Maailman tylsin kokous

Osallistuin ensimmäistä kertaa rotuyhdistyksen kokoukseen ja anteeksi nyt vaan, mutta oli kyllä tylsin kokous, jossa olen koskaan ollut. Ei ihme, että neljästätuhannesta jäsenestä vain neljäkymmentä oli paikalla. On sillä tosin toisinaan ilmeisesti mielenkiintoisempiakin kokouksia, kun päätetään jostain rotuihin liittyvistä asioista ja ollaan eri mieltä, mutta tämä ei nyt kuulunut niihin. Niin monessa kokouksessa kuin olenkin ollut, niin ensimmäistä kertaa teki mieli lähteä kesken pois. Olin kuitenkin sitkeästi paikalla loppuun asti, koska olin muutaman tunnin odotellut kokouksen alkua päivemmällä olleen menon jälkeen, niin istuttiin nyt sitten. Mutta ei todellakaan ollut sen arvoista, että sain henkilökohtaisesti käydä noutamassa koirieni vuoden koira-diplomit ja plakaatin, mutta säästyipä nyt sitten nekin postimaksut yhditykseltä.

Se aiemmin päivällä ollut meno sen sijaan oli mielenkiintoinen, esitin Nikken ja Pojun emännän Nikken jalostustarkastuksessa. Oli hauska katsella ja kuunnella tarkastajien koiran tutkimista ja sen eri osista keskustelua. Näyttelyissähän vain pintapuolisesti arvostellaan koira ja hyvä kun edes kosketaan koiraan, mutta tässä jalostustarkastuksessa oltiin todella yksityiskohtaisia sekä monessa kohtaa oikeasti käsin tunnusteltiin karvojen alta koiraa, että mitä siellä alla oikeasti luusto jne. on. Pörreän turkin päältä katsoessa kun kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää.

Jalostustarkastuspaikan vieressä olevalla puistoalueella rikoin järjestyslakia päästäen koiria kävelyttäessäni Mestan juoksemaan vapaana, en molempia yhdessä tohtinut kaupunkialueella päästää irti, jos tulee joku äkkitilanne, vaikka rauhallista siellä olikin. Kakkapussit sentään otin mukaan ja koirien jätökset keräsin kiltisti ja toimitin roskapönttöön. Tottelevaisuuskoepaikalla käväistiin enemmänkin katsomassa pikku Toroidionia - anteeksi - pikku Tessua, kuin koesuorituksia.

Sitten käväistiin vielä ennen kokousta kyläpaikassa ja vaikka aiemminkin olen kyseisen asian huomannut, niin nyt oikein laitoin merkille sen, että koirat intoilevat vieraassa paikassa vieraista paljon vähemmän kuin kotona. Jos meille kotiin tulee joku, niin koirat vouhottaa siinä ympärillä aivan innoissaan, että jee vieraita, mutta jos kyläpaikassa tulee meidän siellä ollessa joku vielä sisään, niin koirat on vaan silleen jaa, tänne tuli lisää porukkaa. Ei mitään intoilua, että jee, ihmisiä.

Koirille tuli aika paljon autossa oleskelua tästä reissusta ja niillä oli pääosin varmaan aika tylsää. Toisaalta taas, eipä niillä sen mielenkiintoisempaa olisi kotonakaan yksin ollut, että jos siihen vertaa, niin reissaaminen ehkä kuitenkin oli edes jotain ohjelmaa, vaikka aloillaan joutuivatkin paljon olemaan.