Pentupäivillä

Lumeksen kasvattaja kysyi meitä äkkiseltään järkätyille pentupäiville esittelemään vähän koiran kanssa harrastamista. Vaikka helteisen kelin ja osan osallistujien kiireen vuoksi harrastusosuus jäikin pieneksi, oli päivä silti oikein mukava. Syksyllä sitten uusiksi!

Kaikkien saavuttua paikalle, kävimme ensin koirien kanssa kävelyllä, jotta nuoriso vähän rauhoittuisi. Tarkoitus oli tehdä vain lyhyt kierros joenrannassa ja päästää koirat juomaan ja kahlailemaan, mutta reunus oli kasvanut umpeen ja vesi laskenut tehden rinteen jyrkäksi, joten jouduimme kävelemään aiottua pidemmäs päästäksemme veden äärelle. Lumes kävi samantien pulahtamassa veteen ja nautiskeli viilennyksestä, kun taas Allu, joka oli ihan läkähtynyt, ei suostunut kuin tassunsa kastamaan eikä juominenkaan oikein maistunut.

Tämä kuva kasvattajalta, muut omia.

Lenkin päätyttyä kastelin Allun kolmeen kertaan vesiletkulla ja valutin vesikippoon hieman kissanruuan lientä, jotta sain Allun juomaan, ja kyllä se sitten näistä toimista virkistyikin. Raskas päivä kyllä oli vanhukselle näin helteisellä kelillä. Lumes taas, no, tarvitseeko edes mainita, että se oli ihan yhtä vauhtipäällä kuin aina muutenkin... Ihan onnessaan ja innoissaan se oli lukuisista potentiaalisista koirakavereista, pikkupennut varsinkin saivat Lumeksen leikkijalan vispaaman!

Paikalla oli pienten H-pentujen Hurmurin "Humu", Hepsankeikan "Heta" ja Hulivilin "Viksu" lisäksi myös kolme Lumeksen velipuolta F-pentueesta. Oli hauska nähdä, miten yksi niistä oli tullut selvästi isäänsä ollen ihan erinäköinen kuin Lumes, toinen taas oli keskiverto molemmista ja kolmas eniten yhteiseen emään ja oli Lumeksen kanssa niin samanoloinen kuin olla voi.

T. Filunki "Nalle"

T. Ferrari "Sisu"

Veksin (T. Feijari) kanssa Lumeksella meni jutut ihanasti yhteen. Siinä olisi kyllä vekkuli veljespari, jos saisivat aina olla yhdessä. Ihan tuli Lumesta sääli, kun sillä ei ole kotona mahdollisuutta niin hyvään kaveriin.

Salaisuuksia

Salla-äiti (Vihtorilan Susse) oli enemmän kiinnostunut nameista kuin pojastaan, mutta salli kuitenkin Lumeksen kuiskutella kuulumiset. Ulkonäöllisesti Lumes on vain hiukan suurempi painos äidistään.

Otimme metsänreunassa pienet hakuharjoitukset ja yllätyin, miten erinomaisesti Lumes keskittyi, vaikka pohjilla oli vain intoilua toisista koirista, jotka olivat vieläpä siinä metsässäkin ihan vieressä "esitystä" katsomassa. Lumeksen ei ole vielä kertaakaan tarvinnut haukkua piilolla ennen palkansaamista, mutta kokeilin nyt ottaa sen mukaan, jotta katsojille kuuluisi, kun Lumes perille pääsee. Hyvinhän se pari kertaa siinä haukahti, kun ruokarasiaa oli heiluteltu nokan edessä ja kuulostihan se kivalta omaankin korvaan, että koira on niin etevä. Humu-pentu pääsi myös kokeilemaan oman perheenjäsenensä etsimistä ja oli kyllä oikein reippaasti menossa perään, pätevä pikkuinen. Sama tehtiin velipoika-Veksille, joka heti ensimmäisellä kerrallakin näytti siltä kuin olisi ennenkin treenannut. Selvästi sukuunsa tullut.

Juuri ennen kotiinlähdön aikaa pääsivät vielä Sisu ja Veksi juoksemaan pari kertaa läpi agilityputkesta ja Veksi innostui tästäkin niin, että meni vielä kertaalleen oma-aloitteisestikin läpi. Sitten pakkasimmekin kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kotiin, jonne päästyämme olin ihan varma, että kun autosta luukun avaa, Lumes juoksee pitkin pihaa samanlaista villirallia kuin aina ennenkin. Mutta ei, mun hulivili villikkoni olikin väsynyt ja pisti vain nurmelle maate possunkorvaa järsimään. Pitihän se tämäkin ihme nähdä.