Rotankolo

"Kotiin päästyään Rotta söi iltapalaa ja meni sitten yläkertaan vuoteeseensa. Vuoteessa oli mukava olla. 

- Luenpa kauhutarinan ihan itsekseni, Rotta ajatteli ja alkoi lukea..."

(Rob Lewis kirjassaan Totta kuin Rotta)

KESYROTTATYTÖT:

 Sileäkarvainen buff MP-04 JAZZ PINK PENGUIN "Vanukas"

Kasvattaja Maria Mäenpää, Seinäjoki

Rex amber ALWAYS BY YOUR SIDE "Amperi"

Kasvattaja Sonja Mäki-Opas, Kurikka

2004

31.1

Allun uudet kaverit saapuivat taloon, rottatytöt rex (=kiharakarvainen) amber Always by your side "Vilttitossu" ja sileäkarvainen buff Jazz Pink Pinguin "Heinähattu" sijoitukseen. Vilttitossu painaa 180 grammaa ja Heinähattu puolestaan 200 g. Ikäeroa tytöillä on noin viikko, Viltti on se vanhempi osapuoli, vaikka onkin vähän Hattua pienempi.

2.2

Mummo kertoi eilen, että serkkujen luona kerrostalossa on näkynyt "iljetyksiä", hiiriä nimittäin. Minä siihen, että mun luona on vielä vähän suurempiakin "iljetyksiä", rottia nimittäin. Olin odottanut mummon kovastikin kauhistuvan, mutta tämä vaan tiedusteli, että niitäkö, joilla on se häntä. Tottakai rotilla on häntä! Varmuuden vuoksi pidin luennon villi- ja kesyrottien eroista. Tänään kävin mummon luona ja kas kummaa, oli etsinyt rotille jonkun hattunsa, jota ei ole käyttänyt. Ajatteli, josko rotat sille jotain käyttöä keksisivät. Jaa, kiitti vaan, Vilttitossuilija siihen heti ihastuikin, hattuun meni huilimaan.

Vanukas

9.2

Rottiksille valmiiksi keksimäni nimet eivät oikein tunnu näille tytöille istuvan. Vilttaria olin aiemmin ajatellut värin mukaan amperina ja se tuntuu sille luontevalta nimeltä. Heinähatulle taas ei oikein ollut mitään, olin ajatellut sitä vain toisena rottana "amberi ja se toinen". Vähän näin on vieläkin, tytöille ei meinaa millään keksiä hyviä yhteensopivia kutsumanimia ja niinpä mikään nimi ei ole vielä vakiintunut käyttöön. Amperi on Ämpäri, Amppari, Amppeeri, Vampyrelle, Vilttari, Vamppari jne. Se toinen taas on Vanukas, Vaprilli, Eipril.

Tytöt tykkäävät kulkea, leikkiä ja nukkua paidalla ja sohvalla viltin alla. Rottien asumuksena on okahiirten vanha duna (kesyyntyvät paremmin, kun asuvat hetkisen pienemmässä asumuksessa), kasvettuaan vähän suuremmiksi rottikset pääsevät kanin vanhaan häkkiin (107cmx100x73). Dunassa tytöt välistä villiintyvät "painimaan". Hiirien lähelle en ole tyttöjä uskaltanut päästää, mutta Allua ja Sepiä (koira ja kani) ovat saaneet haistella.

Tytöille on tullut vähän painoa lisää, Amperi painaa 210g ja Vanukas 240g.

Omenankukan Telepatiaa "Sepi" & Vanukas

2.4

Rottiksille on nyt vakiintunut nimet käyttöön, en millään keksinyt mitään hienoja niille sopivia nimiä, joten rex-tyttö jäi Amperiksi (Amppari) ja se toinen Vanukkaaksi (Hanukka). Vanukas-nimi tuli siitä, kun ihan rottien alkupäivinä katselin niitä dunan vieressä vanukasta syöden ja huomasin, että se toinenhan on ihan vanukkaan värinen.

Tytöt ovat jo reilun kuukauden asuttaneet Sepin vanhaa häkkiä, kun sain sen vihdoin ja viimein tilkittyä pienempisilmäisellä verkolla. Vanhoista ritilöistä laitoin vielä pari tasoakin. Pohjustin häkin muovimatolla ja laitoin siitä vähän reunojakin. Ovat kyllä jyrsineet parista nurkasta verkottomista kohdista muovia, joten täytyy käydä ostamassa vähän lisää muovimattoa ja verkkoa, jolla sen reunat peittää. Aluksi pelkäsin, että hyvinkin karkaisivat häkistä omia aikojaan, mutta ei ei. Hyvin nuo näyttävät häkissään pysyvän, vaikka siellä rotan mentäviä aukkoja taitaa vielä muutama ollakin. Sisustuksena häkissä on pahvilaatikko koppina (jonne Vanukas aina kuljettaa ruoanpaloja), häkin poikki kulkeva köysi (alkuinnostus on tainnut laantua, sillä se ei enää ole läheskään yhtä paljon käytössä kuin aiemmin), farkkutaso nurkassa (joka oli hyvin suosittu, kunnes ylätasolle tuli), farkkumaja (siellä rottalit aina uneksivat). Lisäksi kaikenlaista vaihtuvaa pientä "tilpehööriä" kuten pahvirasioita jyrsittävänä. Tuossa joku viikko tiputtelin häkin pohjan täyteen paperinpalasia ja muutaman päivä ne saivat olla siinä ihan rauhassa. Sitten Vanukas sai jonkun ihme siivouskohtauksen ja urakoi taukoa pitämättä kaikki palaset koppiin.

Ai niin, täytyypä kyllä sanoa, että jos olisin tiennyt, miten ihania rotat ovat, olisin ottanut niitä jo ajat sitten! Kyllä ne niin suloisia ja ihania veijareita on. Ja mitenkä sitten tulin hankkineeksi nämä tyttöset? Aiemmin en oikeastaan ole ollut rottien kanssa tekemisissä, enkä ole niistä ollut kiinnostunut, mutta viime syksynä jotenkin innostuin. Luin kirjastosta rotta-kirjoja ja selailin nettiä, tahtoi rotan! Sain kuitenkin innon laantumaan, sillä ei ollut tilaa, minne rotat laittaa. Sittenpä menin ja ostin kanille uuden häkin, vanha oli aikomus laittaa pois, sillä se ei ole sisustuksellisesti mitenkään hieno. Onneksi sitä ei ehditty hakea, sillä satuin siskoni kanssa käymään "rottavauva-paikassa" ja ne poikaset oli ihania! Siinä sitten ihastuin niin, että kohta olikin kaksi rottatyttöä varattuna, yksi tulisi sijoitukseen ja toisesta paikasta sille kaveri.

Vanukas oli 27.3 ensimmäistä kertaa näyttelyissä (virallisissa), Maria oli ilmoittanut sen Turkuun. Se sai kunniapalkinnon (KP) ja ihan hyvän arvostelun. Riihimäellä on 10. päivä seuraavat näyttelyt ja 17.4 Vaasassa pet-näyttely, jonne Ampparikin tulee. Kuinkahan onnistuu tyttöjen pesu ennen näyttelyjä...

Juu... Vanukas se tälläkin hetkellä köllöttelee (nukkuu?) sylissä ja Amperi häslää tässä omia juttujaan. Avonaisesta häkistä Amperi aina lähtee kiipeämään häkin päälle ja sieltä alas kanin häkkiin, varsinkin koppi täynnä heiniä kiinnostaa kovasti. Vanukas taas pysyy paremmin häkissä, eikä ainakaan lattialla juokse, niin kuin Amperi välistä. Kerran Amperi ehti livahtaa jonnekin, kun Vanukasta silittelin. Onneksi Allu oli ollut tarkkaavainen ja huomannut Ampparin menneen nojatuolin alle.

Amperi

7.4

Huomenna vien Vanukkaan Seinäjoelle Marialle puunattavaksi näyttelykuntoon ja sieltä lähtee sitten Riihimäkeä kohti. Sitä ennen Vanukas joutuu kuitenkin olla mukanani koulussa, saas nähdä mitä siitä seuraa. Ainakin sain äidinkielen esitelmääni aiheen ja hyvän havainnollistamisvälineen, tiedä sitten, mitä opettaja tykkää, se ei vielä tiedä koko asiasta, heh heh...

Vanukas painaa vajaan 400g, Amppari vähemmän.

10.4

Tytöillä näyttää olevan erimielisyyksiä sisustuksellisista asioista. Kun Vanukas ei nyt ole muutamaan päivään kotosalla, Amperi on päättänyt tehdä mielensä mukaan ja alkanut tyhjentämään koppia niistä Vanukkaan keräämistä paperilapuista. Saas nähdä mitä Hanukka tuumaa sekaisuudesta kotiin palatessaan.

18.4

Eilen käytiin Vaasan näyttelyissä. Ihan kivasti meni, Amppari oli ROP2 ja Hanukka sai "paras käsitellä junnu"-palkinnon. Vanukas onkin kyllä kivan rauhallinen käsitellä. Perjantainakin rottien pesun jäljiltä oli kädet kynsien jälkiä täynnä, kun Amperi hieman rimpuili. Vanukas taas oli aika kiltisti. En huomannut mitään käsineitäkään laittaa silloin, mutta taatusti ensi kerralla!

Illalla katselin vielä telkkua ja Vanukas nukkui pari tuntia sylissä. Amperi huiteli pitkin olohuonetta paikkoja kollaamassa, kanin häkki sekä nojatuolin sisusta kiinnostivat eniten. Sepi ressu koki järkytyksen, kun aikoi mennä tavanomaiseen piilopaikkaansa nojatuolin alle ja siellä olikin rotta! Tuli pikavauhtia pois sieltä. Amperilla ikävä kyllä on vähän esiintynyt taipumusta hyökkäillä Sepiä kohden, joten täytyy olla varuillaan sen suhteen.

29.4

Rotat sai juoksennella makkarin lattialla. Aluksi vähän aina arkailevat ja piilottelevat pahvilaatikkotunnelissaan, mutta kohta tulevat ulos ja tutkivat paikkoja. Amppari kiipesi taas kerran lohiksen (tuoksutraakkipuu eli ns. lohikäärmepuu) ruukkuun, pitää muutenkin korkeista paikoista. Itseasiassa yritin tuossa joku päivä opettaa sitä kiipeämään lohista pitkin, mutta ei näyttänyt siitä kovin innostuvan. Kovin kauaa eivät tytöt makkarin puolella pysy, varsinkaan jos en itse ole siellä niiden kanssa, vaan ovat tulossa olkkarin puolelle. Vanukkaan määränpäänä oma häkki ja Amperilla Sepin häkki.

Ensi kuulla Vanukas lähtee Helsingin suuntaan astutettavaksi, sniif. Siellä menee jonkin aikaa, joten saan Marialta Ampparille jonkun toisen rotan kaveriksi.

22.6

Eipä se Hanukka lähtenytkään astutettavaksi, mitään ei ole kuulunut sieltä suunnalta. Onkohan Vanukas täysin unohdettu vai poikuesuunnitelmat poisheitetty? Täytyy kai joku päivä kysäistä. Ei sillä, että minua haittaisi. Mielelläni Vanukkaan pidän koko ajan, niin ihana sylissä köllöttelijäkin se on. Naapurin lastenkin siliteltävänä pysyy hyvän aikaa. Ja jos kiltteyttä ajatellaan, ehdoton ykkönen molemmilla rotilla on se, että ne eivät pure! Se on usein ensimmäisiä asioita, mitä rotista kysytään ja joka kerta vakuutan, että ei, ne eivät pure. Ihanat otukset.

Nyt rottien pesu sujuu jo suhteellisen helposti, kun on oppinut oikean, tai ainakin alkua paremman, tekniikan. Rotta käteen, hanan alla kastelu, fairya niskaan, vaahdotus ja harjaus, huuhtelu, hännän harjaus, huuhtelu... Vettä valuva otus pyyhkeen sisään, josta kuljetusboksiin kuivattelemaan. Suunnilleen kymmenisen minuuttia menee yhden kanssa. Vanukas on aina niin nätisti, mutta nyt Amperikin on alkanut olla rauhallisesti. Pesulle tytöt joutuvat kerran pari kuukaudessa.

4.8

Vien Vanukkaan perjantaina Seinäjoelle Marialle, josta se lähtee sulhon luo ja on poissa siihen saakka, kunnes poikaset ovat luovutusiässä. Tulee ikävä! Eilenkin Vanukas taas oli niin ihana päästäessäni rotat juoksentelemaan lattialle ja se tutki paikkoja aivan silmät loistaen. Sepin häkkiinkin meni kurkkaamaan, mutta niin nätisti vain kyljestä haisteli, Amperi taas syöksähti kimppuun. On se kumma, miten Amppari ei voi sietää Sepiä. Kyllä Amperikin mukava rotta on, mutta se on enemmän sellainen mennävipeltäjä, Vanukas taas on suloinen löllykkä.

Vanukas

26.1

Vanukas oli viime vuoden paras buff-värinen rotta (eli siis muunnoksen paras) kahdella näyttelykäynnillään ja sai näin nimensä eteen tittelin MP-04! Sinänsä ei niin erikoinen saavutus, koska buffeja ei kovin paljoa ole, mutta kuitenkin.

22.9

Juu, Vanukas on tuossa jo joku aika sitten saanut poikasensa, olisikohan niitä ollut kuusi vai kahdeksan... En muista... Lisäksi Vanukkaalle tuli muualta yksi orpolapsi hoidettavaksi. Toivottavasti nyt viikonloppuna pääsen katsomaan Vanukasta vauvoinensa. Siksi aikaa, kun Vanukas on poissa, sain Amperille kaveriksi Kesä-rotan. Se  onkin hassu tapaus, ainakin näihin omiini verrattuna, kun hinaa kaikkea tavaraa häkin ylätasanteille pesävärkiksi. Siellä on sitten isot kasat kangasta ja paperia pesävärkkinä, minä ilkimys niitä sieltä välistä kannan roskiin ja Kesä joutuu aloittamaan rakennuspuuhat alusta. Kyllä Vanukas ainakin myös jotain pesään kantaa sisustukseksi, mutta ei ollenkaan tuossa mittakaavassa, mitä Kesä. Amperin taas en ole huomannut ollenkaan olevan kiinnostunut pesän sisustamisesta.

10.10

Sain viikko sitten Vanukkaan takaisin kotiin, jihuu, ja Kesä pääsi takaisin Marian luo. Kesä oli jyrsinyt häkissä paikkoja niin kovasti, että jouduin ostamaan sinne uuden pohjalaatikon muovien sijasta, mikä kyllä olikin ihan hyvä ostos, kauan ollut jo aikeissa. Amperi ja Vanukas vähän nahistelivat aluksi (tai Amperi siinä aloitteen tekijänä oli), joten en päästänyt niitä heti yhteen vaan pidin Vanukasta vielä kuljetusboksissa. Välillä päästin sitä kuitenkin Amperin kanssa joksikin aikaa oleilemaan. Pari päivää siinä meni ja nyt näyttävät olevan aika lailla niin kuin ennenkin. Kyllä sitä taas huomaakin, että Vanukas on niin rauhallinen käsiteltävä Amperiin verrattuna ja oleilee sylissä. Amperikin kyllä on nyt alkanut paremmin olla siliteltävänä, mutta vain silloin, kun itselleen passaa.

2005

27.1

Ihan kiva, ku Vanukas tuossa tykkää ottaa nokosia olkapäällä makoillen, mutta yllättävän nopeasti se puoli kiloa alkaa tuntua yhä painavammalta ja painavammalta. Ja kun siinä on nukuttu tunti, on olkapää aika puuduksissa. Miksei se voi nukkua varpaita lämmittämässä, niinku Amperiki tekee?

Vanukas

19.3

Että nuo on niin hölmöjä, kun kuskailevat ruokaansa pitkin häkkiä, miksei sitä voi vaan syödä siinä kipon vieressä? Tänään oli tarjolla porkkanaista perunamuusia jauhelihamakaronien kera, että sitä perunamuusiakin piti ahtaa suu täyteen ja kuljettaa "ruokavarastoihin", joita on ainakin viisi ympäri häkkiä. Molemmilla rotilla on omat jemma-paikkansa ja sitten sitä kannetaan ruokaa toisen jemmasta omaan jemmaan.

---------

Kuten näistä vanhoista päiväkirjateksteistäni varmasti ymmärsikin, meillä on aikanaan ollut kesyrottia. Amperin ja Vanukkaan jälkeen tuli vielä toiset kaksi, Hullupää (joka nimestään huolimatta ei ollut hullu) ja Kukkis, jotka nyt sitten toistaiseksi ovat olleet viimeiset rottani. Syy, miksi meiltä nykyään ei näitä ihastuksia enää löydy, on niiden hurmaava luonne yhdistettynä lyhyeen elinikään.

Kesyrottia tuntemattomien ihmisten on sitä vaikea ymmärtää, mutta rotat ovat luonteeltaan kuin koiria. Ne ovat seurallisia, älykkäitä ja touhukkaita, ne nauttivat huomiosta ja jaloittelusta, keksivät omia juttujaan, ovat suuria persoonia ja kaikin puolin kuin pieniä koiria. Näiden luonteenpiirteiden vuoksi niihin kiintyy huomattavasti "tavisjyrsijää" enemmän ja niiden poismeno parivuotiaina on ihan kamalaa.