keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Pyjamabileet - itse tehty haavapuku koiralle

Jos olisi hoksannut ja jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi leikkaukseen menevä koira kannattanut etukäteen totuttaa haavan nuolemista/repimistä estävään muovikauluriin. Siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä, kun silmien liikuttamista lukuunottamatta taju kankaalla oleva koira kannettiin autoon kauluri päässään. Kaulurin heivasin heti pois eikä nukutuksesta väsynyt koira osoittanut mitään mielenkiintoa haaroväliinsä. Illan tullen vetaisin sille kaksi vanhaa, uusiokäyttöä odottanutta t-paitaa housuiksi ja paidaksi. Oloasuinen lapinkoira oli kyllä aika kotoisa näky, kun ei puettuihin koiriin ole tottunut, ja leikilläni sanoinkin miehelle, että mitä jos aletaan vaan pitää Mestalla pyjamaa päällä ihan muutenkin vaan.

Leikkauspäivän ilta, Mesta ihan nuutunut vielä nukutuksesta.


Etuosan paita oli Mestalla ihan vain selänpäältä solmittuna, kuten kuvistakin näkyy. Se pysyi oikein hyvin paikoillaan. Takaosan paita oli pienellä fleece-kankaanpätkällä solmittu kiinni rinnasta ja seuraavina päivinä tein siihen vielä muitakin virityksiä, kuten mm. samanlaisia solmuja kuin etuosan paitaankin, mutta niistä huolimatta paita valui aina taaksepäin. Aivan liian isojahan nämä paidat toki olivat Mestalle, mutta itse tykkäsin, että varsinkin takajalkojen välissä oli paljon löysää, jottei kangas osu haavaan. Näillä t-paitayhdistelmillä mentiin niin kauan, kun Mestaa ei tarvinnut jättää yksin kotiin. Yötkin sujuivat hyvin näissä vermeissä.

Asenteellinen puku päällä, tottakai: Life´s too short not to be extreme.

Kun tuli aika jättää Mesta yksin kotiin, oli sille tehtävä haavapuku, joka pysyisi kunnolla päällä. Jälleen nappasin vaatekaapista jo aikansa eläneen t-paidan, puin sen Mestalle takajaloista alkaen ja tuumailin, miten lähdetään haalaria siitä tekemään. Vatsanympäryksestä leikkasin suunnilleen 15-20cm pois ja ompelin reunat toisiinsa kiinni. Poisleikatusta palasta muotoilin ja ompelin etujaloille lahkeet, jolloin samalla saatiin aikaiseksi kaula-aukko. Hihoja, eli tässä tapauksessa takajalkojen lahkeita kavensin sekä lyhensin. T-paidan alkuperäinen kaula-aukko on häntäkolona, sitäkin pienensin. Takajalkojen väliin puvun sisäpuolelle ompelin kiinni fleece-kangasta, koska t-paita itsessään on niin ohutta, että sen läpi saisi halutessaan nuoltua ja nakerrettua haavankin. Haalarin sai puettua päälle kaula-aukon läpi takajaloista alkaen.

Nappi, ja toisella puolella napinlävi, ovat kaula-aukon pienentämistä varten haalarin ollessa päällä. Ajatus oli, että ne vedettäisiin etukautta kiinni, mutta ompelun jälkeen näytti sittenkin siltä, että käytännön kannalta on parempi kiristää pukua kaulalta ylöspäin. Nappi ei mennyt yläkautta kiinni, mutta puvussa oli sen verran joustovaraa että selkäkappaleesta sai tehtyä solmun napinläpeen. Puku pysyi Mestan päällä oikein hyvin ja joustavuuden ja väljyyden ansiosta ainakin myös näytti olevan mukava käyttää, vaikka kuvaa varten ei iloisella ilmeellä poseerattukaan.

Puvun kaikki saumat olen tarkoituksella ommellut niin päin, että sauman taitteet tulevat ulkopuolelle. Käyttämällä selänpäällä vetoketjua, olisi puvusta saanut toki tehtyä paljon naftimman päälle, kun pukemisen ajaksi sitä olisi saanut avattua. En jaksanut kuitenkaan nähdä vetoketjun ompelemisen vaivaa "kertakäyttövaatetta" varten, eikä t-paitakangas materiaalina vetoketjulle oikein sovikaan, ja myöskin tykkäsin puvun olevan kätevämpi tällaisenaan. Se oli oikein helppo ja nopsa pukea Mestalle.


Muutaman päivän käytön jälkeen kangas oli solmimisen vuoksi venynyt selästä niin paljon, että puvun takaosa alkoi valua alas, vaikka edestä se pysyi hyvin aloillaan. Ratkaisin ongelman kaventamalla pukua selästä kaulan puolelta yli 15cm ja vähentämällä kavennusta häntään päin, että lopussa kavennus oli vain 4cm. Nyt puku pysyi taas moitteettomasti päällä. Venymisen johdosta nappi meni kiinni selänpuoleltakin ja lisäksi kavennuksen ylijäämään laitoin solmulle. Pidin Mestalla pukua yöt ja yksinolot kolme viikkoa. Loppuajasta se ei tosin varmaan sitä olisi enää tarvinnut, mutta halusin ottaa varman päälle ja pitää haavan suojassa vähän suositeltua pidempään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti