Taivaalta sataa styroksipalleroita

Lähdettiin koirien kanssa lenkille auringon vielä paistaessa siltä kirkkaalta puolelta taivasta. Joskus sitä venyttää uloslähtöä niin, että kaunis päivä ehtiikin jo muuttua vähemmän kauniiksi ja sitten tympäisee, mutta tällä kertaa en halunnut ottaa sitä riskiä ja lähdimme siis ulkoilemaan auringonsäteiden saattelemina.

Lumesta alkoi leikittää ja se tuli viereeni pyörimään ja kurkkimaan, että liikenisikö minulta sille jotain. Kun en edelleenkään tässä vuosien aikana ole edes satunnaisesti oppinut kuskaamaan mitään lelua koirille mukana, niin oli sitä sitten pakko jälleen kerran antaa omista käsistään se leikittävä. Lapasen olisin kyllä antanut Lumekselle paljon mielummin kuin älykalliit "metsästyshanskani", mutta mitä Lumes haluaa, niin Lumeksen on saatava. Ja olihan sitä hauska taas katsella sen hanskahepulointia. Siinä vaiheessa jouduin kyllä keskeyttämään leikit, kun juokseminen ja hanskan ilmaanheittely vaihtuivat makuuasentoon ja pureskeluun...

Tältä samaiselta pellolta löytyy joka kevät näitä karvamatoja. Kyseessä on ilmeisesti ruostesiipi-nimisen perhosen toukat, joille on tavallista talvehtimisen jälkeen olla liikkeellä jo ennen lumien sulamista. Tämän kyseisen yksilön löysi Lumes. Kävin katsomassa, että mitä se oikein nuuskuttelee ja pieni toukanpallerohan se siellä hangessa "piilotteli". 

Palattuamme metsän puolelle, Lumesta alkoi touhuttaa uudelleen. En antanut sille enää hanskaa, mutta remminvetokin tuntui kelpaavan hyvin tekemisentarpeeseen. Remmin kanssa vain ei ole yhtään hauskaa lähteä juoksemaan, kuten hanskojen ja lapasten kanssa on, joten tämän touhun kiinnostavuuskin laski juoksuleikkejä nopeammin.

Paluumatkalla pilvet valtasivat taivaan auringonpaisteen muuttuessa raekuuroksi, rakeiden muuttuessa vesisateeksi ja ennen kuin olimme takaisin kotona, sadekin ehti muuttua takaisin poutasääksi. Auringonpaistetta ei kylläkään sinä päivänä enää uudelleen näkynyt.