihan hipihiljaa, kävelin vaan eteenpäin ja ootin koiraa takas/haukun alkamista, en puhunut yhtään mitään muuta kuin lähetyskäskyt ja kehun, kun Mesta tuli mun luo. Meillä oli aivan mahtava yhteistyö!

Vähän mua jännitti, kun Mesta tuli aina niin nopeasti takaisin, että löytääköhän se ketään. Mutta niin vain löytyi ensimmäinen maalimies, toinen ja kolmaskin! Se aika, mitä meni, kun juoksin maalimiehelle haukkuvan koiran luo, tuntui ikuisuudelta. Juoksin, minkä jaloista lähti, vaikka maasto oli sellaista, että jalkoihinsa sai katsoa, ellei halua lentää kumoon. Ensimmäinen maalimies oli avonainen ja sille Mesta haukkui ihan sairaan hyvin. Kakkonen ja kolmonen oli umpipiiloja, niiden haukut vähäsen pätki, mutta kuitenkin Mesta haukkui ja haukkui ja haukkui vielä, vaikka itsekin jo saavuin paikalle. Eniten pelkäsin sitä, että riittääkö Mestalla motivaatio haukkua kaikille kolmelle, kun ei saa keneltäkään palkkaa ja pyydän sen vierelle pois maalimieheltä, että tuleeko sille sellainen epävarma "teenköhän jotain väärin"-olo. Ei tullut, ihan mahtavan pätevästi haukkui!

Mesta oli ihan villinä vielä, kun päästin esineruutuunkin. Hienosti lähti juoksemaan! Eka esine löytyi aika nopsaan ja palautusvauhti oli täysii. Mesta meinas rynnistää samantien palkalle, kun esineen oli mulle antanut, ainahan se on treenatessa saanut tehdä niin. Lähti kuitenkin reippaasti uudestaan alueelle, kun kehoitin, mutta tuli melkein samantien takas käytyään vain puolivälissä aluetta. Laitoin eri kohdasta uudelleen, lähti kivien päälle hyppelehtien, sai hajun esineestä, paikansi hetken ja täysillä mulle. Säännöissä ei sanota, miten koiran tulee ohjaajalle esineet luovuttaa, joten Mesta hyppää etutassuillaan mun mahalle...

Tottiksessa oltiin kolmen rinkinä, meille sattui hyvä arpaonni, kun saatiin ensin suorittaa ja heti sen perään paikallamaata. Mesta teki kaiken just eikä melkein. Sen tottiksessa ei ollut kerrassaan mitään muuta moitittavaa kuin eteenlähetyksen lopussa se tarvi kaksi käskyä noustakseen istumaan mun vierelle, nytkähti jo ekasta, mutta ilmeisesti odotti enemmän palkkausta kuin uutta käskyä, joten ei ollutkaan varma, mitä pyysin. A-estenoudossa (tai vinoeste se virallisesti kai on, mutta olkoot) Mestalle kävi ajatuskatko, kun palautti kapulan hyppyesteen kautta, mutta en edes pidä sitä virheenä, kun sehän teki, sen mitä piti, palautti kapulan ja hyppäsi, kun luuli, että pitää hypätä.

Maasto 190/200, tottis 87/100, koulutustunnus HK2!

Palkintolaatta ja ylpeä #maailmanparaskoira.