Kirjaston saa ottaa-hyllystä löytyi Olli Keskisen kirja
Ajattelua halvalla. Sisältö on jotain mietelauseiden tapaista, lyhempää ja pidempää, osa vähän kuin runomittaan tehtyjä - tai siis ajateltuja. Yksi Keskisen ajatuksista oli otsikoitu nimellä
Huuto ja sen sisällöstä minulle tuli hyvin elävästi mieleen tämänhetkinen yhdistystoiminnan olotila. Surettaa, miten monimutkaisiksi ja takkuisiksi halutessaan saa yksinkertaisetkin asiat, kun yhteisymmärrystä kaikesta ei löydy. Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, enkä olisikaan aikanaan yhdistystoimintaan mukaan mennessäni arvannut, että erimielisyydet voivat poikia jopa Facebook-estoja. Enemmän minua se huomatessani kyllä huvitti, että jaa tähän leikkiinkö sitä nyt on ryhdytty. Mutta vaikka tästä ajatelmasta tosiaan tuli ensimmäisenä mieleeni yhdistystoiminta, tarkemmin ajateltuna se sopii vieläkin paremmin satavuotiaan kotimaamme päättäjätahoihin...
Mitäs siellä tapahtuu! Milläs mandaatilla
siellä oikein päätellään! Hetkinen! Mitäs
siellä hei puljataan! Onks siellä tuota vähän
välistävedon makua! Hei nää kuviot
tutkitaan! Tää ei nyt oikein vakuuta! Hei ihan
tosi hei, missäs te oikein menette! Tää
viedään johtoryhmään hei! Ja syylliset
löydetään! Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa!
Onks siellä noussut hattuun! Siis mitä tää on
hei!
Ei tollain voi! HEI!
Ja löytyipä kyseisestä kirjasta vielä toinenkin, vähän lievemmillä sanakäänteillä kerrottu osuva ajatus samaan aiheeseen otsikolla Tasa-arvovaltuutettu.
Niin siis kyllä tässä täytyy pyrkiä löytämään
semmonen kultanen keskitie, että siis eihän näin
voi että toisilta otetaan ja toisille annetaan, siis
koko tää tilanne ajautuu muuten ihan
mahdottomaksi jos tässä ruvetaan erottelemaan
sitä kuka ansaitsee mitäkin ja missäkin ja
milloin, että tuota täähän menee sitten ihan
kertakaikkiaan välienselvittelyksi vaikka yhtä
köyttä tässä pitäisi olla.
