Naa-naa-nastakengät!

Joskus sitä vain rahalla saa ja hevosella pääsee - ja nastakengillä. Neljättä vuotta Icebugeilla kulkeneena ei voi kuin ihmetellä, miten sitä joskus on pärjännyt ilman... Ihan parhautta, ettei tarvitse yhtään liukastella! Viime talvena yksi tuttu liukastui ja nilkka murtui, alkuvuodesta yksi toinen tuttu liukastui ja loukkasi olkapäänsä, viikko sitten kolmas liukastui ja käsi murtui. Radiossakin joku mies kertoi ulkoilleensa tanskandogginsa kanssa ja kaatuilleen, vaikka kuulemma oli kuviopohjalliset kengät jalassa. Kuviopohja antaa toki lumella pitoa, mutta ei siitä liukkaalla jäätiköllä oikein iloa ole.

Icebugini ovat mallia Creek, jotka nykyään ilmeisesti näyttävät vähän erilaiselta, kuin mitä nuo omani. Joulupukin (joka oli tehnyt hyvää taustatyötä kysellen läpi kaupat ja ottaen suurimman valikoiman sisältävään lahjansaajan sovittelemaan mukaan) silloin eräänä jouluna tuotua kengät, ostin lähes heti lisävarusteeksi "minisäärystimet" eli Icebug gaiterit, jotka vedetään kenkien päälle ja estävät lumen pääsyn nilkkaan/ kengän sisään. Ne ovat kätevät metsälenkeillä. Icebugini ovat säilyneet hyvässä kunnossa nämä muutamat vuodet, vaikka ovatkin talviajat ahkerassa käytössä. Kaikki hiilikuitunastat ovat edelleenkin tallella, pari niistä on nyt hiljan alkanut heilua, kuminastat ovat kuluneet, mutta muuten kengät ovat lähes kuin uudet. Todellakin hintansa arvoiset siis ja pitävät minut talvisin pystyssä varmasti vielä pitkään.

Loppuun vielä pakko laittaa pari kuvaa, kun Lumes meni laatikkoonsa makoilemaan, mutta alkoikin sitten samalla paloitella kulkuaukkoa hieman väljemmäksi... Turha sitä ostella kaupoista mitään kalliita koiranpetejä, kun pahvilaatikosta riittää iloa paljon monipuolisemmin...