Takapihan mysteerieläin

Meillä on tässä kesän aikaan silloin tällöin (= noin kerta viikkoon) öisin tömähtänyt terassin ikkunaan joku tai jotain. Lintuja lähinnä olen miettinyt "syyllisiksi", mutta sattuneesta syystä en ole koskaan ollut ikkunalla katsomassa tömähdysten aikaan. Jälkeenpäin ikkunassa tai terassilla ei näy mitään, mistä voisi päätellä tömähdyksen aiheuttajan. Ja mitkä linnut ylipäätään ovat liikekannalla yöaikaan ja mitä ne tekevät meidän terassilla? Ainakin pöllöt tiputan heti meidän pihan lintuvahvuuksista pois ja muita yökukkujia ei heti tule mieleen. Ellei jotkin yöhyönteissyöjät sitten?

Jokusen viikon ovat koirat ilta-aikaan hämärässä takapihalle päästessään syöksyneet ihan täysillä terassista ohi aidalle asti ja ihan kuin etsineet jotain. Ryntäyksen jälkeen myös terassi on käyty nuuskimassa läpi. Olen olettanut tämän liittyvän niihin öisiin ikkunaosumiin, vaikka en ymmärräkään, miten koirat osaisivat liittää asiat toisiinsa - varsinkaan, kun eivät niihin ikkunaan tömähdyksiin reagoi mitenkään. Valoisaan aikaan ovat olleet takapihalla ihan normaaleja.

Oli sunnuntai-ilta, hyvin myöhäinen sunnuntai-ilta. Päästin koirat takapihalle ja jo totuttuun tapaan ne heti luvan saatuaan ampaisivat täyttä vauhtia aidalle asti ja olivat etsivinään jotain. Sinänsä tämä ryntäily on todella erikoista, koska yleensä ne eivät ole ollenkaan kiinnostuneita riistasta tai muistakaan eläimistä, että mikä niiden mielen on takapihalla alkanut sekoittamaan? Terassin puolella takapihaa on valot, mutta aidalle asti valo riittää juuri ja juuri sen verran, että koirat näkee mustina möykkyinä. Ne näkyivät kiihkeästi haistelevan maata ja siinä samassa lähtevät juoksemaan minua ja terassia kohden, jonka valoon saapuessaan näen Lumeksella jotain suussaan ja huudan "irti". Lumes irrottaa otteensa samantien ja se jokin, joka sillä suussa oli, putoaa maahan. Siili. Käsken koirat terassille ja se siili, hyvin kiukkuisena tai peloissaan puhiseva siili, saa jäädä yksikseen rauhoittumaan poistuessani koirien kanssa sisälle.

Myöhäisillan pimeitä tunteina terassin valossa otettu kuva pihavieraastamme, kamera vielä lisäsi valotehoa.

Selvisipä koirien vauhkoonnuttaja. Ilmeisesti siili on jo useamman viikon ajan vieraillut takapihallamme hämärän turvin ja jostain syystä sen jälkeensä jättäneet tuoksut ovat olleet koirista erityisen kiinnostavia. Silti edelleenkin ihmettelen, miten se on saanut koirat niin vauhkoiksi ja vielä sekin, että Lumes otti sellaisen piikkikasan suuhun asti (tarkistin, ei piikkejä suussa), vaikka olisin voinut vannoa ja vetoa lyödä, ettei todellakaan koske siileihin, kun ei koske mihinkään muuhunkaan. Niin paitsi käärmeistähän Lumes valitettavasti on kiinnostunut, niitä ei onneksi ole vielä sentään kantamaan alkanut, vaikka ihan nenä kiinni tutustumassa onkin ollut.

Lepytelläkseni siiliä vein sille viereen kissan märkäruokaa, jota sattuu kaapeista löytymään, vaikka ei meillä kissaa olekaan. Koirat tykkäävät siitä spesiaaliherkkuna ja hakutreeneissä Mesta aina saa viimeiseltä maalimieheltä ensin rasiallisen kissanruokaa ja sitten vielä kasan muita herkkuja. Mutta takaisin siiliin, nappasin kuvan ja sen jälkeen jätin sille tosiaan ruuat viereen ja siirryin ikkunan toiselle puolelle tarkkailuasemiin nähdäkseni sen ruokailupuuhissakin. Siili oli ilmeisesti ollut todella peloissaan, koska se pysyi kipparalla kymmenisen minuuttia, kunnes varmistui siitä, että uhka oli todellakin ohi ja se uskaltautui syömään. Täytyypä jatkossa pakkasiin asti käydä ensin itse tarkistamassa takapiha ennen kuin iltaisin päästää sinne koiria.

Mysteeri kaksi ratkennut (ja oikein ilahduttavalla tavalla, en olekaan vuosiin nähnyt ainuttakaan siiliä), mutta mysteeri yksi edelleen ratkaisematta, sillä siili ei taida mitenkään liittyä niihin ikkunatömähdyksiin. Maanantai-iltana terassilla loikki, tai väliin enemmänkin kyllä käveli, sammakko, ensimmäistä kertaa meidän pihassa sellaisenkin näin, mutta ikkunoihin asti senkään loikat eivät taida ylettää. Jatkamme tutkimuksia.