Uudet okahiirulaiset ovat utealiasta sakkia, kun niiden terraarion kannen avaa, hyppäävät kaverukset samantien ulkomaailmaan. Kuvassa olevaa puuta pitkin ne pääsevät kapuamaan lähelle terran yläreunaa. Hiirulaiset ovat myös kovin samanlaisia ulkonäöltään ja tällä hetkellä tunnistus tapahtuukin sillä perusteella, että Saharalla on Kisaa punaisempi kuono.
Kuvassa on Sahara keikkuloimassa terraarion reunalla. Sillä on tapana kurkotella aika reilustikin reunalta ulospäin, että koko ajan saa olla tarkkana, ettei se vain suunnittele mitään hyppyjä muualle. Kirjahyllyyn ei niistä kumpikaan ole vielä keksinyt reittiä. Terraarion edesmenneet asukkaat Isukki ja poikansa Ruuneperi ja Tähtis kiipesivät aina verkkokannen yläpuolelle ja sieltä kirjahyllyyn, jossa ne pääsivät myös hyllyjä ylös- ja alaspäin. Niiden lukureissuista kuvia täällä.
Tylsäksi ei silti näidenkään pojankoltiaisten elämä käy, sillä ne ovat keksineet vierailla terraarionsa viereisessä kanien ruokailuhäkissä, josta nostelen niitä sitä mukaa pois kuin menevät sinne taas uudestaan... Vaikka hauskaa niillä onkin, ei tämä ole ihan toivottua aktiviteettia okahiirille, joten Saharan ja Kisan harmiksi on aikomukseni estää niiden pääsy heinähäkkiin, jonka kautta ne siis varsinaiseen häkkiin kulkevat. Nafta (kuvassa) ei ole hiirten vierailuista ollut harmissaan, utealiaan ystävällisesti tarkastanut tulijan ja sitten jatkanut heinänsyöntiään. Videolla Sahara näyttää mallia, miten ketterästi heinähäkkiin kiipeily sujuu myös häkin puolelta takaisin terraarioon päin.
Jo pitkään olen suosinut hiirten terraarioiden sisustuksessa luonnollisista materiaaleista olevia "kalustuksia". Joskus kuitenkin joutuu tekemään poikkeuksen ja laittamaan jotain epäsopivaa joukkoon, koska kartonki- ja paperielintarvikepakkauksia on hiirten mielestä kaikkein mukavin jyrsiä. Tässä Tytöntylleröinen kaurahiutalepakkauksen kimpussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti