Viimeiset hakutreenit ennen koetta piti olla kivat, helpot ja motivoivat. Jos olisin kirjoittanut tänne vielä vaikka pari päivää niiden treenien jälkeen, olisi otsikkona ollut "ihan hermona". Ei ihan mennyt treenit suunnitelmieni mukaan, joskaan koiralle sillä tuskin olisi muuten ollut merkitystä, ellen itse olisi ollut ihan hermona siitä, että mikään ei niin sanotusti onnistu... Olin sijoitellut maalimiehet, eli etsittävät henkilöt, suunnilleen alla olevan kuvan mukaisella tavalla. Numerot tarkoittavat maalimiehiä etsintäjärjestyksessä. Keskellä oleva suora viiva on keskilinja, jota pitkin itse kävelin ja etsintäalue keskilinjan molemmin puolin on noin 50 metriä syvä. 3-luokan kokeessa keskilinjaa jatkuu 300 metriä, tähän Mestan treeniin se oli niinkin lyhyt kuin 50 metriä.
Mestalla on välillä sellaista täysillä juoksemista parilla ensimmäisellä etsimään lähetyksellä, joten teen sille toisinaan ihan alkuun nenänavauksia sijoittamalla ensimmäisen maalimiehen aivan keskilinjan läheisyyteen. Maalimies nro1 oli noin viiden metrin etäisyydellä keskilinjasta ja ehkä metrin eri paikassa siitä, mitä olin ajatellut ja se sekoitti mun pasmat ihan täysin. Ei sillä normitreeneissä olisi ollut mitään väliä, ihan sama, mutta kun se koe! Mesta juoksee maalimiehestä ohi, mutta saa kuin saakin hajun, mutta ei syystä tai toisesta saa hajua paikallistettua ja juoksee varmaan kymmenen pienempää ja suurempaa rinkiä hajun perässä ennen kuin löytää maalimiehen. Tähän oli kyllä tyytyväinen, koska ihailin Mestan sinnikkyyttä. Kakkos-maalimies oli tahallaan vähän hankalassa paikassa - ja armaan Sulo-roskiksen sisään sijoitettu - sinne Mesta tarvi kaksi vai kolme lähetystä ennen löytämistä. Siinä välissä ehdin jo syyttää maalimiehenkin menneen väärään paikkaan, kun Mesta ei löydä, mutta piilo oli sentilleen oikeassa paikassa.... Ja Mesta haukkui roskista tosi hyvin!
Laitoin tällä kertaa kaksi nenänavausmaalimiestä ja sen toisen, eli numeron kolme, Mesta haistoi jo keskilinjalle ja syöksyi suoraan maalimiehen luo. Haukkui hyvin ja oltiin sovittu, että tulen ottamaan Mestan hallintaan eli tulen siihen viereen ja pyydän Mestan sivulle, jonka jälkeen palkkaan sitä itse, maalimies nousee ja vasta sen jälkeen palkkaa Mestan. Mesta tietää, että palkkaushetki lähestyy, kun minä lähestyn, ja kun yritin kävellä Mestan viereen, että pyytäisin sen sivulle, Mesta pyörii maalimiestä ympäri (edelleen toki haukkuen) ja minä pyörin perässä. Lopulta oli pakko pyytää se vierelle kauempaa ja Mesta tulee ihan nätisti. Sain kovan ukaasin olla tekemättä samaa (sitä pyörimistä siis) kokeessa, ei kuulemma näyttänyt yhtään hyvältä. En ihmettele...
Neljäs maalimies on kompostikehikkopressupiilon sisällä, Mesta ei löydä ja mulla menee hermo. Tai löytää se, mutta ei heti ensimmäisellä lähetyksellä. Normaalisti ei haittaisi yhtään, nyt oon ihan hermona. Viides maalimies on roskiksessa taas ja kuudes kompostikehikkohärvelissä ja molempiin piti olla ääniapu (koska motivointi ja koe tulossa) eli maalimies piilosta huikkaisi Mestaa nimeltä saatuaan radiopuhelimella siihen kehoituksen lähetettyäni Mestan matkaan. Vitoselle ei otetakaan ääniapua, koska pitäisi Mestan nyt ihan itse löytää ees yksi maalimies ekasta kerrasta (sitä numero kolmosta ei lasketa). Ei muuten löydä kuin vasta toisella lähetyksellä ja jää siinäkin ensin pysähdyksiin parin metrin päähän keskilinjasta eikä oo koskaan ikinä ennen tehnyt niin. Oon ihan tosi hermona. Mulla on niin paska koira (en yleensä puhu koiristani näin, mutta olin tosiaankin aivan hermona, koska koe tulossa ja koira ei tunnu löytävän ketään). Kuudennelle on pakko ottaa se ääniapu, että saa ees koiralle hyvän mielen. Ei sillä kyllä huono mieli olisikaan, jos en itse sitä sille aiheuttaisi."Mesta ei oo vuosiin ollut näin paska." Treenikamu kuittaa heti takaisin "et sinäkään..." ja se on ihan totta. Mä en oo varmaan koskaan ollut näin paska.
Ennen hakutreenejä kävin kentällä treenaamassa esteet ja eteenmenon. Mesta kiersi A-esteen palatessa. Seuraavana päivä esineruutuharjoituksessa piilotan maalipensselin ja Mesta ei löydä sitä, vaikka lähetän sen varmaan kymmenen kertaa uusiksi ja se juoksee suoraan pensselistä yli ja välillä käyn vielä näyttämässä sitä sille. Ihan onnessaan se huitelee jossain 100 metrin päässä tekemässä etsintää, vaikka etsintäalue loppuu 50 metrin kohdalla. Laitan Lumeksen etsimään pensselin, että onko muka liian vaikea. Lumes löytää sen heti. Surkea Mesta (vai nenäpunkkinen, kun ei maalimiehiäkään löydä?), vaikka toisaalta tosi upeasti se irtosi uudestaan ja uudestaan etsimään. Seuraavien päivien treeneissä se löytää hyvin esineet ja käydään esteetkin treenaamassa vielä yhden kerran, joissa autan A-esteen takaisintuloon käskyllä.
Sitten tulee koe. Jos ikinä koskaan enää sanon Mestasta moitteen sanaa ihan turhaan (eli 90-95% moitteista?), niin lyökää mua, että tuun järkiini ja perun sanani ja etsin vian itsestäni. Mesta nimittäin suoritti itselleen koulutustunnuksen HK3 ykköstuloksella ja sai samalla ensimmäisen kiinnityksensä käyttövalion arvoon!!!!!! Mesta on ihan sairaan hyvä, olisinpa vaan itse aina sen arvoinen.
Kaverin ottama kuva meistä kokeessa hakuradan lopusta, kun kaikki maalimiehet oli löydetty. Mesta hyöri ja pyöri ja antoi pusuja ja oli niin höpsö oma itsensä, vaikka vähän sitä kyllä harmitti, kun ei saanut keneltäkään herkkuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti