maanantai 27. helmikuuta 2017

Tänä päivänä

Lupasin muutama viikko sitten, että kävisin koirien kanssa esittelemässä temppuja ja muita juttuja eräässä "laskiaismaanantai"-tapahtumassa, joka oli tänään. Silloin en vielä tiennyt, että päivästä tulisikin aiottua kiireisempi käyttäessäni ensin Mestaa aamupäivällä lääkärissä ihan toisella suunnalla saamassa lopullisen vahvistuksen siihen, miten tätä eturauhasen jutskaa lähdetään hoitamaan. Vähäsen meni tiukille lääkärille ajoissa ehtiminen, miksi sitä aina pitääkin viime tingassa lähteä matkaan, mutta ehdittiin kuitenkin. Oi aikomus ollut ottaa Mestan aamupissasta näyte mukaan, mutta en sitten jaksanutkaan - miten huono tekosyy.

Mesta kauhoi nelivedolla sisään tutkimushuoneeseen, ei todellakaan mitään lääkärikammoa. Annoin lääkärille luettavaksi aiemman klinikan hoitoselosteet ja sen jälkeen hän halusi - yllätys yllätys - nähdä tämän päivän virtsatilanteen. Ei muuta kuin näyteastia nokan (tai mikä lie vekotin olikaan) varteen, koira pihalle tuoksuja nuuskuttamaan ja itse yrittää osua kohdille, mikä yllättävää kyllä onnistui heti ekasta koivennostosta. Se on muuten asia, jota kannattaisi etukäteen terveen koiran kanssa harjoitella, sitä pissanäytteen ottamista koiralta siis. Omat koirat ainakin menee tosi varovaisiksi, kun yritän kauhan kanssa suhia niiden mahan alla ja eivät joko halua pissiä ollenkaan tai tekevät sen älynopeasti, etten ehdi kauhan kanssa väliin. Eläinlääkärin pihalla se sujuu vähän paremmin, kun hajumaailma on koirille merkkauksiin houkuttelevaa.

Pikatestissä virtsassa näkyi edelleen verta ja lääkäri luetteli niin monta mahdollista syytä verivirtsaisuuteen, etten enää edes muista kaikkia. Ultralla katsottiin virtsarakko (ei moitittavaa) ja eturauhanen (kystoja). Mestalla meneillään oleva antibioottikuuri oli hänenkin mukaansa oikeanlaatuista, kaikki antibiootit kun eivät vaikuta eturauhaseen, mutta tämän pitäisi se tehdä. Kastraatiota lääkäri ei suositellut ensisijaisena hoitomuotona ja päädyttiin antamaan Mestalle Tardak-pistos, jonka tarvittaessa voi vielä toistaa, ja vasta niiden jälkeen mietitään leikkauksen tarpeellisuutta. Kotiin sain pikatestiliuskoja, joilla voin seurata, väheneekö veren määrä virtsassa. Liuskan alin merkki on veritesti ja värin pitää muuttua alle minuutissa jos on muuttuakseen. Joskus kolmen-neljän viikon päästä ultrataan eturauhanen uudestaan.

Suoraan lääkäriltä ajettiin koirien kanssa mäenlaskutapahtumaan. Lumes esitteli ensin temppujaan pitkän liudan. Siinä oli iloisesti sekaisin ihan hupitemppuja, tokojuttuja ja koiratanssielementtejä. Herkkupalat houkuttimena Lumes teki tosi kivasti hommia ihmisringin ympäröimänä, olipa siinä koiria ja yksi ponikin "katsojina". Lopuksi Lumes sai yleisöltä aplodit, ihastelivat kovasti sen tempputaitoja, ja muutama tyttö tuli rapsuttelemaan Lumesta ja kyselemään siitä lisää. Mestakin pääsi vähäsen esiintymään, yleisö oli siinä vaiheessa jo vähentynyt, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu. Mestalla oli nimittäin ihan liikaa energiaa ilman aamulenkkiä, kolmen tunnin autossa oleskelun (matka lääkäriin, matka tapahtumaan, autossa odottelu) jälkeen ja siitä vielä suoraan haettiin pieneen näperrystekemiseen (tilaa ihmisten keskellä noin 5x7m), josta vielä jouduin enimmäkseen palkata lelulla, vaikka nami olisi ollut rauhoittavampi. Piti siinä kotoa lähtiessä vain napata edes jotain nameja matkaan ja Lumes ehti jo syödä melkein kaikki niistä vähistäkin. Mesta kyllä teki kaikki juttunsa hiljaa ja ok nätisti, testattiin jopa ihan uusia koiratanssitemppujakin, mutta joka palkkausvälissä siitä lähti ääntä.

Mäeltä oli mahtavat maisemat ja näkötornista vielä mahtavemmat.

Aivan ihana, aurinkoinen keli suosi tapahtumaa - ja koirakuvausta.

Mestaa hiukkasen tympäisi aloilleen komentaminen, kun jalat tahtoisi vaan juosta, mutta Lumes sentään näyttää iloista naamaa.

Kotona käytiin vielä lenkillä ja pitää nyt oikein erikseen mainita, kun bemarikuskeja ja varsinkin nuoria miehiä bemareissa aina haukutaan niin tolloiksi, toilailijoiksi ja muista piittaamattomiksi, että me koirien kanssa saatiin oikein hyvä nuoret miehet bemarissa-kohtaaminen. Olin teiden x ja y risteyksessä kääntymässä tielle y oikealle päin ja sitten ylittämässä tien, kun vasemmalta sitä tietä tulikin auto. Pysähdyin odottamaan, mutta auto kääntyikin tielle x, jolta olimme tulossa, joten jatkoin matkaani y:lle pitäen katseen siinä suunnassa ja lähdin ylittämään tietä. Astuttuani askeleen, pari tielle ja koirien ollessa remmien mitan päässä jo keskellä tietä, huomasinkin yhtäkkiä, että sen kääntyneen auton perässä olikin ollut auto ja oltiin lähdetty ylittämään tietä justiin sen edestä. Kiskaisin äkkiä koirat takaisin reunaan ja astuin itsekin taaksepäin antaen tilaa ja jääden anteeksipyytävän- ja nolonnäköisenä katsomaan sitä autoa. Se oli bemari ja kuskina sekä kyytiläisinä jotain nuoria miehiä. Kuljettaja heilauttaa kättään, että mene vaan yli. Hämmentyneenä heilautan kiitoksen ja kiirehdin pikavauhtia tien toiselle puolelle vieläkin nolona siitä, miten varomaton olin ollut. Vasta päästyäni koirien kanssa tien yli, lähtee bemari rauhallisesti liikkeelle ja jatkaa matkaansa. Kiitti bemaristit, olitte fiksumpia kuin minä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Eturauhasrakkuloiden hoito

Viime viikon keskiviikkoiltana oli se pari veritippaa lattialla ja lähteeksi paljastui Mesta. Seuraavana päivänä käytiin lääkärissä, jossa eturauhasen ultrassa näkyi useita, pieniä nesterakkuloita eli todennäköisesti kystoja. Kystat ovat veritäytteisiä ja puhjetessaan veri valuu ulos, jota ne Mestankin tiputtamat veritipat oli todennäköisesti olleet. Olin vähän kauhuissani, mutta kuulemma eivät ole sinänsä vaarallisia eikä se veren valuminenkaan niiden puhjetessa haittaa. Mesta sai tulehduskipulääke- ja kaksivaikutteisen antibioottikuurin, ja puhe oli, että jos kuurin loputtua koiran tila on sama, niin kannattaa kastroida. Vähän asennoiduin siihen, että kastroida se varmaan pitää.

Lumes

Laitoin sähköpostia klinikalle, jolla enemmän ollaan asioitu ja kysyin Tardak-hormonipistosten mahdollisuudesta hoitokokeiluna. 2xTardak-pistoksia voisi kuulemma kokeilla, mutta pidemmällä tähtäimellä suosittavat kastraatiota. Tiistaina Mestaa tutkinut lääkäri soitti virtsanäytteen bakteeriviljelyn tuloksista (ei bakteerikasvua) ja kysyin samalla, että mitenhän, kun oli ollut ajatuksissa, että Mesta vois pentueen, pari saada, niin voisiko ennen kastrointia kokeilla vaikka Tardak-pistoksia. Lääkärin mielestä mikään hormonihoito ei tule kyseeseen pentuja toivoessa, koska täysiä takeita lisääntymiskyvyn palautumisesta ei pysty antamaan. Sanoi kuitenkin, että ei sitä kastrointia ole pakko tehdä heti, jos koiralla ei tilanne muutu huonommaksi, mutta jos koittaisi vaikka tämän vuoden aikana saada niitä pentuja ja sitten kastroida. Koska ne verirakkulat edelleen kauhistuttaa, kysyin uudelleen, että tämä ei nyt hengenvaaraksi koiralle ole, jos ei heti kastroi. Ei kuulemma ole, mutta kuitenkin jollain tähtäimellä pitäisi ajatella kastraatiota.

Lumes

Keskiviikkona käytin Mestan kontrollissa, vaikka lääkekuuri ei vielä ollutkaan loppunut. Virtsatulehdus oli parantunut, mutta runsas määrä rakkuloita edelleen jäljellä. Eturauhanen ei edelleenkään ollut suurentunut ulospäin, mutta lääkäri (eri kuin viimeksi) meinasi, että voisi jotenkin sisäänpäin kiristyä. Kysyin tältäkin lääkäriltä, että onko tämä vaarallinen tila koiralla nää kystat eturauhasessa ja ei ole, tosin ei nyt hyväkään, ja tietenkin voi huonommaksi muuttua. Jatkoi antibiottikuuria ja antoi jotain tabletteja lisäksi, että jos ne ei muuta tilannetta, niin sit kastrointi. Vähän omituista oli, ettei kertonut, mitä ne tabletit oli (tosin nimen perusteella tein omat päätelmäni) ja doping-varoajaksi muisteli 21vrk. Kysyin Tardak-pistoksista, hänen mielestään se on vanhanaikainen hoitomuoto. Asennoiduin taas vähän siihen, että jos ei ne uudet tabletit nyt auta, niin sit heti kastrointi. Kotona myöhemmin illalla kuitenkin katsoin, niin Ypozane on hormonitabletti, vaikutusaika vähintään 5kk ja doping-varoaika 6kk. Päätin kysellä nyt vielä vähän lisää, kun tuntuu joka lääkäri olevan vähän eri mieltä, että hormonia vai ei ja kastrointi heti vai ei, joten en sitten antanut niitä tabletteja.

Mesta

Torstaina soittelin taas yhdelle klinikalle, mutta sieltä ei halunnut antaa mitään kommenttia, jos ei koiraa tuo tutkittavaksi heille. Soitin vielä toiseenkin ja siellä oltiin sitä mieltä, että kastrointi on viimeinen vaihtoehto, koska siinäkin on riskinsä eikä kaikki leikkauksen vaikutukset koiraan ole välttämättä positiivisia. Hän suositteli ensin kokeilemaan Tardak-pistoksia ja jos ne ei auta, niin seuraavaa hormonihoitoa. Menin taas epävarmaksi, että mitä tässä nyt tekisi ja leikkuutanko heti vai en. Jotenkin tuntuu, että voiko tässä nyt kokeilla vaan kaikkea peräkkäin, että auttaako, ja sit taas seuraavaa, vai että ei kannata kokeilla. Olisi ollut helppoa, jos kaikki olisi vaan suoraan sanoneet, että mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin kastraatio. Sain maanantaille ajan yhdelle alueen suositulle lääkärille (jolle en yleensä soita, kun puhelin piippaa aina vaan varattua, mutta nyt ihme ja kyllä pääsin toisella soitolla läpi) ja käydään nyt vielä siellä katsomassa tilanne ja saamassa mielipide. Sen jälkeen teen päätöksen, mihin hoitomuotoon lähdetään ja tietty toivon, että päätös ois oikea ja Mestalle ei enää uusia rakkuloita eturauhaseen tulisi. Koiran vointi tässä kuitenkin on pääasia.

Mesta

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Lemmikkinä kani - yksineläjä?

Villikaniiniyhdyskuntaan kuuluu kymmeniä jäseniä. Mikäli alueella on hyvät ruokamaat ja tunneliverkostoja pystyy kaivamaan runsain mitoin ilman romahtamisvaaraa, voi yhdyskunnan yksilöiden lukumäärä nousta kolminumeroiseksikin. Tältä pohjalta lienee itsestään selvää, ettei lemmikkikanikaan ole yksineläjä.



Eläinsuojelulaki ottaa kevyesti kantaa asiaan mainitsemalla "Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen." Tulkinnanvaraista on, tarkoitetaanko sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuudella toisia saman lajin edustajia vai tuleeko pykälän vaatimus täytetyksi esimerkiksi ihmisvoimin. Selvää kuitenkin on, että pidettäessä kania yksin ja päivittäisen huomion ollessa tasoa ruuan tarjoaminen, rikotaan eläinsuojelulakia sosiaalisen kanssakäymisen osalta.



Vaikka ihminen ei mitenkään pysty täysin korvaamaan lajitoverin seuraa, on yksinäiselle, sisätiloissa asuvalle kanille ihmisen mahdollista olla jonkinlainen "kanikaveri". Sen edellytyksenä kuitenkin on, että kani nauttii ihmisen seurasta (eikä esimerkiksi ole arka), saa olla vapaana ja sen kanssa oikeasti vietetään aikaa. Tällainen kani viettää varmasti parempaa elämää kuin kani, jolla kyllä on lajitoveri, mutta ne joutuvat koko elämänsä könöttämään häkissä.



Villikaniinit ovat hyvin reviiritietoisia eläimiä. Koko yhdyskunnan yhteisen reviirin lisäksi kaniineilla on sisäinen reviirijako pesäalueista. Yhden pesäalueen jakaa keskenään muutama kaniini, yleensä uros ja naaras/naaraita + mahdolliset poikaset. Naaraat puolustavat pesäkolojaan hanakasti varsinkin lisääntymisaikana ja yhteisen reviirin puolustamisesta huolehtivat etenkin urokset. Villikaniineilla on laajasti tilaa kohdata toisiaan, tutustua, väistää, mitellä voimiaan ja tarvittaessa paeta.



Ottaen huomioon kaniinien luonnollisen reviirikäyttäytymisen, ei ole ihme, että moni lemmikkikanin omistaja, joka jossain myöhemmässä vaiheessa havahtuu hankkimaan kanilleen lajitoverin, pettyy huomatessaan, etteivät vanha kani ja uusi tulokas tulekaan keskenään toimeen tuosta vaan. Ihmisen järjestämä tutustumistilanne on usein täysin epäluonnollinen - dumpataan vieras kani suoraan toisen kanin reviirille, jopa pesäalueelle (häkkiin), jossa kaneilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta luonnollisiin tutustumisrituaaleihin. Ei ihme, että näissä tilanteissa usein karvat pöllyävät.



Villikaniineille yhdyskunta-asuminen tuo turvaa. Mitä enemmän jäseniä kaniyhdyskunnassa on, sitä enemmän on tarkkailevia silmiä ja kuulevia korvia, sitä suuremmat mahdollisuudet havahtua vaaratilanteisiin. Kun yksi kani tömäyttää takajalkansa maahan ja rynnistää koloon, seuraavat muut kanit samantien esimerkkiä ja katoavat paikalta. Joskus säikähdys ja hälytys osoittautuvat aiheettomiksi, mutta saaliseläimelle tärkeää on ensin kadota ja sitten vasta katsoa.


Vaikka me ihmiset ajattelemme, että lemmikkikaneilla ei ole syytä huoleen niiden elinympäristön ollessa turvallinen, eivät kanit itse koe oloaan sillä tavoin. Niillä on edelleen villikaniinin vaistot, ne havainnoivat ympäristöään ja hyvin kesytkin yksilöt voivat joskus yllättäen säikähtää jotain ääntä, liikettä tai tapahtumaa. Varsinkin aremmille kaneille kaverin läsnäolo tuo tarpeellista turvaa ja rentoutta, kun ei tarvitse itse olla koko aikaa vahtivuorossa. Mikäli kaneja ei pysty asuttamaan yhdessä, kaksi kania erillisissä asumuksissaankin on kanin kannalta parempi kuin kokonaan yksin. 


Kanit ovat kommunikoinnissaan monesti hyvin vähäeleisiä, jolloin saattaa näyttää siltä, etteivät ne esimerkiksi juuri piittaa asuintovereistaan. Saaliseläiminä niiden tulee myös olla jatkuvasti tarkkaavaisia, jolloin ne saattavat lopettaa toistensa hyvänäpidon ihmisen tullessa huoneeseen. Kunhan kemiat vain on saatu kohtaamaan ja tilaa on riittävästi sopuisaan yhteiseloon, kanit nauttivat suuresti toistensa seurasta. Ne osoittavat kiintymystään ja hyvää oloa nuolemalla lajitovereitaan, ja saattaapa joskus ihminenkin saada tämän kunnianosoituksen osakseen.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Veritippoja lattialla eli eturauhasen kystat

Keskiviikkona koirien syödessä iltaruokiaan, huomasin lattialla pari veritippaa ja matolla yhden veritipan. Ensimmäinen ajatukseni oli pinnallinen - toivottavasti vaaleasta matosta peseytyy veri hyvin pois eikä jää länttiä. Ennen matonpesua päätin kuitenkin katsastaa, että kummasta koirasta veri on peräisin ja mistä kohtaa. Ensin tsekkasin lähempänä olleen Lumeksen suun, kynnet ja peniksen pään. Ei näkynyt missään verta, joten samat tarkastukset Mestalle, mutta eipä näkynyt silläkään verta. Uudestaan Lumes, vähän äskeistä tarkemmin, ei verta, uudestaan Mesta tarkemmin ja esinahan alla sitten oli kuin olikin verta. Siitä seurasi henkinen paniikki: Apua, apua, mun uroskoiraltani tulee verta "sieltä" ja äkkiä googletusta aiheesta. Hakutulosten perusteella kyse ei ollut mistään hengenhädästä, joten laitoin Mestan vyötärön ympäri siteen ja päätin hakeutua lääkäriin seuraavana päivänä.


"Mesta tuli klinikalle, koska peniksestä oli tippunut verta. Hänellä ei ole ollut muita oireita tai virtsatietulehdukseen viittaavia oireita. Pirteä koira klinikalla. Ei reagoi kivualiaasti vatsaonteloa tunnusteltaessa. Imusolmukkeet ok. Sydän ok. Otimme ultraääniohjatun virtsanäytteen suoraan rakosa ja ultrattiin samalla eturauhanen. Eturauhanen tunnusteltiin myös peräsuolen kautta, josta tuntui olevan normaalikokoinen, mutta ei niin selkeät rajat kuin olisin halunnut. Ultrassa nähdään monta pientä, nestetäytteistä aukkoa eturauhaskudoksessa. Nämä voivat olla ihan vaarattomia kystoja. Yleensä kystat ovat täynnä verta ja kun ne puhkeavat, peniksestä tulee vähän verta. Myös mahdollista, että eturauhasessa bakteeri-infektio. Virtsanäyte on tummaa, erittäin suuri määrä tulehdussoluja sekä punasoluja. Ei kiteitä näkyvissä. Otimme verinäytteen tarkistaaksemme tulehdusarvot. Pieni verenkuva täysin normaali. Tehdään viljely, mutta kun raju tulehdus ja epäily, että eturauhasessa bakteeri-infektio, niin laitetaan heti päälle antibioottikuuri suun kautta. Cotrim 80/400mg 1/2 tablettia 2 kertaa päivässä kuuri loppuun. Tulehduskipulääke Canicaral 40mg 1,5 tablettia kerran päivässä 10 päivää. Suositellaan kastrointia uroskoiralla ollessa paljon kystoja eturauhasessa. Yleensä eturauhasongelmat ovat hormonaalisia ja tästä syystä kastrointi voi auttaa paljon."


Lähetin hoitoselosteen toiselle klinikalle, että mitä ne on mieltä, voisko kokeilla Tardak-hormonipiikkiä: "Lääkärimme mielipide on se, että eturauhasen kystat voivat häipyä kahdella Tardak-pistoksella. Paras vaihtoehto on vaivaa hoitaa kuitenkin pidemmällä tähtäimellä kastroimalla Mesta." Aika yksimielistä tuntuu olevan näiden kystojen hoito kastroimalla, muihin eturauhasvaivoihin vissiin enemmän käytetään sitä hormonipiikkiä. Ja tää pitäis nyt päättää aika pian, koska niiden rakkuloiden ollessa vielä pieniä, riittää kastraatio tai mahdollisesti se Tardak, mutta jos rakkulat ehtii kasvaa suuriksi, ne ei itsestään kutistu vaan ne ilmeisesti pitää leikata/puhkaista.

Eniten harmittaa, siis sen lisäksi, että Mestalle ylipäätään tällainen vaiva tuli, mahdollisen jälkikasvun haaveilun stoppaaminen tähän. Justiin, kun geenitestitkin vielä teetin. Kevään kisakalenteri menee uusiksi, mutta niitä nyt tulee aina uusia. Ja luonteen muuttuminen huolestuttaa,  ettei se vaan rauhoitu ja "muutu normaaliksi", haluan pitää höpsön ja pirteän Mestan. Jos päädyn kokeilemaan hormonipiikkiä ja se auttaa, niin sit vielä toki mahdollisuus pentuihin, mut valmiiksi jo tässä masistelen kaikkea. Positiivista toki se, ettei nuo kystat ole mikään vakava vaiva ja hoidonkin pitäis tosiaan olla niinkin yksinkertainen kuin se kastraatio.


Mestalla ei tosiaan ole ollut mitään oireilua, se on ollut kaikinpuolin ihan normaali. Mitä netistä löysin, eturauhasvaivojen oireita olis virtsan ja veritippojen tiputtelu, virtsaamisvaikeus, ulostamisvaikeus, litteä uloste, hyppäämishaluttomuus, ohut virtsasuihku ja kävelykivut. Bakteeriperäisessä eturauhastulehduksessa lisäksi kuumeilua, virtsaamiskipua, alavatsakipuja ja eturauhasta tunnusteltaessa voimakas kipureaktio. Kasvaintapauksissa vielä laihtumista, ruokahalun heikkenemistä ja vaihtelevaa ontumista. Kystat voivat aiheuttaa voimakasta ulostus- ja virtsauskipua, ummetusta, vatsan turvotusta ja takapään kipuja. Olisin toki vienyt Mestan lääkäriin jo aiemmin, jos sillä olisi jotain näitä oireita ollut, mutta Mestasta huomasi vasta siitä keskiviikkoillan veritipoista, että jotain on vialla.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Lemmikkinä kani - häkkieläin?

Kesykanit polveutuvat eurooppalaisista villikaniineista, jotka elävät yhdyskunnittain kaivamissaan luolastoissa. Kaniiniyhdyskunta jakaa yhteisen, monihaaraisen tunneliverkoston sekä maanpäällisen reviirin, joiden sisällä vielä vallitsee yhdyskunnan jäsenten välinen reviirijako. Mitä enemmän yhdyskunnassa on kaniineja, sitä suuremmat luolastot ja yhteinen reviiri niillä on.

Ylähäkki, välitasanne, alahäkki ja aitaus.

Villikaniineja ei suoraan voi luokitella joko yö- tai päiväeläimiksi, sillä ne eivät ole levossa kokonaan yhtä osaa vuorokaudesta. Kaniinit nukkuvat, kun nukuttaa ja muun ajan ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia. Aamu- ja iltahämärän aikaan ne kuitenkin yleensä eniten liikkuvat tunnelistonsa ulkopuolella.

Päästäkää minut pois täältä!

Tunneleiden ulkopuolella vietetystä ajasta suurin osa kuluu villikaniineilla ravinnon etsimiseen ja sen syömiseen. Kaniinien reviiri voi olla suurikin, mutta mikäli lähistöltä löytyy riittävästi ravintoa, kaniinit pysyttelevät mielellään noin muutaman kymmenen metrin etäisyydellä käytäviensä suuaukoista. Mitä kauemmas pesäkoloston läheisyydestä kaniinit menevät, sitä suuremmaksi kasvaa riski joutua esimerkiksi ketun tai pöllön saaliiksi.

Aitaus ja häkkipohja

Kani ei ole häkkieläin. Kanin pysyvä asuttaminen häkissä ilman runsaita jaloittelu- ja puuhailumahdollisuuksia on sama kuin hevosen seisottaminen pelkässä karsinassa tai koiran pitäminen pikkuruisessa ulkotarhassa. Valitettavasti kaneja kuitenkin näkee pidettävän vain häkeissä, hevosia siellä karsinassa seisomassa ja koiria pieniin tarhoihin unohdettuina.

Reviirin merkitsemistä leukaa hieromalla.

Häkki tai häkkipohja on hyvä tukikohta kaneille, samoin kuin villikaniineilla on tunnelinsa. Villikaniinit eivät kuitenkaan vietä koko elämäänsä pelkästään tunnelissa, kuten ei tulisi lemmikkikaninkaan joutua viettämään koko elämäänsä häkissä. Kanin "helppous" lemmikkinä perustuu nimenomaan häkkielämään, mikä on suuri vääryys toimeliasta ja uteliasta eläintä kohtaan.


Monesti kani mielletään tylsäksi, jopa tyhmäksi eläimeksi. Ei sitä häkissä kököttämällä tietenkään voi kovin mielenkiintoista tai älykästä kuvaa itsestään antaa. Mielenkiintoista on myös se ajatusmalli, että kenellekään ei tulisi mieleenkään pitää kissoja häkissä, joidenkin mielestä jopa sisäkissojen pito on eläinrääkkäystä, mutta kaneja, jotka hieman rodusta riippuen ovat suhteellisen samaa kokoluokkaa kissan kanssa, on ihan ok pitää häkkieläiminä.


Ei ole kyse siitä, että pitäisi hankkia 20 kania, aidata niille neliökilometrin kokoinen alue ja käydä sitten siellä seurustelemassa lemmikkiensä kanssa. Pitäisi kuitenkin pyrkiä poistamaan kaneilta se häkkieläimen status ja mahdollistaa niille edes jonkinlainen mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Vapaus valita, haluaako olla häkissä vai jossain muualla, vapaus liikkua enemmänkin kuin kaksi loikkaa ees ja kaksi taas. Vapaus ja mahdollisuus olla kani.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Peter Mayle - Piskinelämää

Tänään, helmikuun toisena sunnuntaina, on vietetty Suomen Kirjasäätiön julistamaa lukurauhan päivää. Lukurauhan päivän tarkoituksena ei ole järjestää tapahtumaa vaan nimenomaan tapahtumattomuutta ja kannustaa rauhoittamaan päivänsä kirjojen lukemiseen ja/tai kuuntelemiseen. Jos missasit kirjojenlukuhetken tänään, pidä taukoa sosiaalisesta mediasta ja muusta ei niin tärkeästä, lukemista häiritsevästä toiminnasta järjestäen itsellesi lukurauha jollekin tulevalle päivälle.

Meillä on viihdytty Peter Maylen humoristisen kirjan Piskinelämää parissa. Kirja on kirjoitettu Boy-koiran näkökulmasta tositapahtumiin perustuen, mutta koiraa huomattavasti inhimillistäen ja kirjailijan mielikuvituksen vapautta hyödyntäen. Ote kirjan takakannesta: "Kulkukoiran elämä ei houkuttele entisen isännän hylkäämää Boyta, joka valitsee Maylet uudeksi isäntäväekseen. Ruokapöydän alta se seurailee, miten uusi perhe kestitsee tämän tästä uusia vieraita ja käyttäytyy juuri niin hupaisasti kuin ihmisillä aina ja kaikkialla on tapana. Avomielisesti Boy paljastaa, mitkä koirankujeet saavat ihmisen hellämieliseksi, mitkä taas huonolle tuulelle. Se kertoo koiramaisen vilpittömästi niin ensirakkaudestaan kuin retkistään lähimetsiin ja naapuritiluksille."

Mestalle kirja toimi väsyttävänä unisatuna...

...Lumes taas tuumaa "Luetaan uudestaan..."

perjantai 3. helmikuuta 2017

Pitkän pitkä sukkakäärme...

Tää vois olla loikoilemassa sohvalla ja havahtua epämiellyttävään tunteeseen, että tätä tuijotetaan. Tää avais silmänsä ja huomais katselevansa nälkäistä sukkakäärmettä silmästä silmään.


Sukkakäärme kuuluis kuristajakäärmeiden heimoon ja no, sähän tiedät, mitä kuristajakäärme tekee saalilleen... Tän olo monimetrisen käärmeen ympäröimänä ei olis mukava ja tää yrittäiskin saada lähetettyä telepaattisen avunpyynnön kaverilleen.


Tää sais suhun telepaattisen yhteyden ja sä tulisit pelastaan tän, tarrautuisit sukkakäärmeeseen kiinni ja raahaisit sen pois. Vaikka se sukkakäärme on tosi iso, niin sä kuitenkin uhkailisit sitä, että ole kiltisti tai me heitetään sut pihalle.


Se sukkakäärme ei heti lupais, joten sä joutuisit laittaan sen rullalle ja pitämään aloillaan. Lopulta se vannois kautta kiven ja kannon olla syömättä meitä ja et haluis oikeesti olla vaan kaveri.


Sit nää menis päivälevolle ja se sukkakäärme tulis nukkuun näitten viereen. Nää ajattelis, et onpa tuo sukkakäärme pehmeä hyvä tyyny. Nää nukahtais ja toinen näkis sellaista kamalaa unta, että sukkakäärmeillä on tapana mitata saaliinsa asettumalla niiden viereen pitkälleen....