Peltorallii

Lumeksen ulkoilutukset ovat olleet viime viikkoina luvattoman vähissä ollessani ensin itse pari viikkoa puolikuntoinen ja sitten tuli vielä tuo Allun juttu. Samasta syystä meiltä on jäänyt useat treenit väliin, mikä harmittaa kovasti. Nyt olen parina päivänä käynyt sänkipelloilla Lumeksen kanssa ja se on saanut vedellä peltorallia mielin määrin, Allun tilanteen takia koirien erillinen lenkitys todennäköisesti tulee pysyväksi.

Rakas, rakkaampi, Allu

Perjantai

Illalla puoli kahdeksan aikaan kiinnitin huomiota siihen, että Allu näytti ihan surkealta. Yritin piristää sitä, mutta surkea ilme oli ja pysyi. Hetken päästä Allu aloitti läähätyksen. Ei mitään lääh lääh-onpa vähän kuuma vaan läähläählääh-olentosikipeä. Käytin ulkona, josko olisi jokin sellainen hätä, mutta läähätys ei vähentynyt yhtään. Annoin kaapista löytyvää kipulääkettä (Metacam), mutta sillä ei näyttävät olevan vaikutusta, jonkin ajan kuluttua Allu vaikutti aina vaan kipeämmältä ja selvästi oli joku kunnolla vialla, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille ja saimmekin onneksi lähteä heti ajelemaan sinne suuntaan. Matkan (30km) aikana Allu ei läähättänyt, mutta jalkatilassa maaten kuonoaan istuimella lepuuttaen aika ajoin inisi hiljaa.Olimme perillä puoli kymmenen jälkeen.

Lääkäri kuunteli sydän- ja hengitysäänet, paineli vatsanseutua ja tarkisti limakalvot sekä otti verikokeet. Näiden jälkeen laitettiin tippaan tunniksi ja sai vahvaa kipulääkettä, joka onneksi auttoikin. Alhaisen hemoglobiinin vuoksi epäilynä oli sisäisiä vuotoja, mutta tarkemmin ei kyseinen lääkäri pystynyt tutkimuksia tekemään. 86e.

"Tärisee ja läähättää. T 38,1, sydänäänet normaalit, mutta tiheät. Limakalvot vaaleat/aavistuksen kellertävät silmissä, kta 1. Femoralispulssi heikohko. Gluc 5,4, leukk. 6,6, Afos 1180, Hb 78,3, ALAT 172.

Nesteytys ja Vetergesic-kipulääke iv. Rauhoittui, mutta sydämen syke edelleen nopea, limakalvot vaaleat."

Yön Allu nukkui suht hyvin, ainakin oli rauhallinen. Oma unenlaatuni taas oli hyvinkin heikko herätessäni vähän väliä tarkistamaan, kuinka Allu voi ja oliko ylipäätään elossa vielä.

Lauantai

Allu oli aamusta ihan ok, tosin vesi eikä ruoka ei kumpikaan maistunut. Soitin yhdeksältä eilisiltaiselle päivystäjälle, kuten oli sovittu, ja sovittiin sitten, että alan soitella muita lääkäreitä läpi tarkempiin tutkimuksiin päästäksemme. Tulihan siinä sitten soiteltua naapurikuntien kunnaneläinlääkäripäivystyksiin, yksityisille eläinlääkäreille, klinikoille aloittaen lähempää ja koko ajan laajentaen soittopiiriä, kun ei lähempää apua löydy.

Kaikki klinikat tokikin ovat kiinni lauantaisin, suurin osa yksityisistä eläinlääkäreistäkään ei työskentele lauantaisin (ja ne, jotka olisivat voineet kiireellisen tapauksen ottaa, eivät siltikään voineet, sillä toisella oli ultra huollossa ja toinen oli käymässä toisella puolella Suomea). Kuntien päivystävillä ei kellään ollut hyviä laitteita ja epätoivon käydessä ja kellon lähennellessä jo yhtä, soitin vielä rajapykäläänikin kauemmaksi pariin paikkaan. 190km päässä olisi Allu voitu ottaa vastaan, mutta kuultuaan alhaisen hemoglobiinin, totesi lääkäri tekevänsä kuitenkin vain lähetteen Helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan verensiirtoon, että sama olisi mennä sinne suoraan. 220km päässä oli klinikka ihan oikeasti auki läpi viikonlopunkin, mutta tälle päivää ajat olivat täynnä, sunnuntaille mahtuisi. Luvattiin tulla sunnuntaina.

Puoli kahdelta soitti yksi päivystävä kunnanell 75km päästä (olin jättäny vastaajan viestin), heillä on kuulemma ihan hyvä ultra ja sopisi tulla käymään tunnin päästä. Allu autoon, kaasu melkein pohjaan ja sinne. Mieli ei tosin ollut korkealla, koska odotusarvo oli huono ja lopetukseen varauduttu, vaikka juuri sillä hetkellä Allu oli jokseenkin normaali, ei tosin juonut eikä syönyt (ihan pientä tonnikalaliemen maistelua lukuunottamatta) koko päivänä mitään.

Taas kuunneltiin sydän ja keuhkot, katsottiin limakalvot, tunnusteltiin vatsaseutu ja sitten ajeltiin alavatsa paljaaksi ultrausta varten. Suuri helpotus, ettei siellä ollutkaan mitään epänormaalia, tosin nyt kipuilun syy oli suurempi arvaus. Nyt nesteytettiin niskanahan alle ja sain kipulääkkeen kotiin, jos Allun vointi huononee illemmalla, lisäksi antoi paketin Nutri-Plus geeliä ravinteiksi syömättömyyden takia. 107e (+86e=193e)

"Tänään tutkimuksessa Allun limakalvot olivat kosteat, kta hidastunut, sydän vaimean mutta normaalin kuuloinen. Silmän limakalvot todella kalpeat. Allun vatsaontelo ultrattiin verenvuotojen varalta, mutta perna näytti siistiltä ja vatsaontelossa ei todettu vapaata nestettä. Allu sai vastaanotolla hoidoksi nesteytystä ja kipulääkkeen kotiin pistettäväksi."

Allun vointi oli alkuillasta lääkärikäynnin jälkeen ihan kohtuullinen, kunnes samoin kuin eilen, hirvittävä läähätys alkoi taas ihan yllättäen. Annoin kipulääkkeen, mutta niskanahan alle pistettynä se ilmeisesti vaikutti huomattavasti hitaammin kuin eilen suoraan suoneen, sillä kipeää oloa kesti Allulla vielä melko kauan ennen olon helpottamista. Teki todella pahaa katsoa Allua sellaisena, se näytti niin kipeältä kuin olisi kuolemassa ja lääkkeen vaikutuksen odottaminen tuntui ikuisuudelta. Ennen nukkumaanmenoa kävin pikkaisen käpsyttelemässä Allun kanssa ulkona jokaiselle hyvälle hajulle pysähtyen ja lopuksi istuskelimme vielä yhdessä ulko-oven eessä rappusella. Yö meni onneksi taas lääkittynä hyvin, heräilin väliin kurkkaamaan sängyn vieressä makaavaa Allua ja pariin kertaa päästin sen käymään ulkona.

Sunnuntai

Allu heräsi melko normaalina, ts. ilme ja olemus oli pääosin normaali, vaikka edelleen koirasta näkyi, ettei kunnossa ole. Allu kävi jopa keittiössä kiertelemässä ruuan toivossa ja söi sille antamaani tonnikalaa, hieman kuivaruokaa ja lasagnemaistiaisen. Vettä ei suostunut juomaan. Käväistiin metsänreunalla ottamassa mahdollisia viimeisiä kuvia.

Molemmat niin vakavina.

Heti yhdeksältä soitin klinikalle ja varmistin tulomme. Automatkan (220km) Allu oli muuten levollinen, mutta asentoa olisi halunnut vaihdella. Ehdimme käydä vielä syömässä ennen klinikka-aikaa ja Allullekin olisi maistunut. Vastaanotolla Allu kopeloitiin ensin kuonosta hännänpäähän, otettiin verikokeet, odoteltiin niiden tulokset ja sitten käväistiin röntgenissä. Toivoin, ettei Allua rauhoitettaisi kuviin ja se olikin ihan nätisti, kuten olin sanonut, joskin lonkkakuvista tuli sen vuoksi hieman huonot (oikeaan kuvausasentoon lonkkia olisi pitänyt venyttää suoremmaksi, joka ei hereillä onnistunut). Lopuksi annettiin kipulääkepiikki (lihakseen, siitä Allu ei pitänyt, sattui), jottei taas illasta tulisi kovia kipuja. Mukaan saatiin sitä lievempää kipulääkettä valmiiksi sekä jotain veteen sekoitettavaa jauhetta (sen takia, koska juo ja syö huonosti, niin saa veden mukana tärkeitä aineita). 363e (+107e+86e=556e)

Klinikan lattialla vatsa kaljuna ultran jäljiltä.

" Diagnoosi: Lannerangan neurologinen häiriö

Yleistutkimus: Suun limakalvon crt ok, silmät normaalit. Palpaatiossa ei suurentuneita imusolmukkeita eikä vatsan seutua aristanut. Askultaatio normaali. Vasemman takajalan taivutuksessa voimakas kipureaktio. Asentotuntorefleksin puutos vasemmassa takajalassa sekä oikeassa se oli puutteellinen.
Verikokeet: Hemoglobiini sekä hematokriitti olivat hieman alapuolella, mutta ei niin, että pitäisi huolestua. Sama valkosoluissa.
Röntgen: - Rintaontelo: Keuhkoissa hieman kalkkeumaa. Sydän normaali. - Vatsaontelo: Perna hivenen suurentunut. Maksan ääriviivat hyvin nähtävissä. Virtsarakko täynnä. Muuten elimet olivat normaalit. - Luusto: L7-S1 vd kuvassa yhteen kasvamista ja kaventunut nikamaväli. S1 kraniaalisesti kalkkeutunut. Lonkkanivelet vaikuttivat normaalilta, mutta kuvat otettiin hereillä ja ilman normaalia taivutusta.

Aluksi hoidetaan voimakkaammalla kipulääkkeellä ja keskiviikkona kontrollisoiton jälkeen mahdollisesti vaihdetaan tulehduskipulääkitykseen."

Haettiin paikallisesta apteekista mukaan vahvemmatkin kipulääkkeet (Tramal), jotta saa heti aamulla aloittaa sen antamisen. Illalla kotona Allu sekä söi että joi hieman, yö meni rauhassa, käytin kerran ulkona.

Nyt

Eilen Allu oli vielä huomattavan vaisu ja oksensi sekä aamulla että illalla. Ennen nukkumaanmenoa käydyn ulkoilun ansiosta piristyi sen verran, että joi ja söi hieman. Tänään aamulla ruoka olisi maistunut hyvinkin ja juonutkin on, tosin enemmälti kissanruokaliemellä huijattuna sitä erikoisjuomaansa. On huomattavasti eilistä virkeämpi ja enemmän oma itsensä, vaikkakaan ei todellakaan täydellisesti, mutta edes asteen verran enemmän normaali kaiken epänormaliuden seassa. Kotona Allu kiertelee tuttuun tapaan ruuasta haaveillen ja syö, mitä eteen kannetaan. Lenkkeilyt ovat Allulta ohi ainakin väliaikaisesti, yhtään ylimääräistä askelta ei saisi ottaa, jotta kivulla olisi mahdollisuus rauhoittua. Ei sillä, että Allulla olisi edes haluja liikkua runsaasti, 300 metrin kävelyyn saadaan nyt käytettyä melkein puoli tuntia aikaa... Töiden ajan Allu on päivähoidossa ainakin tämän viikon.

Päivä kerrallaan mennään, pahinta peläten ja edes vähäsen parempaa toivoen. Kipulääkitys on mahdollisesti lopullinen, kortisonikin taisi olla joku vaihtoehto. Tukihoitoja (esim. akupunktio) on mietinnässä, mutta odotellaan hoitavan lääkärin (sen sieltä 220km päästä) mielipidettä.

Omenataivas

Tänä syksynä meillä ollaan pysytty harvinaisen hyvin omenoissa, ei kuitenkaan valitettavasti oman omenapuumme ansiosta, sillä se ei ole kukkinut yhtenäkään kesänä, toivottavasti joku vuosi vielä. Tai sitten se on nuori ja kapinallinen ja päättänyt olla kukkimatta lainkaan...

Hiiret saavat yleensä vain pieniä palasia omenasta, joten on ollut hauska seurata niiden syömäpuuhia näiden pienten, kokonaisten kotimaisten kanssa. Omppuja laitoin kaikille yhtä monta kuin hiiriäkin, jottei tulisi kiistaa, mutta silti se kaverin oma on aina parempaa.

Äityli kyllästyi tyttärensä norkoiluun ja alkoi siirtää omenaansa...

...ja vei sen tunneliin rauhaisampaan syöntipaikkaan.

Kanit ovat saaneet omenoita kyllästymiseen saakka. Tavallisesti ne ahnehtivat heti herkut suihinsa, mutta nyt toteavat vain "jaha, taas omenaa, syödään jos viitsitään". Yleensä ne yön aikana kuitenkin ovat kadonneet parempiin suihin, mutta saadessaan valita, maistuu jokin muu tuoreruoka paremmin. Kanien karvalähtöaika on muuten ihanaa, koko huone on leijailevien, hentojen karvojen vallassa... Neiti on pysynyt ulkonäöllisesti siistinä, mutta Naftalla on selkeä rajaus vanhan ja uuden turkin välillä ja karvat irtoavat tupuittain.

Omiinkin suihin on omppuja kadonnut erilaisten leivonnaisten myötä ja pakastimeen päätyi muutama satsi odottamaan tuonnempia leipomahetkiä. Kukahan meille vain taikoisi suuremman pakastimen?

Omenakanelikakkuset ovat lempparileivonnaiseni, ihan sairaan hyviä!

Jäätelön kanssa nautiskellaan kauraomenapaistosta.

Perinteinen omenapiirakkakin on hyvää, kunhan omenat kuutioi eikä vain siivuta lohkoiksi.

Keittokirjoihin merkkaan aina sydämen testatun ja hyväksi todetun reseptin kohdalle, ei tarvitse sitten seuraavalla kerralla muistella, että onko juuri sitä leivottu vai ei ja oliko se hyvää vai ei...

Pakkoloma

Lumes kulkee tennispallo suussaan pitkin asuntoa ja tyrkyttää sitä heitettäväksi. Se on sinänsä ihan normaalia, mutta yleensä Lumes jaksaa sitä muutaman minuutin ja kyllästyy, nyt se tekee sitä jatkuvasti. Sillä on tylsää.

Sunnuntaina piti kisailla agin piirinmestaruuksista, koira oli vireä, mutta emäntä ei sitten ollenkaan ja perui koko homman. Maanantaina käväisin hakemassa sairaustodistuksen sunnuntaille ja samantien sain sitten sille päivälle ja tiistaillekin, joka tiesi sitä, että sairastin sitten kaksien hakutreenienkin ajan.

Koira oottaa äksöniä ja emäntä oli vähän lupaillut loppuviikolle maanantaina väliin jäänyttä hakuilua, mutta eiköhän emännälle pukkaa kuumeisen flunssan jälkitaudiksi vielä poskiontelotulehduskin (se kirottu sairaus, kun sen kerran "saa", niin se tulee joka ikinen flunssa sitten). Se niistäkin treeneistä sitten.

Kohta seotaan koiran kanssa molemmat, jos ei ens viikollaan päästä hakumetsään.

Rotankolo

"Kotiin päästyään Rotta söi iltapalaa ja meni sitten yläkertaan vuoteeseensa. Vuoteessa oli mukava olla. 

- Luenpa kauhutarinan ihan itsekseni, Rotta ajatteli ja alkoi lukea..."

(Rob Lewis kirjassaan Totta kuin Rotta)

KESYROTTATYTÖT:

 Sileäkarvainen buff MP-04 JAZZ PINK PENGUIN "Vanukas"

Kasvattaja Maria Mäenpää, Seinäjoki

Rex amber ALWAYS BY YOUR SIDE "Amperi"

Kasvattaja Sonja Mäki-Opas, Kurikka

2004

31.1

Allun uudet kaverit saapuivat taloon, rottatytöt rex (=kiharakarvainen) amber Always by your side "Vilttitossu" ja sileäkarvainen buff Jazz Pink Pinguin "Heinähattu" sijoitukseen. Vilttitossu painaa 180 grammaa ja Heinähattu puolestaan 200 g. Ikäeroa tytöillä on noin viikko, Viltti on se vanhempi osapuoli, vaikka onkin vähän Hattua pienempi.

2.2

Mummo kertoi eilen, että serkkujen luona kerrostalossa on näkynyt "iljetyksiä", hiiriä nimittäin. Minä siihen, että mun luona on vielä vähän suurempiakin "iljetyksiä", rottia nimittäin. Olin odottanut mummon kovastikin kauhistuvan, mutta tämä vaan tiedusteli, että niitäkö, joilla on se häntä. Tottakai rotilla on häntä! Varmuuden vuoksi pidin luennon villi- ja kesyrottien eroista. Tänään kävin mummon luona ja kas kummaa, oli etsinyt rotille jonkun hattunsa, jota ei ole käyttänyt. Ajatteli, josko rotat sille jotain käyttöä keksisivät. Jaa, kiitti vaan, Vilttitossuilija siihen heti ihastuikin, hattuun meni huilimaan.

Vanukas

9.2

Rottiksille valmiiksi keksimäni nimet eivät oikein tunnu näille tytöille istuvan. Vilttaria olin aiemmin ajatellut värin mukaan amperina ja se tuntuu sille luontevalta nimeltä. Heinähatulle taas ei oikein ollut mitään, olin ajatellut sitä vain toisena rottana "amberi ja se toinen". Vähän näin on vieläkin, tytöille ei meinaa millään keksiä hyviä yhteensopivia kutsumanimia ja niinpä mikään nimi ei ole vielä vakiintunut käyttöön. Amperi on Ämpäri, Amppari, Amppeeri, Vampyrelle, Vilttari, Vamppari jne. Se toinen taas on Vanukas, Vaprilli, Eipril.

Tytöt tykkäävät kulkea, leikkiä ja nukkua paidalla ja sohvalla viltin alla. Rottien asumuksena on okahiirten vanha duna (kesyyntyvät paremmin, kun asuvat hetkisen pienemmässä asumuksessa), kasvettuaan vähän suuremmiksi rottikset pääsevät kanin vanhaan häkkiin (107cmx100x73). Dunassa tytöt välistä villiintyvät "painimaan". Hiirien lähelle en ole tyttöjä uskaltanut päästää, mutta Allua ja Sepiä (koira ja kani) ovat saaneet haistella.

Tytöille on tullut vähän painoa lisää, Amperi painaa 210g ja Vanukas 240g.

Omenankukan Telepatiaa "Sepi" & Vanukas

2.4

Rottiksille on nyt vakiintunut nimet käyttöön, en millään keksinyt mitään hienoja niille sopivia nimiä, joten rex-tyttö jäi Amperiksi (Amppari) ja se toinen Vanukkaaksi (Hanukka). Vanukas-nimi tuli siitä, kun ihan rottien alkupäivinä katselin niitä dunan vieressä vanukasta syöden ja huomasin, että se toinenhan on ihan vanukkaan värinen.

Tytöt ovat jo reilun kuukauden asuttaneet Sepin vanhaa häkkiä, kun sain sen vihdoin ja viimein tilkittyä pienempisilmäisellä verkolla. Vanhoista ritilöistä laitoin vielä pari tasoakin. Pohjustin häkin muovimatolla ja laitoin siitä vähän reunojakin. Ovat kyllä jyrsineet parista nurkasta verkottomista kohdista muovia, joten täytyy käydä ostamassa vähän lisää muovimattoa ja verkkoa, jolla sen reunat peittää. Aluksi pelkäsin, että hyvinkin karkaisivat häkistä omia aikojaan, mutta ei ei. Hyvin nuo näyttävät häkissään pysyvän, vaikka siellä rotan mentäviä aukkoja taitaa vielä muutama ollakin. Sisustuksena häkissä on pahvilaatikko koppina (jonne Vanukas aina kuljettaa ruoanpaloja), häkin poikki kulkeva köysi (alkuinnostus on tainnut laantua, sillä se ei enää ole läheskään yhtä paljon käytössä kuin aiemmin), farkkutaso nurkassa (joka oli hyvin suosittu, kunnes ylätasolle tuli), farkkumaja (siellä rottalit aina uneksivat). Lisäksi kaikenlaista vaihtuvaa pientä "tilpehööriä" kuten pahvirasioita jyrsittävänä. Tuossa joku viikko tiputtelin häkin pohjan täyteen paperinpalasia ja muutaman päivä ne saivat olla siinä ihan rauhassa. Sitten Vanukas sai jonkun ihme siivouskohtauksen ja urakoi taukoa pitämättä kaikki palaset koppiin.

Ai niin, täytyypä kyllä sanoa, että jos olisin tiennyt, miten ihania rotat ovat, olisin ottanut niitä jo ajat sitten! Kyllä ne niin suloisia ja ihania veijareita on. Ja mitenkä sitten tulin hankkineeksi nämä tyttöset? Aiemmin en oikeastaan ole ollut rottien kanssa tekemisissä, enkä ole niistä ollut kiinnostunut, mutta viime syksynä jotenkin innostuin. Luin kirjastosta rotta-kirjoja ja selailin nettiä, tahtoi rotan! Sain kuitenkin innon laantumaan, sillä ei ollut tilaa, minne rotat laittaa. Sittenpä menin ja ostin kanille uuden häkin, vanha oli aikomus laittaa pois, sillä se ei ole sisustuksellisesti mitenkään hieno. Onneksi sitä ei ehditty hakea, sillä satuin siskoni kanssa käymään "rottavauva-paikassa" ja ne poikaset oli ihania! Siinä sitten ihastuin niin, että kohta olikin kaksi rottatyttöä varattuna, yksi tulisi sijoitukseen ja toisesta paikasta sille kaveri.

Vanukas oli 27.3 ensimmäistä kertaa näyttelyissä (virallisissa), Maria oli ilmoittanut sen Turkuun. Se sai kunniapalkinnon (KP) ja ihan hyvän arvostelun. Riihimäellä on 10. päivä seuraavat näyttelyt ja 17.4 Vaasassa pet-näyttely, jonne Ampparikin tulee. Kuinkahan onnistuu tyttöjen pesu ennen näyttelyjä...

Juu... Vanukas se tälläkin hetkellä köllöttelee (nukkuu?) sylissä ja Amperi häslää tässä omia juttujaan. Avonaisesta häkistä Amperi aina lähtee kiipeämään häkin päälle ja sieltä alas kanin häkkiin, varsinkin koppi täynnä heiniä kiinnostaa kovasti. Vanukas taas pysyy paremmin häkissä, eikä ainakaan lattialla juokse, niin kuin Amperi välistä. Kerran Amperi ehti livahtaa jonnekin, kun Vanukasta silittelin. Onneksi Allu oli ollut tarkkaavainen ja huomannut Ampparin menneen nojatuolin alle.

Amperi

7.4

Huomenna vien Vanukkaan Seinäjoelle Marialle puunattavaksi näyttelykuntoon ja sieltä lähtee sitten Riihimäkeä kohti. Sitä ennen Vanukas joutuu kuitenkin olla mukanani koulussa, saas nähdä mitä siitä seuraa. Ainakin sain äidinkielen esitelmääni aiheen ja hyvän havainnollistamisvälineen, tiedä sitten, mitä opettaja tykkää, se ei vielä tiedä koko asiasta, heh heh...

Vanukas painaa vajaan 400g, Amppari vähemmän.

10.4

Tytöillä näyttää olevan erimielisyyksiä sisustuksellisista asioista. Kun Vanukas ei nyt ole muutamaan päivään kotosalla, Amperi on päättänyt tehdä mielensä mukaan ja alkanut tyhjentämään koppia niistä Vanukkaan keräämistä paperilapuista. Saas nähdä mitä Hanukka tuumaa sekaisuudesta kotiin palatessaan.

18.4

Eilen käytiin Vaasan näyttelyissä. Ihan kivasti meni, Amppari oli ROP2 ja Hanukka sai "paras käsitellä junnu"-palkinnon. Vanukas onkin kyllä kivan rauhallinen käsitellä. Perjantainakin rottien pesun jäljiltä oli kädet kynsien jälkiä täynnä, kun Amperi hieman rimpuili. Vanukas taas oli aika kiltisti. En huomannut mitään käsineitäkään laittaa silloin, mutta taatusti ensi kerralla!

Illalla katselin vielä telkkua ja Vanukas nukkui pari tuntia sylissä. Amperi huiteli pitkin olohuonetta paikkoja kollaamassa, kanin häkki sekä nojatuolin sisusta kiinnostivat eniten. Sepi ressu koki järkytyksen, kun aikoi mennä tavanomaiseen piilopaikkaansa nojatuolin alle ja siellä olikin rotta! Tuli pikavauhtia pois sieltä. Amperilla ikävä kyllä on vähän esiintynyt taipumusta hyökkäillä Sepiä kohden, joten täytyy olla varuillaan sen suhteen.

29.4

Rotat sai juoksennella makkarin lattialla. Aluksi vähän aina arkailevat ja piilottelevat pahvilaatikkotunnelissaan, mutta kohta tulevat ulos ja tutkivat paikkoja. Amppari kiipesi taas kerran lohiksen (tuoksutraakkipuu eli ns. lohikäärmepuu) ruukkuun, pitää muutenkin korkeista paikoista. Itseasiassa yritin tuossa joku päivä opettaa sitä kiipeämään lohista pitkin, mutta ei näyttänyt siitä kovin innostuvan. Kovin kauaa eivät tytöt makkarin puolella pysy, varsinkaan jos en itse ole siellä niiden kanssa, vaan ovat tulossa olkkarin puolelle. Vanukkaan määränpäänä oma häkki ja Amperilla Sepin häkki.

Ensi kuulla Vanukas lähtee Helsingin suuntaan astutettavaksi, sniif. Siellä menee jonkin aikaa, joten saan Marialta Ampparille jonkun toisen rotan kaveriksi.

22.6

Eipä se Hanukka lähtenytkään astutettavaksi, mitään ei ole kuulunut sieltä suunnalta. Onkohan Vanukas täysin unohdettu vai poikuesuunnitelmat poisheitetty? Täytyy kai joku päivä kysäistä. Ei sillä, että minua haittaisi. Mielelläni Vanukkaan pidän koko ajan, niin ihana sylissä köllöttelijäkin se on. Naapurin lastenkin siliteltävänä pysyy hyvän aikaa. Ja jos kiltteyttä ajatellaan, ehdoton ykkönen molemmilla rotilla on se, että ne eivät pure! Se on usein ensimmäisiä asioita, mitä rotista kysytään ja joka kerta vakuutan, että ei, ne eivät pure. Ihanat otukset.

Nyt rottien pesu sujuu jo suhteellisen helposti, kun on oppinut oikean, tai ainakin alkua paremman, tekniikan. Rotta käteen, hanan alla kastelu, fairya niskaan, vaahdotus ja harjaus, huuhtelu, hännän harjaus, huuhtelu... Vettä valuva otus pyyhkeen sisään, josta kuljetusboksiin kuivattelemaan. Suunnilleen kymmenisen minuuttia menee yhden kanssa. Vanukas on aina niin nätisti, mutta nyt Amperikin on alkanut olla rauhallisesti. Pesulle tytöt joutuvat kerran pari kuukaudessa.

4.8

Vien Vanukkaan perjantaina Seinäjoelle Marialle, josta se lähtee sulhon luo ja on poissa siihen saakka, kunnes poikaset ovat luovutusiässä. Tulee ikävä! Eilenkin Vanukas taas oli niin ihana päästäessäni rotat juoksentelemaan lattialle ja se tutki paikkoja aivan silmät loistaen. Sepin häkkiinkin meni kurkkaamaan, mutta niin nätisti vain kyljestä haisteli, Amperi taas syöksähti kimppuun. On se kumma, miten Amppari ei voi sietää Sepiä. Kyllä Amperikin mukava rotta on, mutta se on enemmän sellainen mennävipeltäjä, Vanukas taas on suloinen löllykkä.

Vanukas

26.1

Vanukas oli viime vuoden paras buff-värinen rotta (eli siis muunnoksen paras) kahdella näyttelykäynnillään ja sai näin nimensä eteen tittelin MP-04! Sinänsä ei niin erikoinen saavutus, koska buffeja ei kovin paljoa ole, mutta kuitenkin.

22.9

Juu, Vanukas on tuossa jo joku aika sitten saanut poikasensa, olisikohan niitä ollut kuusi vai kahdeksan... En muista... Lisäksi Vanukkaalle tuli muualta yksi orpolapsi hoidettavaksi. Toivottavasti nyt viikonloppuna pääsen katsomaan Vanukasta vauvoinensa. Siksi aikaa, kun Vanukas on poissa, sain Amperille kaveriksi Kesä-rotan. Se  onkin hassu tapaus, ainakin näihin omiini verrattuna, kun hinaa kaikkea tavaraa häkin ylätasanteille pesävärkiksi. Siellä on sitten isot kasat kangasta ja paperia pesävärkkinä, minä ilkimys niitä sieltä välistä kannan roskiin ja Kesä joutuu aloittamaan rakennuspuuhat alusta. Kyllä Vanukas ainakin myös jotain pesään kantaa sisustukseksi, mutta ei ollenkaan tuossa mittakaavassa, mitä Kesä. Amperin taas en ole huomannut ollenkaan olevan kiinnostunut pesän sisustamisesta.

10.10

Sain viikko sitten Vanukkaan takaisin kotiin, jihuu, ja Kesä pääsi takaisin Marian luo. Kesä oli jyrsinyt häkissä paikkoja niin kovasti, että jouduin ostamaan sinne uuden pohjalaatikon muovien sijasta, mikä kyllä olikin ihan hyvä ostos, kauan ollut jo aikeissa. Amperi ja Vanukas vähän nahistelivat aluksi (tai Amperi siinä aloitteen tekijänä oli), joten en päästänyt niitä heti yhteen vaan pidin Vanukasta vielä kuljetusboksissa. Välillä päästin sitä kuitenkin Amperin kanssa joksikin aikaa oleilemaan. Pari päivää siinä meni ja nyt näyttävät olevan aika lailla niin kuin ennenkin. Kyllä sitä taas huomaakin, että Vanukas on niin rauhallinen käsiteltävä Amperiin verrattuna ja oleilee sylissä. Amperikin kyllä on nyt alkanut paremmin olla siliteltävänä, mutta vain silloin, kun itselleen passaa.

2005

27.1

Ihan kiva, ku Vanukas tuossa tykkää ottaa nokosia olkapäällä makoillen, mutta yllättävän nopeasti se puoli kiloa alkaa tuntua yhä painavammalta ja painavammalta. Ja kun siinä on nukuttu tunti, on olkapää aika puuduksissa. Miksei se voi nukkua varpaita lämmittämässä, niinku Amperiki tekee?

Vanukas

19.3

Että nuo on niin hölmöjä, kun kuskailevat ruokaansa pitkin häkkiä, miksei sitä voi vaan syödä siinä kipon vieressä? Tänään oli tarjolla porkkanaista perunamuusia jauhelihamakaronien kera, että sitä perunamuusiakin piti ahtaa suu täyteen ja kuljettaa "ruokavarastoihin", joita on ainakin viisi ympäri häkkiä. Molemmilla rotilla on omat jemma-paikkansa ja sitten sitä kannetaan ruokaa toisen jemmasta omaan jemmaan.

---------

Kuten näistä vanhoista päiväkirjateksteistäni varmasti ymmärsikin, meillä on aikanaan ollut kesyrottia. Amperin ja Vanukkaan jälkeen tuli vielä toiset kaksi, Hullupää (joka nimestään huolimatta ei ollut hullu) ja Kukkis, jotka nyt sitten toistaiseksi ovat olleet viimeiset rottani. Syy, miksi meiltä nykyään ei näitä ihastuksia enää löydy, on niiden hurmaava luonne yhdistettynä lyhyeen elinikään.

Kesyrottia tuntemattomien ihmisten on sitä vaikea ymmärtää, mutta rotat ovat luonteeltaan kuin koiria. Ne ovat seurallisia, älykkäitä ja touhukkaita, ne nauttivat huomiosta ja jaloittelusta, keksivät omia juttujaan, ovat suuria persoonia ja kaikin puolin kuin pieniä koiria. Näiden luonteenpiirteiden vuoksi niihin kiintyy huomattavasti "tavisjyrsijää" enemmän ja niiden poismeno parivuotiaina on ihan kamalaa.

Temput - tasapainotellen

Esineiden/ruokapalon tasapainottelu kuonon päällä

Kuonon päällä tasapainoteltaviksi sopivat yhtä hyvin niin erilaiset esineet kuin ruokapalatkin, aloitus kannattaa kuitenkin tehdä jollain helposti pysyvällä, kuten esimerkiksi sukalla tai juustosiivulla. Koiran tasapainottelutaidon kehittyessä kuonon päällä pidettäviä voi vaikeuttaa ja taitava koira saa vaikka tennispallonkin pysymään kuononsa päällä. Tasapainottelu on luonnollisesti helpompaa leveä- kuin kapeakuonoisille koirille, mutta yhtäkaikki mahdollinen jokaiselle kuonon kokoon katsomatta. Temppu kehittää koiran keskittymiskykyä, kehonhallintaa ja itsehillintää.

Monilla koirilla on tapana laskea kuononsa alas, kun sen päälle yritetään laittaa jotakin. Harjoittelun ensimmäisessä vaiheessa autetaankin koiraa ymmärtämään, jotta haluamme sen pitävän kuononsa vaakatasossa. Tämä tapahtuu tukemalla istuvaa koiraa leuan alta vasemmalla kädellä ja asettamalla oikealla kädellä esine/ruokapala tukevasti kuonon päälle. Sen jälkeen siirretään oikea käsi kuonon eteen esim. etusormi pystyssä (tästä muodostaa koiralle merkki pidellä kuonoaan suorassa) ja sanotaan temppuun valittu käskysana, joka meillä on "pidä". Tämän jälkeen annetaan koiralle vapautuskäsky (vapaa, valmis, saa ottaa tmv.) ja irrotetaan vasemman käden tuki leuan alta, jolloin koira saa pudottaa tasapainoteltavan kuononsa päältä alas. Jos harjoitus on tehty ruualla, annetaan koiran syödä se palkaksi, jos esineellä, annetaan koiralle nami palkaksi (paitsi, jos se palkkaantuu enemmään saadessaan sen lelun). Jos koira ei pidä siitä, että sen kuonosta pidetään kiinni, täytyy leuan tukemista harjoitella ensin erikseen ennen esineen tai ruuan lisäämistä kuonolle.

spu Luukas - Viiksikarvojaan myöden keskittyneenä suoritukseen

Ensimmäistä vaihetta toistetaan useamman kerran, jonka jälkeen aletaan keventää vasemman käden tukea leuan alta muiden rutiinien pysyessä yhä samana. Esinettä/ruokapalaa laitettaessa pidetään käsi vahvemmin tukena, mutta oikean käden siirryttyä merkiksi kuonon eteen, voi vähitellen tukea koiraa leuan alta kevyemmin, vähemmillä sormilla, yhdellä sormella, kunnes koira pitää kuononsa suorassa ja tasapainoteltavan kuononsa päällä pelkästä oikean käden merkistä.

Silloin voidaankin alkaa pidentämään tasapainotteluaikaa pitäen esine/ruokapala edelleen helppona. Vasen käsi tukee edelleen kuonon alta asetteluvaiheessa, mutta irtaantuu sen jälkeen, oikean käden etusormi (tai minkälaisen käsimerkin päätitkään ottaa käyttöön) pidetään kuonon edessä niin kauan, kunnes koira saa vapautuskäskyn. Tasapainottelun ollessa varmaa, käytetään oikea käsi kuonon edessä yhdessä aiemminkin käytetyn käskysanan kanssa, mutta sitten etäännytetään sitä kauemmas, jolloin koira lopulta pitelee juttuja kuonollaan ihan ilman apuja.

Liian suurta palaa ei kannata haukata kerralla vaan pysytellä onnistuneissa suorituksissa. Ei ole reilua istuttaa koiraa minuuttitolkulla makkara kuononsa päällä, 10 sekuntia riittää oikein hyvin. Kaikki koirat eivät myöksään opi pitämään kuonoa suorassa asetteluvaiheessa, jolloin niitä täytyy jatkossakin sen aikaa tukea leuan alta. Harjoiteltaessa pitämistä helpommin putoavilla esineillä, voi koiraa ensin auttaa käsimerkillä kuonon edessä/pitämiskäskyn toistamisella pitämään kuononsa vakaasti suorassa.

A niin kuin agility

Me on kesän jäljiltä ihan pikkasen treenailtu agia. Se on tietenkin ihan liian vähän ja ihan liian lepsua treeniä kolmosluokkalaisille, vaikka pitäisi olla just toisin, mutta tietääpä katsoa peiliin, jos ja kun ei taaskaan oikein koko rata kisoissa onnistu. Mulla ei vaan nyt oikein oo motivaatiota enää tavoitteelliseen agitreenailuun, kun meidän alkuperäiset agitavoitteet (pärjätä 1-luokassa) on jo tuplaten ylittyneet enkä meinannut ensi vuodelle enää lisenssiä kisaamiseen maksaa. Eilen nyt sentään oli vähäsen yritystä treenata kunnolla, kun ratapätkä oli niin vaikea, että meinasi mennä jo liian vaikeaksi ja jouduttiin yhtä kohtaa uusimaan monesti, kun vasemmalta putkelta oikealle hyppyyn takaavedätyksenä ei meinannut onnistua vaan Lumes tykkäsi tulla mun ja hypyn välistä (mikähän päähänpisto sekin oli, kyllä se yleensä katsoo eteenpäin ja valitsee esteet). Intoa sillä kyllä oli tosi kivasti ja meidän kesäajan hovikuvaajaa saan taas kiittää kuvista.

Nallen agikisoista oli tehty yhteenvedot ja kerroinkin jo kopsaavani idean, eli kiitos vaan siitä. Tässäpä nämä Lumeksen 1- ja 2-luokkien yhteenvedot:

1-luokka

• ensimmäinen kisa 10.9.2011
• viimeinen kisa (SERT) 5.11.2011
• yhteensä viisi (5) kisaa, joissa startteja yhteensä kahdeksan (8)
• 1xhylätty
• 1x10 ratavirhettä
• 6x0-rata, joista yliaikaisia nollia kolme
• nopein rata ihanneajan alitus -6,19s
• hitain rata ihanneajan ylitys 12,07s
• nopein etenemä 3,46m/s
• hitain etenemä 2,32m/s
• palkintosijoilla kuudesti, 2xykkönen 3xkakkonen 1xkolmonen

2-luokka

• ensimmäinen kisa 11.12.2011
• viimeinen kisa (SERT) 5.5.2012
• yhteensä seitsemän (7) kisaa, joissa startteja yhteensä kaksitoista (12)
• 3xhylätty
• 1x15 ratavirhettä
• 7x0-rata, joista yliaikaisia nollia neljä
• nopein rata ihanneajan alitus -6,36s
• hitain rata ihanneajan ylitys 16,03s
• nopein etenemä 3,49m/s
• hitain etenemä 2,43m/s
• palkintosijoilla kuudesti, 1xykkönen 2xkakkonen 3xkolmonen

Kurkistus kauppakassiin

Ei, en ajatellut esitellä kauppakassieni sisältöjä, vaan koiriemme kauppaleikin. Me ei varmaankaan olla ainoa koirallinen talous, jossa ne koirat on kiinnostuneita kauppakassien sisällöistä, eikä varmaan olla siinäkään suhteessa ainoita, että meillä koirien omatoiminen kauppakasseihin kurkistelu on kiellettyä. Erittäin todennäköisesti ei olla myöskään siinä suhteessa ainoita, että meidän koirat tykkää haistella asioita ja haistelu on koirille huomattavan väsyttävää puuhaa (verrattuna kestoltaan samaan määrää liikuntaa). Näiltä pohjilta meillä leikitään sitä koirien kauppaleikkiä.

Leikin kaava on yksinkertainen: Ollaan ihan ihmisten kesken käyty ostoksilla ja kotiin tultaessa koirat tietysti ilahtuu siitä, että tultiin kotiin ja sitten ne huomaa ne kauppakassit ja ilahtuu niistä, koska niitä kiinnostais vähän niiden kassien sisältö (varsinkin jos on käyty ruokaostoksilla). Sitten astellaan yhdessä keittiöön ja aletaan tyhjätä kasseja. Lapataan ostoksia niihin kaappeihin mihin nyt kuuluvatkaan ja koirat katsovat vieressä - ja tässä tulee se tärkein osuus eli poikkeus normaaliin kassien tyhjentämiseen - jokainen ostos ennen kaappiin päätymistään kiertää koirien nuuhkittavana ja jokaisen nuuhkutuksen jälkeen koirien katse seuraa, mihin kaappiin se juttu laitetaan.

Makaroonia *nuuhnuuh* suklaata, tätä ette saa syödä *nuuhnuuh* nakkeja *nuuhnuuh* leipää *nuuhnuuh* (joskus tämä osuus jatkuu näin "ai haluattekste maistaa?" *tuijotusta* "no saatte tän kannikkapalan" *maiskmaisk* maitoa *nuuhnuuh* tää on vaan talouspaperia, haluatteko silti haistaa *nuuhnuuh* teippirulla *nuuhnuuh* aaa, mitäs tää on, lihanpaloja, nami *nuuhnuuh* jne.

Koirat tykkää näistä ostosesittelyistä kovin paljon ja varsinkin Lumes, joka nuuhkuttelee ostokset läpi paljon Allua tarkemmin ja innokkaammin, on suurempien ostosten jäljiltä "henkisesti kuumissaan" eli alkaa läähätellä (eikä kaipaa hetkeen tekemistä).

Joskus ostostarkastelujen huipennuksena on jotain koirille tarkoitettua, kuten luut. Joskus taas jotain sellaisesti pakattua, jonka voi antaa koirille hetkiseksi ihmeteltäväksi, kuten viimeostosreissun Piltit.

Siis mistä tää aukee...

Paperit sai ihan helpolla irti, mutta...

...sitä avauskohtaa ei löydy vieläkään...

Aika kovaa...

Musta tuntuu, että meitä on huijattu...